Lunta ja pakkasta

Taake sai edellis päivityksen jälkeen vietellä lomaa kenttä hommista. Maastossa on käyty ja kärryilläkin lenkkeilty ilman kiukutteluja. Kengittäjä (meän kengittäjä on siis kouluttautunut hevoshierojaksi myös ja nyt jatko opiskelee sertifioidun sepän virkaan, hältä saa myös laser -ja huippukylmä hoitoja.)

Kengittäjä tosiaan kävi kenkäämässä Miran ja Simon ja tutkaili samalla Taaken läpi. Jumeja ruunasta ei löytynyt ja satula on sopiva, ei keiku eikä heilu vaan istuu paikoilleen kuten kuuluu. Kengittäjä epäili kuitenkin myös hiekan mahdollisuutta kiukutteluun. Alkuun ihmettelin itse että mistä se nyt sitä olisi mutta mehän ajettiin tarhaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa hiekkaa ja on nuo jotkut heinät muutaman kerran hiekan päältä syöneet että tosiaan, mahdollisuus on siihen. Syömällä syöneet hiekkaa ei ole kukaan, se on varma.

Pe iltana sain hommattua psyllium kuori jauhetta, racingin tuotteena Hankkijalta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti Taake on sitä nyt viikon kuurin syönyt, eilen oli 7 päivä. Eilen kävin myös ekaa kertaa sen kanssa kentällä eikä ruuna kiukkuillut, liekö mahdollinen hiekka lähtenyt liikkeelle. Siltä ainakin vaikuttaisi. Kiukuttelun sijaan ruuna tarjoili pieniä iloloikkia laukannostoissa. Nämä on hyvin eroteltavissa kiukun merkeistä Taaken kanssa. Iloloikkiin nousee kumpikin takajalka epämääräisen "pukin" tyyliin ja kiukutellessa se vain potkii oikealla takajalalla ilmaa. Tästä taas koetellaan jatkaa reenejä normaalisti.

Simo simppanen on liikkunut kivasti kentällä ja maastossa. Pistimpäs suomenruunalle yksi päivä kärrytkin perään! Todistettavasti sitä ei ole kärrytelty ainakaan 5 vuoteen. Korvat laitoin kiinni kun sillä on tapana vähän kuikuilla takaa tulevia ääniä. Paavo meni etuhevosena ja me hölköteltiin selässä perässä. Hyvin meni, pimeässä otsalampun valossa. Katastrofin ainekset olisi olleet kasassa ekaksi kerraksi, mutta kaikki meni nappiin. Valjastaessakin ruuna seisoi nätisti paikoillaan irti pihalla.

Aukun ja Simpankin yhteistyö paranee hetki hetkeltä, vaikka nyt koulun alun jälkeen ei ratsastuskertoja ole kovin montaa ollut, kentälläkään. Nyt on kentässä sen verran hyvä pohja että päästään taas irtohypyttään hevosia ja hyppäämään muutenkin enemmän.

Miran tiineyspäiviä on tänään kasassa tasan 200. Masu on kasvanut kovin ja mamma vaikuttaa tyytyväiseltä. Tarhailee nykyisin Paven kanssa kaksin pikku pihatossa. Ne onkin olleet oikein näppärä parisko ja Pave ei kiukuttele ja änkyröi tarhassa. Sille taitaakin sopia paremmin tälläinen kahden hevosen lauma kuin tuo isompi jätkä porukka.

Voi että tarvis kehitellä aikaa ja insipiraatiota ulkoasun tekemiseen. Jotenkin se motivaatio on hukassa kun tuntuu ettei mitään osaa tehdä. Ulkoasun tekijöitäkin saa ilmiantaa jos jollain on tiedossa! Maksankin siitä mielelläni, jos saataisin päivitettyä kivempaan ja parempaan ulkoasuun kaikinpuolin.

Ongelmiako?

Karvanen pieni mammutti lähti tosiaan viime keskiviikkona kotiin takaisin. Olihan pojassa vähän hommia kun se meille tuli mutta niin se saatiin taas käyttäytymään kuten ponin kuuluu. Ruunauksen jälkeen siitä todellakin tuli ruuna ja hyvin nopeaan tasottui kyllä oriin hormoonit.

Kohta on viikko vierähtänyt kotosalla ja hyvin on ilmeisesti mennyt. Kyllä oli isäntä väellä poniaan ikävä, ainakin facebook päivityksien mukaan. Ihana kun ne niin ponista tykkäävät.

Vaan kuka ei tämmösestä karvamammutista tykkäis?

Täällä on vietelty aikaa maastoillen ja pyöritty on kentälläkin. Vuokraajat kävi loppuviikosta ja Taake oli kiukutellut kentällä torstaina. Laitoin sen kiukuttelut ensin huonon kelin piikkiin, torstaina kun oli tullut lunta melkein vaakatasossa ratsastuksen ajan, oli kuitenkin loppua kohden ruuna tasottunut.

