Pakkasen pukemat

Niinhän siinä kävi että satulan testaus loppui hetkeksi ennenkuin alkoikaan. Pakkanen paukuttaa järven jäätä joka saa ainakin Tanelin pään välillä nousemaan pystyyn heinä läjältä. Täytyyhän se tarkemmin kuunnella mistä pauke tulee, ääni todetaan harmittomaksi ja jatketaan heinillä syöpöttelyä.

Mira ja Taake ovat tyytyväisinä pihatossa. Taake sai toppatakin niskaansa, vaikka heiniä on tarhassa jatkuvasti saatavilla verkoissa ja maassa, tuli ruuna silti höristen portille ainakun kävelin pihalla. Mietiskelin että mitähän se on oikein vailla ja nakkelin ensin parit leivät vain. Hetken päästä uudelleen ulkoillessa ruuna tuli taas portille höristen niin kävin sen sitten loimittamassa. Loimea se taisi tahtoa kun loimituksen jälkeen se on tyytyväisenä syöpötellyt heiniä Miran kans ilman ylimääräisiä hörinöitä. Hassu ruuna, mutta fiksumpihan se on kuin omistajansa.

Mailerin tarhaa on isonnettu, vähän aikataulusta jäljessä mutta kuitenkin. Jätkä veteliki pieniä spurtteja siellä heti ja treenaili jotain omia liukupysähdyksiä. Hauskan näköstä menoa sillä oli ja sain jotain videollekkin. Tässäpä se katteltavaksi.

Videolla näkyvän siteen saa Mailerilta kohta ottaa jo pois. Sitten jännätään pysyykö jalka ontumattomana ilman tukea. Toivoa sopii, silloin se olisi terveen kavion merkki! Eikä tarvittaisi enään ajella klinikalle kuviin. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, mie ainakin pidän, varpaatkin.

Mira on tällä hetkellä ainoana takitta pihalla. Ja sehän näyttää mammalle sopivan. Kaunis pakkasen tekemä peitto sillä toki on päällä, kuurapuku. Heinät maittaa ja masu kasvaa, kasvaa muutenkin kuin vain heinien ansiosta.

Jos mennään sillä ajatuksella että Mira varsoo samoilla vuorokausilla kuin miten se Mailerin teki, on laskettuun aikaan enään 157 vuorokautta. Laskettu aika olis siis 12.6.16. Mutta mikäli mennään sillä yleisimmällä laskulla, olisi vuorokausia vielä 170 ja LA olisi 25.6.16. Jännä nähdä miten nyt käy! Ja millainen pieni juniori sieltä tulee. Tuleekohan ihan samanlainen kaveri kuin Maileri, täysiveli tai -sisko. Vai onkohan se sitten ihan erilainen, luonteeltaan ja ulkonäöltään? Tämä odottelu tuntuu taas todella jännältä, mutta silti on rauhallisempi fiilis kuin Maileria odottaessa. Toivottavasti kaikki menis taas ihan yhtä hyvinkin.

Takaisin treenien pariin

Viimein on oma nuppi taas kunnossa kaiken väsymyksen ja vastustamisen jälkeen. Tässä joululoman aikana on kerinyt vetää henkeä ja levähtää kunnolla, sekä saanut omia ajatuksia kaikesta tapahtuneesta kasaan. Syksyn sotkut olen viimein saanut selvitettyä ja oma pää kiittää. Taakekin ehkä kiittää, ainakin se on nyt ihan mielellään lähtenyt töihin ja mullistelijan ilme on vaihtunut korvia höristeleväksi hörisijäksi pihaton portilla

Nyt on siis pikkuhiljaa palattu reehniin, tai ainakin kovasti yritetään taas. Kenttä alkaa olla tosi kiva, on sitten eri kiva mennä kotonakin "isolla" kentällä missä pystyy ratsastamaan jopa suoraa uraa! Viime vuonnahan meidän talven kenttä oli lähinnä soikean muotoinen kaikkine kallistuksineen. Ei tämäkään kenttä ihan luotisuora ole, mutta silti se on paljon parempi kuin viime vuotinen. Taakenkin kanssa pystytään nyt kunnolla treenaamaan laukkaa. Jospa sitäkin saataisin tämän talven aikana nyt hiottua. Eihän tuon kanssa ole laukkailtu rehellisesti kuin heinäkuussa ruotsissa viimeksi. Pari kolme kertaa maastossa syksyn aikana.

Toissa iltana ratsastelin otsalampun valossa ruunan kanssa kentällä. Sain kaverilta sovitteille uuden satulan ja ruunan ravi tuntui tosi hyvälle ja kaikki liike tuntui paremmalta ja helpommalta edelliskertaan verrattuna vanhalla satulalla. Tämä uutukainen satula on siis Prestige Hippos Appaloosa, tuntuu ja näyttää istuvan kuin nyrkki silmään. Meidän saksalainen laatupenkki Dirlenbach on ihan sika ihana ja pehmeä istua, mutta se on Taakelle liian leveä. On käytetty edestä korottavan lampaankarva romaanin kanssa, mutta nyt se on tuntunut enemmän epäsopivalta kuin kesällä. Satula on tosi hyvää nahkaa ehkä haluais luopua siitä, mutta pakko se on myydä pois tämän toisen edestä. Eipä sille toistakaan käyttäjää meillä ole. Jos joku tarttee satulaa niin täältäpä lähtis siis huippu penkki, suorahkoon selkään. Sopii myös lyhyeen selkään, paneelien pituus on 45cm! Penkki 17". Leveydestä ei merkintää mutta MW/W välillä.

