Vihdoinkin Painikaveri

Mailerin painikaveri ei ole saman ikäinen, eikä oikein saman kokoinenkaan, mutta ori se on. Naapurin karvainen issikka Forkur. Aiemmin en ollut tullut edes miettineeksi että pojat voisi painia keskenään. Liekö se johtu tuosta Mailerin jalasta, ettei ole tarvinnut tälläistä edes miettiä. Kuluneella viikolla kuitenkin mietiskelin jätkän liikutusmahdollisuuksia ja yhtäkkiä huomasin mietiskeleväni naapurin oria painimassa. Puhelin käteen ja tekstaria joskos kenttä treffit oreilla onnistuis. Ja onnistuihan ne.

Keskiviikkona kävimä ekan kerran kentällä ja laskettiin orit irti. Maileri pinko sata lasissa kenttää ympäri ja Forkur raukka yritti pysyä tuon pienen mustan pallon perässä. Välillä painittiin ja taas mentiin sata lasissa rinkiä. Forkur onnistui riisumaan Mailerin ihkun pinkin riimunkin päästä. Jep, luit oikein. Aurora osti Mailerille kotiriimuksi ärhäkän pinkin riimun. Haha, meneehän se kotona. Ja nolata jätkä vielä näin postauksissa kuvien kera. Alla video keskiviikolta.

Torstai menikin vain tarhassa ollessa kovan pakkasen vuoksi. Elohopea oleskeli lähes koko päivän -30 yläpuolella. Eilettäin pojat pääsivät kuitenkin taas painimaan ja tällä kertaa homma oli selvästi enemmän sitä painimista kun rallittamista. Forkku on kyllä fiksu kaveri, sillä riittää malttia tuommosen yli-innokkaan pikku palleron kanssa mutta siitäkin löytyy vähän vauhtia tarvittaessa. Ilkeäkään se ei missään nimessä ole. Tässäpä kuvia poikien painista eiliseltä.

Forkku on niin mainio SetäMies. Kunhan nämäkin painit saadaan "vakioksi" niin eiköhän tuon Mailerinkin maha ala pikku hiljaa pienentyä. Ainankin niin sopii toivoa, hih!

Vieläkö sattuis vaikka aurinko paistaan jonain päivänä niin saattais tällä minun rämäkalustolla onnistua nämä kuvatkin joskus. Vaan, sitäkin päivää ootellessa. Vai jokohan sitä kannattais yrittää investoida edes uuteen putkeen? Valovoimaisempaan pitkään, vasta sain pienen valovoimaisen joka onkin ihan sikahyvä, mutta ei oikein onnistu tässä orien kuvailussa kun ne painattavat mennä kentän toiseen päähän.

Tuli vähän lämmin, mutta hauskaa oli!

Iltapäivällä käytiin myös ratsastamassa Leimu ja Taake. Taaken jumeja on saatu jumppailtua auki, vasenpaan kierrokseen asettuminen ja taipuminen oli helpompaa kuin viimeksi ja ruuna kulki oikein mielellään. Ravi oli ihan sikahyvää, hidasta ja tahdikasta. Oikeaan kierrokseen laukkaakin tuli jo muutama ihan super hyvä askel! Pikku hiljaa me vissiin edetään, oikeasti.

Kati ja Veera juoksitti Leimua ensin ja sen jälkeen V ratsasteli liinassa hetken. Tamma oli selvästi rauhallisempi kuin edellis kerralla. Kati rohkeentui ratsastelemaan sitten jo kentällä ilman liinaa ja raviakin tuli otettua hyvät pätkät.

Ai vitsit, Sussu tulee tänään ratsastelemaan Taakea ja Leimua. Kuvapainotteista postausta on varmasti huomenna tulossa. Vaikka sellainen tuli kyllä tästäkin.

Kumisaapas leikkejä

Viime lauantaina meidän pihatto poppoo sai vahvistuksen kun haettiin Torniosta koeajalle suomenhevostamma Leimu. Leimu on 14v tamma joka on koeajalla ystävilläni. Hevonen on hankittu äiti-tytär ratsuksi jonka kanssa pääsisi ratsastuksen ja hevosen hoidon saloja oppimaan sekä yhdessä opiskellen mennään asioita eteenpäin, tottakai.

Leimu on oikein ystävällinen ja kiltti tamma. Kulkee omalla moottorilla jota ei kyllä tarvii raipalla patistaa vauhtiin. Hieman mamma on ruosteessa vähän kaikesta, mutta kun nämä pakkaset taas loppuvat niin päästään pikku hiljaa työnteon makuun. Eiköhän sieltä ne unohtuneet taidotkin löydy.

Taake ja Mira otti tulokkaan ihan hyvin vastaan pihatto poppooseen. Taake oli sitä mieltä että uus tamma onkin ihan kiva, eikä se harrastanut niin surkean näköstä "ilmaayksinpotkin"-touhujansa. Niiden sijaan se näytti tammalle itestään melkosia muuveja ja veti tarhassa semmosta ravia etten oo hetkeen nähny. Liekkö se esitteli itteään? Tälläsiä muuveja löytyy. Hassu ruuna. Onneksi tulivat hyvin juttuun.

Juoksutusta on harrasteltu Taaken kanssa nyt kun on pakkasta ollut sen verran ettei ite kyytiin tarkene. Se on ollut kuitenkin ihan hyvä, vasemman kierroksen jumitkin on vähän helpottaneet ja taipuminen sisälle on saatu vähän jumppailtua auki. Kulkeminen näyttää taas helpommalta ja sujuvalta.

