Puten klinikkareissu

 Viime tiistaina pakkailin puolilta päivin ruunaa autoon ja suunnattiin kohti Mäntyvaaran klinikkaa Rovaniemelle. Suunniteltu 'ontumatutkimus' ja etupään kuvautus oli edessä. Tämä siis sen takia kun oej on ollut ostaessa jo huono ja tiedostin että sieltä jotain vikaa löytyy. Puten syksyhän meni muutenkin kengitystä korjatessa kenkiä polkiessa ja sairastellessa paiseita ja ruhjeita yms kaikkea mahollista. Nyt kun kengät oli pysyneet jalassa (kopkopko) jo kokonaisen kengitysvälin eikä mitään uusia ruhjeita oltu saatu aikaiseksi tarhassa ollessa ja ruunan pirteys ja leikkisyys Mailerin kanssa on vain kasvanut päätin että nyt on aika käydä mutka klinikalla. (Alla olevat kuvat on otettu ennen klinikka päivää).

Klinikalle kun päästiin otettiin ruuna autosta ja suunnattiin sisälle, hetki poristiin ja käytiin hevonen läpi ja mentiin ulos juoksuttamaan. Ensin mentiin vaan tavallisesti suoraan käynnissä ja ravissa jonka jälkeen otettiin taivutukset ja juoksut suoralla. Oej ragoi taivutukseen 1/5. Mikä oli tiedossa. Ennen kuin lähdettiin sisälle juoksutettiin ruuna myös liinassa jotta liikkeet näki laajemmin siltäkin saralta.

Putte rauhoitettiin ja könyttiin kuvaus paikalle. Kuvat onnistui kerrasta ja se vaivakin sieltä löytyi. Tosin kerrankin ell kutsui iloisesti ; "Tulehan katsomaan kuvat, tämä onkin paljon parempi mitä pelkäsin!"

Mietin hetken uskallanko siltikään mennä katsomaan, jos se olikin vaan huono vitsi. Vaan ei, vej oli puhdas kuten oletettiin ja oej löytyi vika, tosin paljon pienempi mitä oletettiin. Oej:n kavionivel oli etuosastaan täyttynyt ja turvoksissa, minkä näkee kuvistakin ja sieltä osattiin syytä hakea. Mutta syyn aiheuttaja olikin hyvin lievä alkava nivelrikko, eikä "pahempaa" mitä odotettiin olevan.

Kavioniveleen piikitettiin kortisoni ja hyalorun. Klinikka päivä karsinassa jonka jälkeen tarhaan, 3 päivää kääre jalassa jonka saa sitten ottaa pois. Kääreen kun aukasin oli nivel yhtä "sula" kuin toinenkin. Tuntuu hurjalta että pitkään turvoksissa ollut olikin yhtäkkiä ihan sula ja hyvän tuntoinen.

Ell oli sitä mieltä että Putesta tulee vielä kaiken kestävä hevonen, suositteli piikitystä kuukauden päähän uudelleen. Huomenna saadaan kenttäillä ensimmäisen kerran. Olen aivan touhussa täällä kun sain Lauran puhuttua tulemaan jotta se saisi kaivella Puten parhaita paloja ja osaa kertoa miltä se nyt tuntuu kun se oikein kulkee, selkään. Sekä läpiratsastaa Taaken ja sen jälkeen huutaa mulle. Ah kuinka olen kaivannutkaan niitä huutoja. Toivottavasti huominen menee kuten olen täällä suunnitellu.

Nyt pietään peukkuja että tämä hölmöläis ruuna pysyy kasassa :)

Pakkaspäivän painia; paljon kuvia

 Kaksi mustaa pakkaspäivänä painimassa. Toisella ollut aamusta asti kiva kuura kuorrutus päällä. Kuitenkaan pörröturkissaan se ei kovin edustavilta kuvissa näytä. Olen jo pitkän aikaa kuvaillut Puten ja Mailerin leikkejä tarhassa videolle keittiön ikkunasta. Eilenkin ne paini kovasti tarhassa mutta aurinkoisen ja rapean -22 pakkasen "kunniaksi" otin pojat tarhasta ja vein kentälle. Ajattelin ulkoiluttaa kameraa ja kuvata poikien painia.

