Ensimmäinen reissu radalle

Eilen oli pientä jännitystä ilmassa kun töistä ajelin kotiin. Iltapäiväksi oli sovittu treffit raviradalle Mailerin isän Banskun omistajien kanssa. Banaanin piti alunperin tulla pojan kanssa hölkälle, mutta ohjastaja oli sairastunut joten Banaani jäi kotiin.

Maileri oli niin fiksusti, aivan kun oltaisiin aina oltu radalla katoksella hengailemassa. Välistä piti ohi meneville hevosille vähän huudella, mutta mitään tyhmää jätkä ei yrittänyt tehdä vaan seisoskeli paikoillaan aivan nätisti.

Vaikka Banaani ei päässyt mukaan hölkkä seuraksi saatiin kuitenkin Mailerin siskopuoli Nasu. Nasu on Maileria vuoden vanhempi, Banaanin ensimmäinen varsa.

Veli ja sisko ❤️

Aurora ajo Maileria tosi hyvin, niinkö aika. Nasu oli myös ekaa kertaa radalla, joten meillä oli mukana kaksi ensi kertalaista rata uraa korkkaamassa. 

Maileri ei välittänyt isosta pyörökuormaajasta joka välillä ajeli varikon puolella ja välillä radalla. Kastelu säiliö autokaan ei saanut orin korvia heilumaan. Mainoksetkaan ei olleet yhtään kiinnostavia. Aivanko se olisi ollut radalla monesti ennenkin 'ihan tylsä paikka'. Sisko otti yhdessä kurvissa laukan Mailerin rinnalta, mutta ori vaan hölkytti kivaa ravia menemään.

Kun hölkkäämään ruvettiin oli Mailerilla alkuun ollut ohjassa vähän paineita, olisi pitänyt heti päästä menemään miljoonaa. Hih, sen ravi on niin helppoa askellusta sille. Nasun ohjastaja kellotti ponien hölkkää viimeiselle kierrokselle.

Varsinaista hiittiähän ei ajeltu vaan oli vain tarkoitus käydä katsomassa mitä ponit radasta tuumaa ja maistuuko hölkkä siellä. Raviponi tamma Misa tuli nuorison kaveriksi hölkälle viimeiseen 'voltti lähtöön'  ja Misa juoksi joukon kärjessä. Hienosti volttasi kolmikko ja ravi kävi jokaiselta kivasti. Maileri juoksi johtavan takana helposti, Aurora ei yrittäny maalisuoralla käännellä ohitse vaan ajeli hiljakseen selässä. Nasun ohjastaja kellotti kuitenkin tämän viimeisen aikaan 3.30, eli aivan hienosti kakarat hölkytti kun olisi riittänyt hitaampikin meno.  Olen kyllä niin tyytyväinen omaan ja toisten poneihin ekalle reissulle, tästä on kyllä hyvä ja helppo jatkaa jatkossa.

Helmikuu ohitettu

Mihin tämä aika rientää. Tänään siirryttiin jo maaliskuun puolelle. Tuntuu hurjalta että tätä vuotta on posotettu jo pari kuukautta menemään.

Taakelle kokeilin edellis viikolla uusia kukkahackeja. Kivastihan se niillä meni, milläpä se nyt ei kulkisi. Tuntuu että tälle on ihan sama mitä suuhun laittaa, tai ei laita ollenkaan. Kaikki käy.

Viime viikon tiistaina meillä kävi hammasteknikkokin hoitelemassa hevosten hampaat. Kellään ei mitään valtavan suuria ongelmia ollut, mutta jotain pientä kuitenkin. Onpahan kunnolla hoidetut nyt.

Hauskaa tämän ruunan kanssa kyllä on, sen kanssa voi pitää hauskaa tai reenata muka tosissaankin, haha. Mekö muka tosissaan, saatoin eilen naurahtaa kun Hankkijalla myyjä kysyi joko tullaan maaliskuussa kisailemaan. Ei taija meikäläisen vanha pää enään kestää semmosia jännityksiä.

Laura kävi sunnuntaina ratsuilemassa lämpöset. Simpan kans oli tarkoitus mennä tunnille itsellä, mutta meillä oli laiska päivä joten otettiin vapaata.

Pave kulki tosi hyvin, paremmin taas kuin viimeksi. Pienen ruunan kehitys on ollut melkoisen nousujohteista nyt. Sitä on kyllä kiva seurata.

Taakelle kokeiltiin kanki kuolaimia pitkästä aikaa. Siitä on about 1,5v kun Susanna laittoi valkkaan sille kanget. Eipä se niistäkään edelleenkään ollut moksiskaan. Oli kuitenkin L:n puheista tosi hyvä ratsastaa, joten ehkä niitä käytetään vähän lyhyemmällä välillä uudelleen.

Maileri ja Simppa reenailee vähän letkeämmällä tahdilla. Aurora tulee onneksi ensi viikola useammaksi päiväksi liikutus avuksi. Mailerin kanssa on suunniteltu reissua radalle, isä oriin kanssa hölkälle. Toivottavasti sattuu hyvä keli että saadaan kuviakin niistä!

