4. marraskuuta 2015

Tekemisen meininkiä?


Vihdoin meillä alkaa olla pientä tekemisen meininkiä. Tämä loputon tekemättömyyshän johtuu näistä keleistä. Kentällä ei voi tehdä mitään, on märkää ja liukasta tai paikat ihan jäässä jatkuvalla syötöllä vuoron perään. Tai sitten mie olen töissä siihen asti että on jo säkkipimeää, eikä silloinkaan enään voi tehdä yhtään mitään. Tähän on nyt kuitenkin tulossa muutosta, olen ollut niinkin törkeä kuin vaan voi ja pyysin pomoa vähentämään tunteja jotta kerkeän oikeasti perehtyä taas näihin kotitöihin ja omiin eläimiin. Koiriin ja hevosiin vaan yksinkertaisesti menee aikaa, ja haluan käyttää sitä myös niihin. Muutenkin kuin vaan ruokkimalla. Suomennettunahan asia menee niin että jätän päivistäni toisen asiakkaan pois ja hälle tulee uusi avustaja minun tilalleni. Homma miellyttää kaikkia ja mieki saan taas pysyä omissa päivä rutiineissa ja rytmeissä vaikka töissä käynkin.


Tänään mulla oli lyhyempi päivä töissä muutenkin joten olin hyvissä ajoin ennen puolta päivää jo kotona. Sehän tiesi mahotonta touhuilua tallin puolella! Kyselin ensin saanko lainailla Masille Tanelin satulaa ja luvan saatua touhusin hevosen tallissa satulaa myöten valmiiksi.

Masilla on suorastaan raivostuttava tapa kuopia lattiaa jos hetkenkin joutuu olemaan ilman että siihen kosketaan. Eiköhän tämä tapa kuitenkin jossain vaiheessa saada kitkettyä pois, saatiinhan se Taneliltakin. Jokatapauksessa kun sain ruunan varustettua laitoin vielä suitsiin liinan deltan kanssa ja näin lähdettiin suuntaamaan kenttää päin, ensimmäistä kertaa Masin kanssa. Selkään en ollut ajatellut kiivetä, enkä kyllä kiivennytkään. Ajatuksena oli mennä kentälle katsomaan pystyykö siellä yhtään mitään tekemäänkään ja katsoa mitä Masi tykkää ympyrällä työskentelystä.


Alku oli vähän hakusessa ennenkuin ruuna ymmärsi mitä siltä pyysin. Ei ole taiettu tätäkään ruunaa koskaan liinata. Mutta äkkiähän se opitaan. Aluksi jännitettiin muutenkin tätä "uutta maisemaa" ja koetettiin sitten poseeratakkin kameralle. Käveleskeltiin kentällä ja pyysin ruunaa aina väistämään kauemmaksi ja löysäsin liinaa samalla. Pikku hiljaa ruunan rentoutuessa se hoksasi idean ja homma alko toimia. Jarrut toimi tosi kivasti pelkällä äänellä ja käyntiin siirtyminen onnistui myös oikein kivasti. Lopuksi otettiin vielä maasta käsin myötäämistä mikä sekin hetken hapuilun jälkeen tuli kivoina pätkinä. Niihin oli hyvä lopettaa. Kyllä tästä kaverista varmasti kiva harraste kamu saadaan, kun vain parantuisi nämä kelit että voisi oikeasti "reenata". Jos meillä koskaan voi oikeasti reenata.




Se on sellainen, Masi. Turpapappa Antti kakkonen. On niissä jollain tavalla niin paljon samaa. Miten voikin olla että ostat näkemättä hevosen (tosi fiksua, tosin luotettava, tuttu myyjä) ja se muistuttaa tavalla ja toisella niin paljon sitä sen edeltäjää...


Masin kans touhuilun jälkeen satuloin pitkästkä aikaa Taakenkin ja suuntasimma pikku Lauran ja Forkun kanssa maastoon kävely reissulle. Pahoittelut jo valmiiksi puhelin räpsyistä reissulta :)

Pojat ;)
Isot ja pieni :D



Sh ja Lv, Tupla T:t

4 kommenttia:

  1. Ihastuttava blogi sulla ja ihanan paljon kuvia laitat :) Eritoten kun lämpöisistä täällä kerrotaan, jään seurailemaan!

    http://kinkkukansa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) täytyy mennä katsomaan sinunkin sivut :)

      Poista
  2. Sun blogissa on todella ihania kuvia! :-) Tykkään ! Liityn lukijaksi kunhan kone tulee huollosta. :-)
    http://neajalore.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kivanoloinen blogi sinullakin :)

      Poista