Ei ikinä

Saisi sanoa Ei Ikinä.
Mie olen tätä lausetta harjottanu tähän mennessä aika paljon aikanaan ja nytkin kävi niin hassusti että puoliveri ratsujen kohdalla olen ollut oikeinkin haka sanomaan etten sellaista ikinä, ikinä itselleni laita. Vaan niin mie sitten sellaisen ostin torstaina. Samalle päivälle se myös kotiutui.

Tämä ruuna poikkesi minun tapaamistani ratsuista (niin niistä puoliverisistä, joita nyt törkeästi yleistän oman kokemuksen perusteella) paljonkin. Se oli hyvin rauhallinen heti alkuunsa ja sen silmistä loisti ystävällinen katse, eikä ne pyörineet kuin hedelmä peli valkuaiset vilkkuen kun se siirrettiin karsinasta käytävälle. Ruuna pysyi koko ajan rauhallisena eikä hötkyillyt ja heilunut puolelta toiselle. Viisaan hevosen oloinen.

Karsinan ovessa luki isoin kirjaimin: 

"Kuonokoppa karsinassa hoidettaessa tai sidottava kiinni. Puree!"

Yhtään ei ruuna ollut purevan hevosen näköinen. Pari viikkoa sitten kävin siis koeratsastamassa. Satulan selkään nostaessa se kokeili näykätä, minkä luin ruunasta että sitä sattuu. Sama näykkäsy yritys tuli vyötä kiristäessä. Muuten ei mitään yrityksiä purra tai olla muutenkaan ilkeä. Satula oli epäsopiva, ei ihme jos sattuu, Yrittäis sitä itekki purra, jos ei muuten voi kertoa että kipeää tekee. Kiltti hevonen, Taaken kokoinen n. 165cm. 10v. RE en edes kysynyt, helppo A pitäisi taitaa. Ratsastaessa kiltti, vaikka oli ihan totaalisen jumissa niin yritti silti nöyrästi tehdä mitä pyydettiin. 

 Olin torstaille varannut Taakelle alunperin kiropraktikon hoidon, mutta ruuna oli telonut ittensä laitumella ke iltana joten laidun elämä päättyi tältä kesää ja ruuna seiso tähän aamuun asti sisällä. Nyt oli haava sen verran hyvän näköinen että laitoin ulos, yksin tarhaamaan poniaitaan. Kun Taake ei päässyt kirolle, eikä sillä onneksi niin pahoja jumeja nyt olekaan mitä ei meidän hieroja auki saisi, niin vein uuden ruunan suoraan kiropraktikon hoidettavaksi ennenkuin tultiin kotia.

Nyt on hyvä alotella juuri hoidetun hevosen kanssa "puhtaalta pöydältä" rauhallisemmassa ilmapiirissä jossa ei tarvi tyhjästä ressata. Alotellaan hiljakseen tutustelemaan toisiimme ja katsellaan mihin tämän kanssa edetään, jos edetään. Kiltti, kaunis opetushevonen on siis tullut pieneen joukkoomme. Tervetuloa porukkaan Putte.

Kenttä on nyt 'käyttökuntoinen', joskin se on vielä pehmeä. Mutta jotain siellä pystyy jo tekemään. Ahkeraa lanausta ja hoitoa nyt alkuun niin pikku hiljaa parempi. 

Kuinka voidaan?

Miralla olisi tänään tiineysvuorokausia 19 takana ja me treffattiin eläinlääkäriä ultrauksen merkeissä.

Mira voi paksusti, hyvin paksusti. Kaikinpuolin ;)

Alkiohan siellä kelluskeli heti monitorin näyttöön, munasarjatkin käytiin läpi kuten ennenkin. Lopuksi katsottiin vielä kohtua uudelleen ja siellä se näkyi edelleen näytössä.

Nyt sitten jännäillään jälleen ja ultrataan mahdollisesti vielä myöhemmässä vaiheessa. Pidetään peukkuja jotta kaveri pysyy kyydissä kuten aiemmatkin. 

Tuiman villapuku muuttaa muotoaan ja poika on kasvanu kauheasti. Lepposasti jatketaan touhuilua.
Kenttäkin alkaa olla nyt koeratsastuksia vaille. Kauan sitä odotettiinkin mutta jospa odotus nyt palkitaan viimein? Toivottavasti. 

Nyt on siis ajatuksissa alkaa liikuttelemaan poneja maasta käsin kentällä. Tuima saa toteuttaa itseään kun ohjasajan/liinaan Miraa jotta saadaan mammaan vähän liikettä pikku hiljaa. Yksin ajelu ei oikein toimi Tuiman kanssa, oli kahdestaankin vähän touhua enemmän sen kanssa kuin vuosi sitten veljensä kans. Tuittupää vaan on tuittupää, hih. 

Miran tämän kesän heila on siis ollut ori Petteri, virallisemmalta nimeltään Peter O'pan. Toivottavasti pikku kaveri pysyttelee kyydissä loppuun asti. 

Kuvasta Kiitos Riitta R.