Miran päivät vaan etenee. Tänään on kasassa 304 vuorokautta. Aletaan olla jännän äärellä!

303 vuorokautta. 

Pian 290vrk kasassa

Miran tiineys alkaa olla pikku hiljaa ns. 'loppu suoralla'. Allekirjoittaneen viime vuoden vastustusten vuoksi sitten 'kämmäsin' tämänkin ja meille tulee aikainen varsa. (Kuvissa vuorokausiavrapia 280)

Koirien kasvatuksen suhteen oli epäonnea koko viime vuosi, joka tuntuu jatkuvan tosin edelleenkin. Niistä harmistuneena totesin orin omistajalle että 'Kokeillaan vaan, ei se ekasta tiinehdy kuitenkaan.' Vaan olisi pitänyt sekin ajatella loppuun asti minun tuurille. Tottakai se nasahti ekasta ja nyt sitten tulee varsa hanki keleille. Minun tuurilla vielä varmaan kovat pakkasetkin saadaan maaliskuun lopulle. Vaan millään näistä ei loppujen lopuksi ole väliä, kunhan vaan kaikki menee loppuun asti hyvin.

Miran oripojat tuli molemmat vuorokaudelle 323. Jos tämä kolmas tulee samoille on se maaliskuun 20.päivän jälkeen jo. Ei haittaisi vaikka venyisi huhtikuulle. Mira alkaa kuitenkin nyt viettämään yöt sisällä ja päivät omassa tarhassaan. Aletaan valmistautumaan tulevaan.

Pessimisti ei pety - ja odotan meille edelleen kolmatta mustaa oria. Mitäpä juuri sinä veikkaat? Orin omistaja on punahallakon tamma varsan kannalla. Pitäiskö laittaa jonkinmoinen arvonta pystyyn. Kuka arvaa varsan värin ja sukupuolen? Taidanpa ruveta palkintoa kehittelemään. Isä on siis hiirakko Bluemull Maybe.

Jaksoi muoriska vielä ilosesti kentälläkin jalkojaan nostella.

Poikien pomppu päivä

Lauantaina oltiin porukalla reippaita ja kasailtiin estekuja kentälle ja otettiin pojat vuoron perään loikkimaan. Mie vielä ajattelin että laitampa esteen hitusen kauemmaksi uralta jotta olisi tasasempi maa loikkia ja virittelin toiset puomit esteen vierelle tolpan ja hangen väliin, oikeaa estettä korkeammalle ja viistoon että se ohjaisi "oikealle" esteelle.

Maileri ja Simppa olivat sitä mieltä että tuollainen pieni este tuossa keskellä ei paljon nappaa ja ne päätti pomppia yli tietenkin sieltä reunasta ja korkeimmalta kohalta. Voi pojat sentään. Mailerin hyppyjen ajaksi laskin sitten reunaltakin puomit samalle tasolle esteen kans ettei pikku ori loiki ihan hillittömän suuria. Kokeili se mennä alittekin kerran ja totesi että ihan pyllystä koko homma ko puomi lähti selän päälle mukaan. Sen jälkeen mentiinkin taas vaan esteen yli.

Puomi mukaan vaan.

Simpalle päätin nostaa uran esteen taas mahdollisimman ylös ja ohjaavaksi ettei se sieltä hyppäisi mutta suomenruuna oli eri mieltä ja loikki pääasiassa vaan sieltä sivusta. Tytöt halusi kokeilla josko myös tötsät saisi ruunan siirtymään oikealle esteelle vaan eihän ne mitään vaikuttanu. Ilosemmin vain kokeili korkeammalta hypätä. Niinpä laskin taas puomit alemmaksi kun totesin että turhaa hommaa tämmönen, haha. Simppa meni koko ajan tosi likelle estettä mutta maapuomin avulla sen hyppypaikka helpottu kummasti ja homma näytti vähän paremmalle. Mie en keriny vain kameran kanssa mukaan sen menoon.

Täältä vaan, mitä korkeampi sen parempi :D

Lämpösten vuorolle kerkesinkin sitten purkaa sen esteen reunalta ja siirsin oikean esteen uralle. Pavea ajattelin että sille tulee homma mahdollisimman helpoksi kun se ei ole montaa kertaa loikannut. No kivastihan se meni Pavellakin!

Pave innostu näyttämään meille oikein kivaa laukkaakin, yritti se kerran laukalla mennä esteellekin mutta päätti kuitenkin juuri ennen estettä pudottaa raville. Se saatto olla ruunalta ihan fiksu päätös, hih.

Taake olikin vuorollaan sitä mieltä että kyllä hän mallia näyttää kaikille. Onhan se tässä hommassa vanha konkari jo muihin verraten. Kovaa ja korkealta - oli Taaken mieleen. Pikku ristikollakin tehtiin selväksi että isompaa vaan kehiin kiitos! Taake selvästi nauttii hyppäämisestä, se kiersi kentän aina hienolla ravilla ja "kujalle" mennessä se nosti laukan, hyppäsi ja jatkoi hetken laukkaa ja taas mentiin hienoa ravia. Sillä oli kyllä niin hauskaa, mutta kuvat puhukoon puolestaan.

 

 

 

Hyvä reeni, parempi mieli!