Haastepostaus; Harrasteanalyysi

Blogitallin ensimmäinen blogihaaste; Mitä, Miksi ja Kuinka?

Pikku likkana mie jostain syystä olen ihastunu hevosiin vaikka niitä ei meän lähettyvillä missään "elävänä" ollutkhan. Ensimmäisestä pimeässä hohtavasta leluponista kaikki on lähtenyt. Sen olen joltain saanut lahjaksi, en yhtään kyllä muista että keltä tai mikä lahja se on ollut, mutta pienen Kristan elämän se Leluponi kuitenkin muutti. Ilman ponia ei lähdetty mihinkään ja nukkumaan mennessä se oli kainalossa, olihan se hehkuvana eräänlainen "yövalo". Se poni on varmasti kulkenut mukanani joka paikassa, enemmän ja vähemmän sottasena, mutta vielä se on 20 vuoden jälkheenki hengissä ja täällä kotona asustaa hyllyllä. Ponin tultua minun elähmään ei muut lelut enää kelvanneet ja sen jälkeen täytyi saada lisää leluhevosia. Siitä kai se heppahulluus on on tullut ja jäänyt.

Leluponin löydettyä tiensä leluista "arvotavaroiden" joukkoon löytyi myös ensimmäiset oikeat hevoset minun elähmään. Mummolan naapurista (matkaa 2-3km) löytyi 12 hevosen talli täynnä ravihevosia, tammoja ja pari varsaa. Nämä ravihevoset olivat minun tie hevosten maailmaan. Siellä opittiin ihan ensimmäiseksi siivoamaan karsinoita, harjaamaan hevosia, valjastamaan, ajamaan ja jopa päästiin kipuahmaan hevosen selkäänkin asti!

Tämän tallin hevosista jäi muutama palavasti mieleen, joita en tule koskhan unohtahman. Nykyisin googlen ihmeellisen maailman avulla olen löytänyt muutamia näistä ja ne elävät nykyisin Ruotsissa, osa on menehtynytkin tietenkin. Olishan net muuten jo ihan super iäkkäitä. Ensimmäinen varsa jota pääsin opettamaan "Peace" maailman ihanin, pienin ja kiltein tamma. Opetti mulle ja serkulleni paljon tärkeitä asioita hevosten käsittelystä sekä niiden elekielestä ja sen "lukemisesta". Peaceä met saima omistajan avulla opettaa ravivarsojen ensimmäisiin askeliin valjaiden totuttamisesta ajamisen saloihin asti. Se oli hienoa aikaa.
Toinen todella tärkeä hevonen oli ori, iso ja musta mutta kiltti. "Ego" oli minun lemppari. Ego oli myös minun Ensimmäinen "ylläpito" hevonen. Jokin loma koulusta oli kahden viikon mittainen ja muutin tottakai mummohlaan koko ajaksi, jotta saisin joka päivä käydä tallilla. Kaikkein parasta siinä lomassa oli kun pappa teki autotalliin karsinan ja Ego muutti mummolaan koko loman ajaksi. Muistan kuinka olin ylpeä kun ajelin Egon koppakärryillä mummolaan pari heinäpaalua kyydissä. Kuinka ihanaa, "oma" hevonen omassa hoidossa "kotona". Ego sai parin viikon kärryttelytkin kun huristeltiin päivittäin mummolasta tallille hoitamaan muutkin hevoset ja takaisin mummolaan yöpymään orin kanssa.

Jonkun vuoden kuljin siis mummolan naapurissa missä opin ravihevosten salat. Tallin omistajan muutettua ruotsiin ja vietyään hevoset mukanaan löysin mieki tieni ruotsin puolelle ratsastuskoululle. Tästä tallista on moni blogin lukija lukenut aiemminkin kun Antti ja Taake on asuhneet siellä vielä alkuvuodenkin. Tosin siihen aikaan kun kävin itse siellä tunneilla oli sen tallin meno paljon parempaa kuin mitä se nykyisin on. Siellä olen kuitenkin ensimmäiset kosketukset ratsuihin ottanut ja oikean ratsastuksen alkeet oppinut. Olihan siinä oppiminen ravihevosten mettässä päästelyjen jälkhen.