Tuitui tuittupää urheilemassa

Viimein sain apukäsiä tänne kotosalle ja päästiin ponien kanssa liikkeelle. Miralle laiteltiin kengät jalkaan jotta päästään taas kohottamaan kuntoa ja kasvattamaan pikkuhiljaa takaisin lihaksistoa mikä katosi kuukauden aikana. Tehokkaita nuo varsat. Tilannehan pääsi kehkeytymään kun Mira ei kiimaillutkaan kuten olin laskenut joten ne olivat orin luona kuukauden. Hoito on ollut moitteetonta ja hyvää, omaa tyhmyyttäni kun en pakannut tammalle rehuja sinne mukaan varoiltakaan. Vaan onneksi Miralla on hyvä rehunkäyttökyky, niin eiköhän tästä päästä taas komistumaan.

Mira pääsi yhtenä iltana testailemaan sen lempihommaa pitkästä aikaa, kärryilyä siis. Tuo poni se vain rakastaa kun sille laitetaan kärryt perään. Tuima oli asiasta eri mieltä. Sen mielestä ei olis ollu yhtään kivaa juosta emän perässä vaan edellehän se olisi ollut päästävä. Tyhmä naru kuitenkin esti sen ilon! Pariin otteeseen Tuima koetteli rajojaan kunnes usko että ei siitä vaan ohitte pääse. Pieni pätkä kun oltiin menty kiltisti otettiin mamma käyntiin ja tultiin takaisin pihalle. Lenkin kokonaispituus oli siis ehkä 500m näistä ravia ehkä 50m pätkä. Hiljalleen kun alottelee niin Tuimakin tottuu takana kulkemiseen.

Tänään tytöt hömpötteli Miran kanssa ilman satulaa laitumella ja Tuittupää sai urheilla oman mielensä mukaan. Ja sehän urheili, luvan kanssa. Hauskaakin tuntui olevan. Pitemmittä puheitta ärsyttävyyteen asti kuvia.

Isommat hevoset on vaan maastoilleet hiljakseen. Taaken kans on otettu metsässä vähän laukannosto reenejä ja väistöjä reenailtu jotta edes jokin pysyisi yllä tässä kentättömässä vaiheessa. Sitä pintamaata odotellaan vieläkin.

Suokkineiti Leimun elämä meidän kanssa loppuu huomenna ja se muuttaa kotiinsa. Toivotamme Leimulle kaikkea hyvää kotikonnuille ja hauskoja tulevia päiviä uuden ystävänsä kanssa. Ehkä me vielä nähdään valmennuksien tms merkeissä :)

Villapukuinen Tuimaepeli

Ponit haettiin eilen kotosalle astutusreissulta. Astutus on onnistunut joten nyt vain jännäillään ja tilaillaan ultraa reilun parin viikon päästä. 

Kysymyksiä ei ilmestynyt kuin yhdeltä joten niihin tulee vastaukset tässä;

* Minkälainen uusi poni teille on tulossa?
- Me on mietitty poniruunaa ylläpitoon, mutta se on vielä vakavan harkinnan alla. Riittääkö ponikuskilla aika ja jaksaminen kahden ponin opetukseen ja reenaukseen kun koulussakin pitää käydä.

* Millaiset tavoitteen sen, entä Mailerin kanssa?
- Mikäli poniruuna tulee senkin kanssa tähdätään raveihin. Mailerin kanssa koetaan elellä siihen malliin että se voisi 3v kesällä startata.

* Minkä tasoinen Taake on?

- Taakella ei mitään virallista tasoa ole, saattaisi se tällä hetkellä helpon D:n läpäistä kevyesti. Laukat nousee molempiin suuntiin mutta voimaa tarvitsee paljon lisää. Se kantaa itsensä oikein ja liikkuu tahdikkaasti. Väistöt sujuu käynnissä, avotaivutukset osaa ja sulkuja on jonkun verran reenattu. Etu-ja takaosa käännöksiäkin se osaa tehdä kun ratsastaja osaa. Ravi väistöjä on jonkin verran vasta reenattu. Esteitä ei ole reenattu sitten viime kesän, 

* Jääkö Tuima teille vai myyttekö?
- Tuima on myyty.

* Meinaatteko nyt aloittaa joka vuotisen varsan teon?
- Ensi kesälle olisi vielä toiveissa varsa Mirasta, eri oriista. Mikäli tamma ei ole tiinehtynyt niin silloin se saa jäädä tyhjäksi. Jos varsa saadaan vielä, niin ensi kesänä ei Miraa enään astutella. Ja vaikkei saataisikaan niin ensi kesänä ei välttämättä siltikään astutettaisi enään.
Eli vastaus tähän on, emme meinaa.

Villapuvussa juoksenteleva Tuimaepeli ja mamma Mira on haettu eilen kotiin. Tuittupää on ihan samanlainen jäärä kuin reissuun lähtiessäkin. Traikkuun menosta vähän keskusteltiin mutta hyvin muksu sinne loppujen lopuksi loikki ja kotimatka alkoi. Mirahan olisi halunnut jäädä poni paratiisiin asustelemaan ja katsoi meitä sen näkösinä että "lähtekää vaan, me jäädään tänne".

Meidän tontillakin on kerinnyt tapahtua ponien poissa ollessa. Toiseen tarhaan on noussut neljän seinän katos pystyyn ja talliakin on maalailtu. Vielä olisi vähän hommia tiedossa, mutta eiköhän kaikki saada kuntoon ennenkuin viimeinenkin kesälomalainen palaa kotiin.

Tuimaa mitattiin eilen kotimittauksilla ja saatiin eteen n.73/73cm ja taakse 76cm. On se mahdottoman pönäkkä ja paksu villainen kaveri verrattuna Maileriin.