7. tammikuuta 2019

Maasto mopot parhaimmillaan


Alkuvuosi on vietetty innokkaasti maastoillen. Aiempina vuosina on tähän aikaan ollut niin paljon lunta ettei ole paljon hanki treeneistä tarvinnut edes haaveilla.


Nyt on vielä metsät ja pellot täynnä pehmeää lunta missä on hyvä mennä hevosella. Me ollaan kyllä käytetty ne nyt niin hyväksi kun vaan voi. Rauhallisia maasto reissuja on tehty ja tehdään niin kauan kuin voidaan.




En tiiä kyllä mitään yhtä rentouttavaa kun kulkea hevosen kanssa tuolla metsissä. Maastot ovat itselle ja myös hevosille tutut, sekä mennään samoja reittejä kuin kesäisin. Tuntemattomalle pohjalle en vie hevosia ettei vaan satu mitään peruuttamatonta vahingossa.






Meillä on ainakin ollut ihan super hauskaa kun ollaan metsissä koluttu. Tämmöset hanki kelit saisi olla joka talvi!



1. joulukuuta 2018

Ennätykset tehty rikottaviksi?

Ainakin Mailerin mielestä. Oulun startti oli tosiaan torstai iltana. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin mikä oli tosi hyvä juttu kun välillä liikkenne pysähtyi täysin. Simossa oli rekka ajanut ojaan ja sen nosto työt oli alkaneet paikanpäällä jo aamupäivällä. Yksi kaista oli vain käytössä ja jonot venyi aika pitkiksi.

Pahoittelut heti alkuun känny laatu kuvista. 


Perille kuitenkin selvittiin. Ilma oli kamala. Hillitön tuuli myrsky lukemissa ja välillä satoi jotain vesi jää-tihkuakin. Onneksi ei kuitenkaan koko aikaa.

Maileri oli autosta otettaessa kuin painekattila mikä yrittää kiehua yli. Mahoton huuto päällänsä jälleen, aivankuin ei ikinä oltais käyty missään (kuukausi metsässä teki tehtävänsä). Katoksella se kokeili kuopia monta kertaa (tätä ei siltä siis sallita, kotona eikä muuallakaan) ja valjastaessa testaili naruja joskos hyppäisi pystyyn muutaman kerran. Virtaa oli siis töppösissä.

Ensimmäiseen lämppään se lähti sotahuutojensa kanssa ja voin sanoa että hienoa laukkaa meni ja välillä muisti ravatakkin ensimmäisen kierroksen aikana. Toinen kierros mentiin jo enemmän ravia kuin laukkaa. Varikko ringille käveleen ennen toista lämppää. Sielläkin se muisti kovasti ilmoittaa kaikille olevansa paikalla.



Toiseen lämppään Maileri alkoi muistuttaa jo normaalia Maileria eikä tarjoillut laukkaa joka paikkaan vaan meni koko lämpän hyvää raviaan.

Hyvillä mielin starttiin ja me jäätiin Auroran kanssa varikko kurviin jännäämään. Niin paljon tuli sitä laukkaa että toivottiin jälleen vaan hyväksyttyä juoksua.


Hyväksytyn juoksun se tosiaan teki. Paalun kolmikosta suoraan keulille ja siinä se sitten hölkytteli koko matkan maaliin asti ja tolppa tauluun. Sen meno ei omaan silmään näyttänyt kovin vauhdikkaalta, varsinkaan kun takamatkan nopeat ponitkaan eivät näyttäneet nopeilta.


En kuullut missään välissä väliaikoja ja olin ihmeissäni kun meidän kengittäjä, Mailerin sponsori laittoi viestiä että viimeinen 500m mentiin 2.41. Siis mitä, eihän se nyt voi pitää paikkaansa.


Vaan kyllähän se piti. Tytöt ja poni kävi kunniakierroksella ja katoksella odoteltiin tuloksia. Hippoksen sivuilta kytättiin ja viimein ne julkaistiin. En meinannu uskoa omia silmiä kun katsoin aikaa 2.45,8 ! Siis mitä ihmettä!

