Ongelmiako?

Karvanen pieni mammutti lähti tosiaan viime keskiviikkona kotiin takaisin. Olihan pojassa vähän hommia kun se meille tuli mutta niin se saatiin taas käyttäytymään kuten ponin kuuluu. Ruunauksen jälkeen siitä todellakin tuli ruuna ja hyvin nopeaan tasottui kyllä oriin hormoonit.

Kohta on viikko vierähtänyt kotosalla ja hyvin on ilmeisesti mennyt. Kyllä oli isäntä väellä poniaan ikävä, ainakin facebook päivityksien mukaan. Ihana kun ne niin ponista tykkäävät.

Vaan kuka ei tämmösestä karvamammutista tykkäis?

Täällä on vietelty aikaa maastoillen ja pyöritty on kentälläkin. Vuokraajat kävi loppuviikosta ja Taake oli kiukutellut kentällä torstaina. Laitoin sen kiukuttelut ensin huonon kelin piikkiin, torstaina kun oli tullut lunta melkein vaakatasossa ratsastuksen ajan, oli kuitenkin loppua kohden ruuna tasottunut.

Taaken kiukuttelu ilmenee siis oikealla takajalalla tyhjää taakse potkimisena. Se harrastaa sitä myös tarhassa yksinään jos joku on tulossa sen heinille juuri kun on heinät viety tai jos huono sateinen ja yleensä myös tuulinen keli sitä ärsyttää.

Perjantaina kerkisin töistä kotiin juuri kun vuokraajatkin tulivat joten lähdin kentälle mukaan katsomaan miten Taake käyttäytyy. Pe ei voinut laittaa kelin piikkiin jos herra herkkis hevonen kiukuttelee kun oli hyvä keli. Noh, kiukuttelihan se. Paljon vähemmän kuin torstaina mutta muutamia hutasuja taaksepäin se teki aina välillä.

Siinä sitten mietiskelin joskos se ois johtunut kylmästä, että ruuna on muka niin herkkä pohkeelle että ilmoittaa sen potkuna, vaan ei se taas käynyt laatuun kun se teki sen vain välillä eikä joka pohkeen kosketuksesta.

Vanhoja muistellessa.

Lauantaina en kerinnyt hevosia liikuttamaan mutta eilen sitten menin kentälle kokeilemaan kiukkaako herra herkkis mullekin, kun ei ole aiemmin koskaan mulle selästä nuita potkuja tehnyt. Ensimmäinen hutasu tuli kun lähdettiin kaartumaan ensimmäiseen kulmaan kentällä. Toinen tuli vasta kun otettiin pätkää harjotus ravia ja kaarrettiin voltille. Pakostakin pisti sitten miettimään että taitaa tämä meidän kuukauden käytössä ollut Jaquar satula ahdistaa sitä nyt jostain.

Taake liikkuu hyvin, joten kovin jumissakaan se ei voi olla. Nimittäin kun se on jumissa se kulkee vain turpa taivasta kohden selkä notkolla ja hyvin tahmeasti. Nyt kuitenkin työskentely on tosi hyvää ja se kulkee kauniisti oikein päin, vaikkakin nyt on ilmennyt nämä potku-kiukuttelut. Tällä viikolla tuleekin kengittäjä niin sovin sen kanssa jo Taaken hieronnan ja tutkitaan mistä tämä johtuu. Mulla on itsellä sellainen kutina että satulan selkärangan tila on liian kapea ja se kaarteissa nyt ahdistaa kun maastossa samalla satulalla se ei ole kiukutellut missään askellajissa. No, vikaa etsitään ja sen mukaan sitten taas edetään uusin suunnitelmin. Eikä ainakaan lannistuta kun muuten on kaikki sujunut tosi kivasti hevosten kanssa nyt syksyn edetessä.

Ah, kesä. Nyt kun sataa vettä ja on kylmä ja liukas.

Syksy jäi

Talvi tekee kovasti jo tuloaan ja syksy jäi taakse. Tällä hetkellä kello käy vähän yli yhdeksää ja elohopea on laskenut -16 asteeseen. Hieno, aurinkoinen pakkaspäivä tänäänkin tiedossa. Hevosille on joutunut kaivamaan öiksi toppatakit päälle, karvaa ei ole vielä muilla kovin paljon kuin Miralla ja Tuimaepelillä. Päivät ovat kuitenkin olleet ilman takkia, aurinko on lämmittänyt päivällä mukavasti sen ajan mitä se paistaa.

