Mammat skriivaa

Jos mie häätysin skriivata tätä meän murretta (kieltä) joka päivä menis minun hunteerauksetki aivan sekassiin. Kyllä mie tätä raataan minun ruottin kusineitten kansa mutta että häätyis joka päivä raatata, ei tulis tästä login raapustamisestakhan yhtän mithän. Taitas kaikki login fölhjyn hypähneet hypätä poijes ja sitte ei olis yhtän seuraajaa enhän.

Mie häyn kertoa että tuo meän pieni hevonen (se ponimamma) on paisunu ko mahoton. Sen synnyttämistä joutuupi ootella vielä reilut 100 vuorokautta. Mie siittä eilen koetin mahottomassa tuulessa räpsästä jonkusenkhan foton aikaseksi, mutta ehän siittäkhän mithän tullu ko ei se pentele suostunu posseeraahman laisinkhan. Kyllä son mahoton jäärä ja saikkaaki miltei koko ajan narunpääsä jos sielä roikkuu följyssä joku muu ko mie. Häätyy siittä kuitekki laittaa jokunenkhan foto tänne teänlaisile nähtäviksi. Tykkää kua tykkää ja muut on tykkäämättä.

228 vuorokautta

228 vuorokautta

Lumo paimenhurtta oli kuitekki kartanolla pikkusen filmaattisempi mamma kuvattavaksi ko tuo poni. Senki maha on kasunu mutta ei enhän niin paljoa. Ei sieltä montaa pentua ole ootetavissakhan pari kolme pian, onhan se katottu sillä elukkatohtorin ultrakonheela. Lumo se synnyttääki jo tulevalla viikola, laskettu aika olis 26. päivä mutta mie piän että se tekkee ne pikkusen aikasemmin ko ei ole enskerttaa täsä hommassa. Fiini mamma son ja fiiniä pentusia tullee varmasti.

53 vuorokautta

Kävi se pikku hurttaki kylästelemässä menneenä päivänä. Kauheasti kasunu seki, aivan mahoton. Kyllä jääpi katti jo kakkoseksi painissa vaikka on se kattiki kasunu. Kaihti kuitekki päässy kasuahmaan isommaksi ja onhan tuosta tullu nopeampi laukkohmaanki ko katista. Kyllä ne melkosta hippaa laukkova kartanolla siihen asti että katti loikkaa johonki piihloon hurtalta. Kyllä niiton jännä vahata. Penikka on kuvissa 11vk.

Vaan enpä mie taija enhän jaksaa skriivata tätä Meänkieltä, ko en mie etes ossaa tätä sillai oikhein niinkö kuulus kunnolla osata. Mutta ehkä tet saitta tästä jotaki selkoa tai sitte että, mutta ei se haittaa mithän. Tulipa ehkä selväksi sille herhneen nenhän vetäjälle anonyymile jotta jos mie näin skriivaisin jatkuvasti nii ehän tätä kukhan hullukhan jaksas lukea. Solis ko hypätä biihliin ja karhauttaa päin mäntyä. Pääsis iisimmästi ko seurata tätä sekopäistä tekstiä.

Toivotammapa mammojen ja ruunitten kansa kuitekki jokhaisele hauskaa päivän loppua ja fiinejä tulevia päiviä. Piättäkhää lippu ylhäällä ja hyänolon tunne jokkainen ittellänsä!

Kuvatuksia kärryiltä

Otsikko kertookin minun epätoivoisen yrityksen räpsiä kuvia kärryiltä samalla kun yritän yhdellä kädellä hillitä hulvatonta turpopappa Anttia ravaamasta. Anttihan niin tahtoisi vain juosta mutta tänään meillä oli pääasiassa käynti painotteinen kärrylenkki. Kävästiin testaamassa kärryjen kulku eilen avatulla mettätiellä (tien takana) ja kotia tullessa poikettiin lyhyt hölkkä pätkä meän "normi" mettätiellä, se tie mikä on koko talven ollut auki.

Tie ei eilisistä aurauksista huolimatta ollu parhaassa kunnossa. Tuota lunta on vaan niin paljon ettei sitä pelkällä auralla saa enään laiemmaksi että tien sais leveämmäksi. Nooh, kyllä sieltä hyvän hikireenin sai vaikka vain käveltiin. Hyvvää voima reeniä hevoselle kun joutuu vähän tekheen töitä kävellessäki, käyttään paremmin takajalkoja kun kärryt ei ihan keveimmät ole lumen määrästä johtuen. Ei kuitenkhan liian painavat että tarttis länget hommata (vaikka ne vasta hyvät olis!)

