12. toukokuuta 2017

Mistä aikaa?

Kevät tekee tuloaan vaikkakin kovin erikoisesti. Lunta on edelleen pelloilla puoli metriä ja tarhakin suurelta osin jäässä. Kenttä sulasi kuitenkin todella nopeaan ja talven koneilla ajon jälkeenkin se on edelleen kovin pehmeä. Jotain täytynee sille nyt keksiä että sen saisi paremmaksi.


Meillä on reilun viikon majaillut nyt myös minishettisori Torsten. Torsten tuli ruotsista meille asustelemaan toistaiseksi. Maileri on ollut oikein iloinen pikku painikaverista ja Putte otti ponin myös omiin hoiviinsa. Lämpösethän mullisteli pikku miehelle ensimmäiset päivät, olihan siinä vaarana että pieni äijä vetelee ruunienkin heinät turpaansa. Lämpösten kylmähkön alun jälkeen on pikku kaveri otettu laumaan kuitenkin hyvin mukaan.







Ekan päivän paineja

Vaikka edelleenkin tulee lumikuuroja lähes päivittäin on kelit sen verran lämmenneet että tarhan siivous on ollut suhteellisen suuritöistä kottikärryille, talikolle ja haravalle. Ensimmäisen viikon jälkeen mies toi taas pikku kaivurin ja mönkijän kaveriksi kärryineen jotta homma helpottu hieman. Työtä kuitenkin vielä riittää. Tarhan siivouksen myötä on hevosten liikutus jäänyt taas hieman vähemmälle.


Vaikka on reenattu hiukan vähemmän on se silti näkynyt hevosissa, eritoten Taakessa kovin positiivisesti. Ruuna on kyllä kivasti kunnostautunut taas kenttä työskentelyyn. Laukkaakin päästään taas reenaamaan oikeasti kun ruuna luottaa kentän sulaneeseen pohjaan taas. Onhan se eri siinä mennä hiekalla kun on ns."varmapito" verrattuna jääpalanteeseen. Oona näissä kuvissa kyytissä, itestähän ei koskaan niitä kuvia ole :D











On se sellainen Taapero, tässäpä olis pitkästä aikaa vähän liikkuvaakin kuvaa ruunasta.



Oona kerkesi Putteakin ratsastamaan tässä yksi päivä kentällä. Taas on pietetty taukoa irronneen kengän vuoksi. Kun kenkä saatiin viimein takasin (mies joutu tekemään uuden kun vanhaa ei yllättäin löytynyt mistään) kerkes ruuna hetken liikkua kentällä kun painit minioriin kanssa päättyivät Torstenin voittoon 6-0. Putella suupieli auki ja takasessa vekki. Kuolaintahan ei hetkeen laitella suuhun, mutta menee sitä nyt onneksi juoksutella kuitenkin. Vielä en ole tohtinu kuolaimettomilla lähteä selkään kiikkumaan, keväisistä ilopukeista kun ei koskaan tiiä, hih!


Nämäkin kuvat ovat huhtikuun lopulta, haha ja kameran asetuksetkin sattuivat olemaan ihan päin prinkkalaa. No, kuvia kuitenkin.







Vieläkun saisi vuorokauteen lisää tunteja alkas olla hommat kasassa. Ja tämän (m)urheiluhevosen pysymään kunnossa pitempään kun viikon ilman saikkuiluja. On se sellainen Hessu Hopo ettei mitään rajaa.

Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...