Kesä oli ja meni, syksykin lähenee jo loppuansa ja talvi tekee tuloaan. En tajua minne tämä kaikki aika menee. Tämä postaus täyttyykin kesän ja alkusyksyn puhelin kuvista, kotona ei ole tarha kuvia tullu otettua juuri ollenkaan oikealla kameralla. Mutta eipä nuissa möllisköissä ole kauheasti ollut kuvattavaakaan.
Epeli (Mäntylahen Tuimaepeli) aloitti raviuransa tänä kesänä. Statistiikka on nyt neljään starttiin kaksi kakkossijaa ja kaksi voittoa. Joka kerralla on ennätystä vähän laiteltu uusiksi ja se on viimeisimpään starttiin kirjattu numeroin 2.57,9. Hieno pikkupoika! Pieni ruuna on kehittynyt huimasti lyhyessä ajassa kun se tammikuussa takaisin kotiin ostettuna oli hirvittävän ylilihava lihapulla ja maaliskuussa vasta opetettiin ajolle. Vielä on tälle vuodelle jokunen startti pojalle katottuna. Mie yritän roikkua Epelin taustajoukoissa vaikka se vähän aikaa sitten vaihtoi osoitteensa virallisesti Mäntyvaaraan Rovaniemelle Neean omistukseen.
Taake kotiutui ylläpito paikastaan ja se olikin iloinen tapahtuma. Yp sopimushan oli tarkotus jatkaa pitempään mutta meistä ja Taakesta riippumattomista syistä se tulikin kotiin jo aiemmin. Vtj turvoksissa, minkä tiesin että se on. Jalkaa oli hoidettu impparina ja siihen oli määrätty lääkekuuritkin. Kotona tutkailin jalkaa ja minusta turvotus ei muistuttanut impparia ja epäilin itse kyllä vahvasti jännevammaa, joka kuitenkin oli sinänsä omituinen että se ei ontunut jalkaa edes ravatessa. Niinpä pyysin meidän paikallisen eläinlääkärin ultraamaan jalan.
Samaa mieltä oli eläinlääkäri, turvotus ei todellakaan ollut impparia ja ennen ultrausta aikansa jalkaa kopeloituaan ell mietti että puikkoluu voisi olla poikki. Ultra vähän vahvisti asiaa kun se näytti kaikkien jänteiden olevan ehjiä. Joten seuraavaksi tilattiin aikaa Ouluun klinikalle röngteniin koska lähin, Rovaniemen klinikka oli silloin lomalla.
Oulussa asia sitten vahvistui, puikkoluu poikki ja alaosa oli siirtynyt niin paljon pois paikoiltaan että se oli pakko leikata pois. Niin sitä sitten varattiin aika ruunan jalan leikkaukseen ja ajeltiin viikon päästä uudelleen Ouluun. Taake jäi klinikalle yöpymään ja me mentiin ystävän tykö yöpymään myös, ei tarvinnut sitten ajella edestakaisin Oulun ja kodin väliä.
Tästä leikkauksesta on onneksi toivuttu todella hyvin. Jalkaan jää kosmeettinen haitta, eli se on koko ajan leikkaushaavan kohdilta paksumpi kuin toinen jalka, mutta muuten on päästy taas liikutuksien makuun ja Taake voi hyvin. Se on pääasia.
Simppa rakas liinatukka muutti syyskuussa Helsinkiin uuteen kotiin. Auroran ammattikoulun alkaminen ja tallilla käyntien väheneminen, sekä minun töiden ja koulun käynnin ohella ei mitenkään riitä aika kaikille. Simpero oli liian hyvä hevonen seisotettavaksi pihatossa oloneuvoksena, liikkuen silloin tällöin kerran kaks, joten suru puserossa päädyttiin sen myymiseen.
Monta hyvää kotia oli tarjolla ja Helsingin koti vaikutti parhaimmalta, vaikka se ihan hiivatin kaukana onkin. Simppa pääsi nyt nautiskelemaan lämpimästä tallista ja maneesista, tekemään tunti hommia ja on se päässyt kokeilemaan jo koulukisojakin. Olen tyytyväinen että uusi koti tykkää siitä vähintäänki yhtä paljon kuin me.
Meille tuli heinäkuussa myös pikku oppilas, Aatun ikätoveri Miska. Miska tuli ajo-opetettavaksi ja Aatulle painikaveriksi. Ajo-opetus tehtiin elokuussa samalla tavalla kuin Aatun kans. Intensiivinen pari kolme viikkonen opetusta ja sitten sai jäädä vaan nauttimaan painikaverista. Maileri pitelee näille pikku miehille tarhassa kuria. Nämä on kyllä mainio poni kolmikko.
Maileri ja Paavokin pääsivät käymään klinikalla tutkittavina. Mailerin lievän etupään epäpuhtautena ja Pave takasia tutkimassa. Poni pojasta ei klinikalla löytynyt vikaa ja etusten kuvatkin näyttivät hyviltä. Paavolta piikiteltiin taka vuohisia ja se on kyllä ollut niiden jälkeen parempi.
Klinikka reissun jälkeen sama parisko kävi vielä ruotsissa eläinlääkäri-kiropraktikko Anna Semrenin silmän alla. Mailerin etupään vika löytyikin kiron käsittelyssä. Sään kohdilta pari nikamaa oli aika tukossa, mutta ne saatiin onneksi auki. Vaikka hetki pitikin niiden eteen töitä tehdä. Samalla Anna vahvisti sen minkä itsekin tiesin että varsa ajan murtuma on vaikuttanut Mailerin kehitykseen niin että sen otj on heikompi kuin vasen. Yritellään nyt ajan kanssa vahvistella oikeaa puolta. Poni menee kuitenkin taas puhdasta ravia joten kiropraktikolla käydään jatkossakin, kuten on isompien hevostenkin kanssa käyty jo vuosi tolkulla.
Tällä hetkellä porukka voi siis hyvin ja Maileri reenailee jälleen hiljakseen ravi hommille. Startteja ei olla enään katseltu hetkeen, mutta eihän tuota tiiä jos loppuvuodesta kerkeää pyrähtää radoille. Ens vuonna sitten viimeistään.