Taaken kiukuttelu ilmenee siis oikealla takajalalla tyhjää taakse potkimisena. Se harrastaa sitä myös tarhassa yksinään jos joku on tulossa sen heinille juuri kun on heinät viety tai jos huono sateinen ja yleensä myös tuulinen keli sitä ärsyttää.

Perjantaina kerkisin töistä kotiin juuri kun vuokraajatkin tulivat joten lähdin kentälle mukaan katsomaan miten Taake käyttäytyy. Pe ei voinut laittaa kelin piikkiin jos herra herkkis hevonen kiukuttelee kun oli hyvä keli. Noh, kiukuttelihan se. Paljon vähemmän kuin torstaina mutta muutamia hutasuja taaksepäin se teki aina välillä.

Siinä sitten mietiskelin joskos se ois johtunut kylmästä, että ruuna on muka niin herkkä pohkeelle että ilmoittaa sen potkuna, vaan ei se taas käynyt laatuun kun se teki sen vain välillä eikä joka pohkeen kosketuksesta.

Vanhoja muistellessa.

Lauantaina en kerinnyt hevosia liikuttamaan mutta eilen sitten menin kentälle kokeilemaan kiukkaako herra herkkis mullekin, kun ei ole aiemmin koskaan mulle selästä nuita potkuja tehnyt. Ensimmäinen hutasu tuli kun lähdettiin kaartumaan ensimmäiseen kulmaan kentällä. Toinen tuli vasta kun otettiin pätkää harjotus ravia ja kaarrettiin voltille. Pakostakin pisti sitten miettimään että taitaa tämä meidän kuukauden käytössä ollut Jaquar satula ahdistaa sitä nyt jostain.

Taake liikkuu hyvin, joten kovin jumissakaan se ei voi olla. Nimittäin kun se on jumissa se kulkee vain turpa taivasta kohden selkä notkolla ja hyvin tahmeasti. Nyt kuitenkin työskentely on tosi hyvää ja se kulkee kauniisti oikein päin, vaikkakin nyt on ilmennyt nämä potku-kiukuttelut. Tällä viikolla tuleekin kengittäjä niin sovin sen kanssa jo Taaken hieronnan ja tutkitaan mistä tämä johtuu. Mulla on itsellä sellainen kutina että satulan selkärangan tila on liian kapea ja se kaarteissa nyt ahdistaa kun maastossa samalla satulalla se ei ole kiukutellut missään askellajissa. No, vikaa etsitään ja sen mukaan sitten taas edetään uusin suunnitelmin. Eikä ainakaan lannistuta kun muuten on kaikki sujunut tosi kivasti hevosten kanssa nyt syksyn edetessä.

Ah, kesä. Nyt kun sataa vettä ja on kylmä ja liukas.

Syksy jäi

Talvi tekee kovasti jo tuloaan ja syksy jäi taakse. Tällä hetkellä kello käy vähän yli yhdeksää ja elohopea on laskenut -16 asteeseen. Hieno, aurinkoinen pakkaspäivä tänäänkin tiedossa. Hevosille on joutunut kaivamaan öiksi toppatakit päälle, karvaa ei ole vielä muilla kovin paljon kuin Miralla ja Tuimaepelillä. Päivät ovat kuitenkin olleet ilman takkia, aurinko on lämmittänyt päivällä mukavasti sen ajan mitä se paistaa.

 

Pikku ruuna Tuimaepeli lähtee tänään kotiinsa takaisin. Toivomma ruunimukselle kaikkea hyvää kotiin taas ja tänne saa tulla aina painimaan uudelleen .

182 vrk

Mira kasvattelee masuaan ja turkkiaan. Mamma on ollut kovin leppoisan oloinen ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Toivotaan että menee loppuunkin vallan hyvin.

Nyt on pääasiassa maastoiltu. Eilen Simpan vuokraaja kävi kokeileen kenttää jonka jälkeen käytiin käveleen mettässä. Tai mie kävelin ja koetin saada kuvia kun he Simpan kanssa piti hauskaa. Taaken kanssa sompailtiin pitkin metsää tässä yks päivä josta onki muutama kuva. Oli niin nätti keli että täytyi tulla selästä alas räpsimään puhelimella kuvia. Kaikkea sitä pitääkin touhuta. Vaan mukavaahan se vaan on.

Kenttä kun alkaa olla jokaisen askellajin käytössä saadaan taas valmennuksiakin vähän pyörimään koulu - ja estepuolellekin. En malta odottaa. Pitää vaan piettää peukut pystyssä että kaikki mennee hyvin ja hepat pyssyy terveinä.