Maileri keksi eilen että vesiämpärin kaataminen on ihan super hauska juttu! Minusta se oli tietenki vähemmän hauskaa. Juuri kun olin saanut ämpärin lämpöstä vettä laitettua tarhaan ja käänsin selän niin ämpäri oli jo nurin. Toistettiin tämä vissiin kolme kertaa kun luovutin ja annoin varsan juoda ämpäristä kun pietin sitä ja sen jälkeen totesin että otan ämpärin mukaan kun se on muuten kohta hajalla.

Sisällä mietiskelin että minkä turvallisen systeemin keksisin kakaralle tarhaan leikkikaluksi, facebookin ihmeellisessä maailmassakin piti huudella joskos sopivaa vinkkiä löytyis. Ja löytyihän se, omistajan eli Auroran kumisaapas oli oiva valinta! Ensin saapasta vain nuuskuteltiin, sitten sitä vähän poljettiin ja kohta se vähän roikku jo hampaissa. Vielä Maileri ei ole keksinyt kuinka tuon kapistuksen saisi vaikka ilmaan heitettyä, mutta näkyy se olevan ihan hauska vekotin. Seuraavalla agrimarketin reissulla jätkä saa ihan oman pallon. Tässä eilisen iltapäivän videota saapasleikistä.

Pienisuuri, pyöreä, raviponi?

Eilen töiden jälkeen kahvistellessa kattelin Tanelia ja Maileria ikkunasta kun ne tarhailee tässä "etupihalla" ja mietiskelin mitä keksisin Mailerin kanssa yksinäni että näkisin vähän paremmin miten jätkä nyt sairasloman jälkeen liikkuu. Hölkyttelleehän se välillä tuolla tarhassa yksinään, mutta ei niin paljon ja reippaasti että näkisi kunnolla kattoa. Sittenpä sainkin ajatuksen. Äijäthän ajeli viikonloppuna autolla jo järvellä, kyllähän se nyt sitten hevosenkin kestää kun jäätä on lähemmäs 40cm yhteensä. Tuumasta toimeen.

Hain Mailerin sisälle talliin ja harjailin sen. Laittelin nahkariimun päähän ja juoksutusliinan kiinni siihen ja sitten suunnattiin kohti rantaa. Jätkä seikkaili reippaasti minun perässä rannalle ja jäälle mentäessä saattoi oikein kuulla pysähdyttäessä kuinka Mailerin pienet rattaat aivoissa raksutti. Se näytti ihmettelevän tätä tasasta isoa tilaa. Pikkusen matkaa käveltiin rannasta rinnatusten kun sitten pyysin varsaa siirtymään minusta kauemmaksi. Silloin se sen hoksasi! Tässähän saapi juosta niin paljon ko sielu sietää, tai niin Maileri luuli. Karmea kohtalo oli kiusaamassa kun naru nappasikin tiukaksi ja akka seiso narun päässä. Ei siellä saanukkaan vetää häntä piipalla niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ei, vauhdin sai kyllä päättää ite mutta riemukkaat hiitit piti selvittää ympyrää juoksemalla.

" Ahaa, täällähän on tilaa...! "

... Ja menoksi!..

Hauskaa Mailerilla tosin tuntui olevan ja niin mullakin kun varsan touhuja siinä narun päässä kattelin, ja yritin vielä kuvailla. Jätkä ensimmäistä kertaa koskaan liinassa. Ihan hauska ensimmäinen liinaus, äänillä toimi jarrut kyllä hyvin ja liikkeelle lähtö. Ympyräkin pysyi lähes koko ajan ympyränä vaikken sitä sen kummemmin pyytänytkään, saati opettanut. Täytyy ottaa jossain vaiheessa "oikeaan oppiin" tämä liinassa kulkeminen. Nyt se oli vain hauskaa totuttelua ja pienen ponin höyryjen päästämistä.

Mikä liike sieltä tuli, varsinkin ravissa. Kyllähän tuota mielellään kattelee. Jalkakin toimi aivan moitteetta. Ja jos ei näillä jaloilla pääse joskus ravia, niin ei sitten millään ;) Tämmöstä liikettähän ei olla saatu nähdäkkään kun joskus ennen sairaslomaa. Mikä helpotuksen tunne minut valtasi ko seurasin Mailerin revittelyjä. Ei jälkeäkään ontumisesta, saati mistään murtumista. Toivottavasti nämä pysyvätkin näin ja voitais jatkossa jatkaa kasvua ja oppeja normaalisti ilman suuria takapakkeja. 

Maltettiin me välistä olla paikoillaanki.

 Maileri 8 kk. Heinämahaa on mutta jospa se tässä alkas pienentyyn kun saa liikkua ;)

Saas nähä milloin Maileri saa passinsa, sitä ootellaan jo innokkaana. Mistä lie seki johtuu, oishan se hauskaa että eläinlääkäri saisi sinne lisätä ensimmäisen rokotuksen sekä tämän kuun lopulla tulevan tehoste rokotteen. Hampaiden raspaustakin on tiedossa koko jengille, samoten ne rokotteet. Mailerinkin hamppeja katsotaan ensimmäisen kerran. Hihhi, niin se alkaa vuotikkaan varsan elämä täyttyä ison heposen touhuista. Vaikka onhan se toisaalta vielä ihan vauvvan näkönen ;)

Niin hieno orhi! <3