Välillä tuntuu että met hukuma tähän lumen mäährään. Kyllä se vähempiki riittäis. Hankilaukkojen hauskuuttakhaan ei voi enhän harrastaa kun lunta on yli hevosten ryntäiden. Saahan hangessa kävelessä kivan reenin aikaseksi mutta ei siinä enään "hauskaa" voi pitää. Jospa tuo aurinko alkas näkhyn useammasti ja lämpimämmästi, saapihan sitä aina toivoa.

Luntako? Eihän meillä sitä ole..

Alamäkheen takasin päin tullessa.

Normi mettälenkki onkin vähälumisempi. Se kun on ollut auki koko talven.

Kotipiha tie

Kevätpäivä

Tänään on ollut kyllä tämän vuoden hienoin ja lämpimin päivä. Tuuli on kyllä ilmoitellut itsestään koko päivän, mutta ei liian kylmästi. Lämpötila on koko päivän ajan ollut plussan puolella asteen verran. Makia keli sai kaivelehmaan kameran lenkille koirien kans mukaan, mitä en olekkaan hetkeen taas tehnyt. On tullut kuvailtua koiria lähinnä vain jäällä tai pihalla. Nyt kuitenkin nappasin sen tuonne mettätielle mukhaan.

Lihkku, Lumo ja Kätkä pääsivät heti aamusta rellestähmään. Olihan niillä hauskaa sen kertoo kuvatkin. Lumon maha on kasvanut ihan hurjana, mutta vielä se ei estä hangessa loikkimista. Loikkikoot sen mukaan mitä vielä mamma jaksaa :)

Kelle lie irvistellee, risulle vissiin...

Hukka. Kätkäläinen :)

Lenkiltä tullessa nappasin tarhassa möllöttävistä kaviokkaista pari kuvaa. Yllättäen Antti ja Mira olit niin 'kuvauksellisia' ettei yksikään kuva niistä onnistunu. Tane ja Taake oli kuitenki niin kiinnostuhneita koirista taas että niilä oli ihan nätit ilmeet päällänsä.

Hyrräkin on viihtynyt näillä ilmoilla pihalla enemmän kuin yleensä. Mikä on sinänsä ihan hyvä merkki. Se seurailee nykyisin keskeltä pihaa lintujen lentoa, fasaanien liikkumista rannassa ja hevosten tarhassa. Kyllä siitä vielä hyvä hiirikisu tullee. On se kasvanukki ihan mukavasti sitten viime kuvien oton jälkeen :)

Korvakarvat on ihan parhaat

Taaken kans kävin kentällä. Reenailtiin pohkeenväistöjä ja lopuksi molempiin suuntiin muutamat laukannostot. Oikeaan kierrokseen se pisti minut ihan tosissaan töihin kun ei olis millään halunnut nostaa. Vasempaan kierrokseen tuli hyvät nostot ja askeleet oikeinpäin eikä turpa taivasta kohen. Oikeaan kierrokseen tarjosi ensin kiihytettyä ravia ja lähti lapa eellä puskemaan minne sattui. Mulla oli raippa kainalossa mukana, ei sitä juuri koskaan tartte käyttää mutta mukana kulkee kuitenkin. Käytin raippaa vain kädessä sen verran että ruuna hoksasi sen olevan mukana. Askel reipastu muttei kuitenkaan karkuun lähteny ja rauhottui taas normaaliin mielentilaan töitä tehdessä. Raipan olemassa olon se kuitenkin muisti kun pyysin tähän vaikeampaan suuntaan laukkaa sain muutamassa nostossa ensimmäisenä pukit ja sitten laukka rullasi ihan näppärästi. Tämä suunta on sen verran hankalampi etten vaatinut siltä muuta kuin ne muutamat hyvät, selvät laukka-askeleet. Hetki vielä ravailtiin loppuraveja eteen alas venyttäen ja lähdettiin mettätielle käppäilehmään loppukäynnit.

Iltapäivästä kävimä hellun kans ajamassa toinen mettätie auki, pääsee nyt sinnekin hevosella selästä ja kärryillä.

Päivä kahvia ja päivitystä

Onpa ollu taas niin vauhikasta että on blogi kerenny hetkeksi hiljentyä. Joskos tästä sais taas normi rutiinit kiinni ja kasattua päivät niin että on aikaa keskittyä postauksiinkin.