Siellä reenathin istuntaa.

Disan kans maastosta tulossa.

Siihen aikaan löysin tieni myös vaellus-ja työkäytössä olevien suomenhevosten maailmaan. Sain alkaa viikonloppuisin käyhmän meidän kylällä asustelevan hevosmetsurin työhevosia hoitamassa ja ratsastamassa. Siellä olen oppinut eniten miten hevosen kanssa oikeasti toimitaan maanläheisesti, rauhassa mutta määrätietoisesti.

 

suomenhevosruuna Pirokki

Pääsin ajamaan parivaljakolla vankkureilla, heinäharava konhella heiniä pellolla, reellä ajettiin talvella ja puita haettiin metsästä. Mikä parasta näissä hevosissa oli, olin kylän ainoa heppatyttö joka näitä sai käydä hoitamassa ja ratsastamassa tietyn ajan jälkeen ihan yksinkin jos omistaja oli jonkun hevosen kanssa töissä.

Suomenhevos ori Tuhokas, minun luottopolle.

Jos nyt hypäthän tähän nykyaikhan ettei postaus veny kymmenien tuhansien kilometrien mittaseksi eikä kukhan jaksa edes yrittää lukea sitä sitten. Tänä päivänä omistan siis kaksi lv ruunaa ja shettis tammuskan. Nämä asustellee mulla kotona pihatossa. Minun mielestä pihatto on hevoselle paras ratkaisu, jotenkin se vain on lähinnä sitä hevosen luonnollista elämää. Olen itse kokenut sen myös hevosille stressittömämmäksi kuin karsina-tarha- elämä. Hevosten ei tartte ressata ruoka-aikojen takia, mitä molemmat hevoseni tekivät ruotsin tallilla. Silloinhan ruunia ei mennyt pitää edes samassa tarhassa sillä iltatallin aikaan ne hutkivat toisinsa hokeilla reikiä täythen kun kinastelivat kumpi pääsee aiemmin tarhasta sisälle syömään.
Nyt pihatto eläiminä ne kumpikin viihtyy jopa toistensa seurassa eivät tappele, kinastelevat leikillään kyllä välillä, mikä on normaalia hevosen elämää.

Itseäni en koe isommasti koulu tai este ratsastajaksi, jälkimmäiseksi varsinkaan. Harrastan monipuolisesti, ainaki kovasti yritän. Ajelen kärryillä oman ja hevosten iloksi, ratsastelen paljon maastossa ettien uusia mettäreittejä mutta muistetaan myös työskennellä kentällä niin maasta kuin selästäkin käsin.
Taaken kanssa haaveilen joskus näyttäytyväni kouluradoilla, mutta se jää nähtäväksi. Olen nähnyt ravi-, ratsu- ja vaellushevosten maailman, jokaisen "alan" tallilla olen työskennellytkin. Jokaisessa on oma puolensa mikä kiehtoo minua valtavasti, on niissä ne risunsakin kyllä, mutta jokaisesta olen oppinut ihan mielettömän paljon ja näistä saan kiittää niitä ihmisiä jotka on malttaneet opettaa ja antaa oppia ja opetella.

En tiä kyllä vastasisko tämä minun skriivailu nyt postauksen kysymyksiin, mutta luulisin että jotenkin. Vanhojen muisteleminen on ihanaa ja tästä postauksesta olisi voinut tulla paljon pitempikin mutta täytyy lopetella että edes joku lukijoista jaksaa lukea loppuun asti. :)

Leikkisät ruunat.

Osallistu sieki haasteeseen blogissasi näin:

• Kopioi haasteen banneri postaukseesi.
• Linkitä tämä haaste (osoite: http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html ) omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen ja osallistumiskaavakkeen.
• Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuttaa, sovella ja somista postausta kuvilla.
• Linkitä postauksesi tämän tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta ja osallistut samalla kilpailuun!
• Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!