 

Pikku ruuna Tuimaepeli lähtee tänään kotiinsa takaisin. Toivomma ruunimukselle kaikkea hyvää kotiin taas ja tänne saa tulla aina painimaan uudelleen .

182 vrk

Mira kasvattelee masuaan ja turkkiaan. Mamma on ollut kovin leppoisan oloinen ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Toivotaan että menee loppuunkin vallan hyvin.

Nyt on pääasiassa maastoiltu. Eilen Simpan vuokraaja kävi kokeileen kenttää jonka jälkeen käytiin käveleen mettässä. Tai mie kävelin ja koetin saada kuvia kun he Simpan kanssa piti hauskaa. Taaken kanssa sompailtiin pitkin metsää tässä yks päivä josta onki muutama kuva. Oli niin nätti keli että täytyi tulla selästä alas räpsimään puhelimella kuvia. Kaikkea sitä pitääkin touhuta. Vaan mukavaahan se vaan on.

Kenttä kun alkaa olla jokaisen askellajin käytössä saadaan taas valmennuksiakin vähän pyörimään koulu - ja estepuolellekin. En malta odottaa. Pitää vaan piettää peukut pystyssä että kaikki mennee hyvin ja hepat pyssyy terveinä.

Ole rohkea vaan...

Taas tavataan...

Jep, täällä ollaan edelleen. Monen monta kertaa olen aikonu istua koneelle mutta ei vain anna tunnit vuorokausissa periksi. Loppujen lopuksi postauksen kirjottamiseen ei edes mene kovin kauan aikaa, mutta silti siihen menee aikaa. Olen koko syksyn ihmetellyt mihin tämä aika oikein juoksee, en ole saanut siihen vastausta mutta se juoksee edelleen.

Hevoset on liikkuneet ja olen viimein löytänyt vuokraajat molemmille hevosille ja mikä parasta, toinen pärjää myös Taaken kanssa vaikka en itse olisi kotona. Ovat myös säänkestäviä kavereita jotka ovat käyneetkin suhteellisen useasti.

Tämä on tehnyt hyvää niin hevosille kuin mullekin, olen kerinyt touhuilemaan enemmän koirien kanssa itse ja hevoset on saaneet liikkua monipuolisesti.

Miran tiineys on edennyt jo yli puolenvälin, herttinen sentään! Mamma voi hyvin ja oletan että masu matkaaja myös. Tuimaepeli on meillä edelleen, tarhailee tällä hetkellä Miran kanssa. Mailerille kuuluu, noh hyvää kai. Oripoika on alkanut kasvattamaan karvojaan takasin kun se puotti kaiken karvan vaihdon alkaessa kun siirtyi samaan aikaan Epelin kanssa viettämään öitä sisälle kun pikkuveli ruunattiin. Jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollut fiksu veto, mutta silloin meillä oli Miran seurana käymässä vuonohevostamma jota en kehdannut jättää yksin öisin omaan pihattoon. Maileri tarhailee siis toistaiseksi yöt takki niskassa kunnes alkaa tareta taas.

Kuten seuraavista kuvista näkee on Maileri huomattavasti eri turkissa kuin nämä kaksi mini mammuttia. Nämäkin kuvat ovat jo viikon vanhoja ja orilla on jo kummasti enemmän karvaa päällänsä.

 

Ollaan saatu syysloman aikana lumipeite maahan. Kummasti tuntuu valoisammalta vaikka pimeää on jo ennen seiskaa illalla. Mie olin syyslomalla käymässä hellun ja siskon kanssa Nuorgamissa ja vierailtiin Norjan maalla samalla, kun äitini ja toinen siskoni perheineen huolehti meillä hevosista ja koirista sekä piti tietenkin kämpänkin pystyssä. Paven omistajat kävivät iltaisin hevoset rehuttamassa.

Nyt pitäisi palailla taas normaaliin arkeen niin hevosten liikutusten ja kaiken muun suhteen. Jospa saisin pidettyä itselleni tämänkin ajantasalla ettei tule joka postauksesta kuva- ja teksti oksennusta. Kiva kattella muistoja sitten kun kaikki on aivan sekaisin :')