Eilen Laura tuli käymään meillä piiiiiitkästä aikaa. Larppa kiipesi ensi kertaa hevosenkin selkään sitten viime kesä vai heinäkuun jälkeen? Kuitenkin. Entiä kumpi meistä oli enemmän innoissaan asiasta, mie vai Laura. Mie ainakin kun sain pitkästä aikaa jonkun muun Taaken selkään. Kelikin oli suotuisa kuvailuun vaikka minun kamera veteleekin viimeisiä, sain jonkun kuvan aikaiseksi. Laatu ei enään päätä huimaa mutta johan nuista selvää saapi. Pientä video pätkääkin sain aikaseksi pitkästä aikaa. Pitkähkön tauon jälkeen Taakella on tottakai vauhtia ja virtaa kuin pienessä pitäjässä. Varsinkin laukkaamisesta ruuna on nyt innostunut tosissaan ja sen näkee videoltakin kun tarjoili ravin sekään vähän väliä laukan nostoa. Mutta eiköhän se tästä taas tasotu kun päästään säännöllisesti kentälle. Paitsi meän reenejä tuli heti häirittemään pakkasjakso, nyt on mittarissa -17 ja sen pitäisi vain kiriä loppuviikkoa kohen. Mutta näillä mennään taas, ainakin oma motivaatio on taas kasvussa ratsastuksen suhteen.

Paketissa Kaksnollayksviis

Niin meni joulu ja vuodenvaihde. Kiirettä on ollut ja väsymystä. Tottakai myös kuumeilu, kauhea yskä yms. kuuluu tähän aikaan vuotta, tuntuu tulleen rutiiniksi tämäkin.

Jouluaaton aika oli raskasta, henkisesti. Jokainen joululaulu radiosta sai aikaan silmien vetistämisen ja itkun piteleminen kaupassa, töissä, kylässä oli raskasta. Ensimmäinen jouluni ilman Anttia, joka on ollut seitsemän jouluaattoa kanssani. Rutiiniksi kerkesi ruunan kanssa muodostua jouluaaton maasto ja herkuttelu. Onneksi mulla on Taake silti. Antti kerkisi opettaa Taaken niin hyvin omille tavoilleen parin vuoden aikana, varsinkin viimeisen vuoden pihatossa. Taaken oma rauhallisuus on ihan super lisä Antin opettamien asioiden kanssa, ruuna alkaa olla aika monitoimi paketti ja luotto hevonen. Hyvästä kakkosesta tulee ehkä parempi ykkönen. Eihän se koskaan Anttia tule tietyillä tavoilla mitenkään voittamaan minun sydämessä, mutta on siinä omat rakkaat hyvät puolensa. Aatonaattona kävimä Taaken kanssa aamu maastossa katsastamassa auringon nousu -16 pakkasessa, lepposaa. Aaton aamun tiesin niin kiireiseksi ettei millään olisi kerennyt, mutta joulumaasto toteutettu meidän tavalla, nyt asiaan. :)

Vuosi Kaksnollayksviis kuvien muodossa pakettiin!

Tammikuussa nautittiin ja laukkailtiin jää radalla.

Helmikuussa tykättiin auringosta ja kevät hangista, sekä juoksenneltiin vapaana.

Maaliskuussa opiskeltiin esteiden ylitystä...

...Käytiin maneesilla opiskelemassa kouluratsastusta...

...Ja kotona opeteltiin ekoja kertoja laukkaa kentällä.

Huhtikuussa vietettiin Antin 20v synttäreitä...

...Ja saatiin meän "tiimi" takit.

 Toukokuussa vähän reenattiin, pohjat oli tooosi huonot...

...Koettiin perheenlisäystä <3...

...ja nautittiin oman varsan kasvun seuraamisesta.

Kesäkuussa taas yritettiin reenailla.

Heinäkuussa oltiin laitumella...

...Reenattiin vähän koulua...

...sekä Taake koki ensimmäiset estevalmennuksensa.

Elokuussa Maileri oli jo 3kk:n ikäinen...

...ja meillä oli kesän ensimmäiset ja viimeiset uimakelit.

Syyskuussa ei reeneistä tullut mitään...

...Menetin rakkaimman ystävän. <3

Lokakuussa yritettiin vielä reenata, huonoin tuloksin...

...Työllistettiin enemmän ja vähemmän eläinlääkäreitä.

Marraskuussa kasvatettiin talviturkkia...

...Ja vierailtiin Oulussa klinikalla...

Joulukuussa tonttuiltiin ja otettiin rauhallisesti.

Onnellista uutta vuotta 2016 kaikille!