Mitään edustus kuvia näistä nyt ei voinut olettaakaan saavansa mutta jätkien hauskuus on ainakin kameralla taattu. 

Yks päivä ajattelin Mailerin mahan jo pienenneen mutta tässäkin kuvassa se näyttää pakkaspörrössään taas hirvittävänkin suurelta. Mutta oikeasti se on pienentynyt säännöstetyllä heinällä aika kivastikki. Ja onhan se nyt tosiaan omatoimisesti alottanu nuita painejakin Puten kanssa monta kertaa päivässä. Mikä on tosi hyvä juttu, Mailerilla on kevättä rinnassa ja P on oikein kiva leikki kaveri sille. Vaikka se isompi onkin osaa se kohdella pientä paini kamuaan reilusti.

Kuolainen, kuurainen ja pörröinen.

 Hevoset on jälleen kengätty ja jokainen hoidettiin myös Cryo-huippukylmälaitteella. Paavo olikin saanut tätä hoitoa joskus ennenkin edellisellä omistajalla ja se alkoi mälskyttämään suutansa heti kun se laitteen näki. Taake pörisi hetken käytävälle ilmestyneelle kaasupullolle mutta muuten se näytti nauttivan hoidostaan. Jopa Putte antoi hoitaa itsensä oikein hyvin, jonka oletin taas katoavan kuin pieru saharaan kun se laitteen näkee.

Vaikka meillä ei Puten kanssa kaikki hommat ole alkaneet sen meille tullessa kovin hyvin, on meidän suhde parantunut ja se alkaa muistuttaa jo hevosta eikä sähläävää lehmää tallissa. Silmätkään ei pyöri enään kuin hedelmäpeli vaan se osaa käyttäytyä fiksusti karsinassakin vaikka toisia hevosia kuskattaisiin ulos tallista. Aiemmin se rupesi pyörimään karsinassa rinkiä ja kuopi hirveästi jos joku toinen vietiin ulos, vaikkei se talliin yksin jäänytkään.

Nykysin se on aika hauska hevonen, loppujen lopuksi. Sopiva satulakin on viimein löydetty ja ontuminenkin on lakannut oej:sta. Varasin sille kuitenkin klinikalle ajan ensi tiistaille, kuvataan etupää siltä ja laitetaan tehoste rokotus. Toivon mukaan lopputulos on että oej "jotain löytyy"- mikä ei ehkä olisi maata kaatavaa mutta tiedettäisiin ainakin jatkossa mikä siellä reagoi jos reagoi, eikä tarvii arvuutella.

Taake on aina harrastanut hyvää laukkaa oikeaan kierrokseen, tiesin kenkääjällä juoruta että selässä on jossain jumeja kun oikean suunnan laukka on liinassa kovin hankala, sekä selästä se ei kentällä ole ollut niin hyvä kuin aiemmin. Kuitenkin vasemman suunnan laukka on liinassa voimistunut ja se rullaa ympyrällä aika kivasti jo. Jumitushan sieltä löytyi niin takaa kuin edestäkin jotka huippukylmällä hoideltiin. 

Seuraavana päivänä juoksuttelin ruunan liinassa ja oikea kierros oli helpottunut. Ei se vieläkään niin hyvä ollut kuin aiemmin, mutta parempi. Nyt vaan koetellaan jumppailla enemmän paikkoja auki. Tänään irtona kentällä näytti siltä että paikat olis hyvinkin auki. Oikein oli reipas meno ja vauhtia piisasi. Huomenna sitten kentälle testaamaan selästä miltä se nyt tuntuu.

Tosi söpö, ei varmasti höristä korvia.