Kuva Jari Piirala 

Ponille kiitos <3 kuva Jari Piirala 

Kyllä mie tiesin että poikaan on vähän tullut vauhtia lisää mutta että edellisessä startissa se teki uuen ennätyksen ja nyt uusi sen heti, tasan viidellä sekunnilla. Huhhui, minusta tuntuu etten vieläkään ole sisäistänyt tätä. On se vaan mainio pikku poika, luonnonlahjakkuus näissä hommissa.


27. marraskuuta 2018

Karvapallot ja nakukalle


Taake toteaa että nyt ei selkään ainakaan ota kylmä kun reenatessa satulan alla lämmittää poron talja. Talja on kiropraktikon suosittelema kokeiluun, kotikäyttöön treeneihin. Vaikka meillä tekninen satula huopakin on olemassa ja käytössä, Taake on silti viime keväänä jo kehitellyt selkään hikisimpiin kohtiin ihohuokosten tukkeumia. Pienet patit katoaa Hiljalleen mutta tympeitä ne ovat vaikkakaan eivät onneksi kipeitä ole.



Jonkin aikaa epäilin kovasti taljan sopivuutta satulan alle, mutta se tuntuu olevankin aivan jees. Se myös näyttää muokkaantuvan lämmetessä hevosen selän mukaan. Tähän astiset kokeilut varsin positiivisia.

Kuten kuvistakin näkee, Taakella on ihan jäätävä heinäpömppis. Syksy meni pitkästi tosi vähällä liikutuksella ja pelkällä syömisellä ja olemisella. Tästä nyt yritetään päästä eroon, kovaa treeniä siis tiedossa.



Simpan satulan alta saatiin etuosasta vähentää fyllinkiä. Pikku hiljaa rupeaa pieni työmäärä tuottaan tulosta. Simpan kanssakin reenit on suunniteltu lisääntyvissä määrin.






Maileri on kotiutunut. Se on kyllä hienossa kunnossa nyt, vaikka se ei kauaa ollu pois niin Riikka kerkisi saada sen kyllä hienoon kuntoon. Noin niinkuin heinämahan kadotus operaation kanssa. Tässä jokunen kuva kun eilen riehuivat Aatun kanssa kentällä.


















Nyt yritetään pysyä tällä linjalla, torstaina startataan Oulussa. Paalulta lähdetään liikkeelle taas. Kovassa porukassa Hyväksyttyä juoksua hakemaan.


20. marraskuuta 2018

Orien vaihto viikot


Alkukuusta meidän joukkoon liittyi shettisori Jokimäen Banaani, Mailerin isä. Bansu tuli meille lomailemaan kaikesta treenistä kun taas Maileri meni Riikan hoivattavaksi täksi ajaksi parempien ajomaastojen äärelle.


Seuraava startti olisi mahdollisesti Oulussa 29.päivä joten sitä ennen Maileri palailee kotiin ja isänsä menee kotiin myös. Toivon totisesti että tämä muutaman viikon loma olisi tehnyt Bansulle hyvää. Sen ei ole edes tarvinnut nähdä valjaita meillä ollessa, vaan on saanut täysin nauttia pihatto elämästä porukassa.






Maileri on ollut siis Riikan (meidän startti kuski) ajettavana kotonaan. Välillä on ollut tosi outoa ettei Huiluri ole kotona, se kun on aina ollut! Ne on isänsä kanssa kovin samanlaisia sekä niiden hörinä on kyllä niin samankuuloinen, vaikka hirnuminen taas aivan eri. Bansulla on paljon kimakampi ääni kuin pojallaan.


Ainiin, mehän pyörähdettiin Aatun kanssa mätsäreissäkin. Oli kyllä hauskaa. Pikku mies osasi käyttäytyä oikein hienosti koko ajan ja katoksella seisoi kuin olisi sielä aina ollut. Ainoastaan kehässä se oli sitä mieltä että juokse kuule keskenäs eikä suostunut ravaamaan. Vasta toisen varsan kanssa yhtäaikaa se otti vähän ravia. Toki keli oli liukas, vesi jään päällä että sinänsä varsalta fiksu veto olla juoksematta, haha.



Sijoitus oli siis 2/2. Mutta olen tyytyväinen. Meillä oli kiva päivä vaikkei ravattukaan ja Aatu matkusti ensimmäisen automatkansa kuin vanha tekijä. Fiksu pieni!