Perjantaina hevoset viettivät vapaata kun minun piti käyä kylillä kaupustelemassa ja lopun päivää pyhitin kerrankin vain mökin siivoamiseen. Mie jos joku niin 'tykkään' tästä siivoamisesta. Se onkin jännä, kun tallia voin ja tykkään pitää siistinä ja järjestyksessä mutta pirtti on niin 'vastenmielinen' siivota. Vaikka siivouksen jälkeen onkin tosi hyvä olo ja mukava vaan olla kun on siistiä sitten joka puolella, mutta on se siivouksen alottaminen sitte niin hankalaa. Ihan joka kerta, mistä lie seki johtuu.

Lauantai olikin jokseenkin harvinainen päivä. Pääsimä heti aamupäivästä hevosilla liikheelle ensimmäistä kertaa luultavasti koskaan kummankin pikkusiskon kanssa. Mia ja Aurora valjastit Taaken kärryjen etheen ja mie kiikuin Antin selkään ja eikun turvat metsätietä kohen. Aurora pääsi nyt ensimmäistä kertaa ajamaan itse hevosta, on se ponia ajanu ja hyvin on menny mutta nyt oli ensimmäistä kertaa ison hepan ohjaksissa. Hyvinhän se meni, kun Taake toimii niin hyvin kärryilläkin. Kävimä 4 km hölkkälenkki ja hauskaa oli. Pahoittelen näitä puhelimen "laatu" kuvia. Video pätkääkin Taakesta olis mutta se on niin heiluva etten kehtaa sitä lisätä. :D

Hevostelun lisäksi pakattiin rephuun evväät ja startathin kolme kelkkaa pihalta ja kävimä päristelemässä muutaman kilometrin päässä "Erämaan" mökillä. Hauskaa oli kyllä koko sakilla. En muista milloin ite oisin viimeksi kelkalla edes ajellu ja meno matka olikin sitten kelkan ratin kans pientä yhteisymmärryksen hakua. Tulomatka olikin sitten paljon helpompi ja uskaltauduin kokkeihleen vähän omia rajoja ja otethin vähän vauhtipätkiä.

Sunnuntaina meillä olikin jälleen tuntipäivä. Muutama ratsastaja normaalista määrästä olikin poissa työkuvioiden ja sairastelun vuoksi (sitä flussaa kun on liikheelä). Ihan hyvä porukka silti saatiin kasaan.
Mie kiikuin ensimmäistä kertaa Tanelin kyytiin. Minua nauratti ko pikkutyttöä ekaa kertaa koskaan hepan selässä. Oli se vain hauskaa. Taneli oli tosi kiva, oikein herkkä ruuna. Joskin kun se ei vielä mitään osaa, meni meän osalta tunti vielä vain rutiinin saamiseen ja totuttelemiseen siinä että toiset hevoset ravaavat rinnalta ohitse tai ympyrällä ollessaan tulevat vastaan. Välillä Taneli otti muutaman askeleen ripeämpää mutta hyvin se pyynnöstä heti rauhottu. Rohkenin kokkeilehmaan Tanen kans kumpaankin suuntaan laukannostoja pari, hienosti nosti eikä lähteny kaahailemaan. Kyllä siitä hyvä tulee :)

Nyt on aamupäivästä Taneli ja Taake käyhneet kentällä jo työskentelemässä. Piti tulla käymään sisällä kämpän lämmityksessä ja ruan teossa, sekä tottakai päiväkahvit hörppimässä. Seuraavaksi onkin Antin kanssa kentälle lähtö, ellen innostu maastoon menemään. Kentällä kävi melkonen viima vaikka muuten keli onkin lauhtumaan päin.

Ainiin! Meinas ihan unohtua. Tytöt oli kokkeihleet tunnilla myös Taaken kans laukannostoja, sen kans on se laukkaaminen jätetty ihan unholaan ja keskitytty ravityöskentehlyyn ja voiman kehittymiseen. Hienosti sieltä laukat nousi vielä Lauran openkin kanssa. Nyt onkin suunnitelmissa lisäillä laukannostot Taaken kenttätyöskentely reeneihin. Nosto, muutama askel hyvää laukkaa ja takaisin raviin ennenkuin laukka lösähtää voiman puutteesta. Näin saadaan kehittymään hevosen oikea lihaksisto hitaasti mutta varmasti myös laukan työstämiseen.