17. syyskuuta 2015

Syksy


Syksy, ihana pimeä, kaunis, värikäs, rakastan. Mie olen aina ollut syksy ihminen. Syksyssä vain on sitä jotain. Jälleen se on täällä. Olen sitä ootellu koko kesän jo. Varsinkin näin sateisen kesän jälkeen sitä toivoo kuivaa ja rapsakkaa syksyä. Sitä se nyt toistaiseksi on ollut. Yöt on välillä käyneet vähän pakkasella, silti päivät on vielä lämpimiä. Ruskaa ei oikein ole kunnolla tullutkaan, mutta kohta senkin aika on jo mennyttä kun lehdet putoilevat puista jo. Revontuliakin on näkynyt jo useampana iltana. Yhtenä kävin vähän kuvailemassakin rannassa, mutta parhaat hetket oli menneet jo ikkunasta tuijottaessa.


Tämä syksy tullee olemaan erilainen syksy kaikkiin aikaisempiin. Vähän joka saralla. Muutoksien tulemista ei voi tietenkään estää, vaikka välillä sitä toivois että aika vois vain pysähtyä hetkeksi. Mutta eihän sen niin kuulu mennä, vaikka kuinka niin toivoo.


Viikko takaperin räpsittyjä tarhamöllöjä aamu usvassa.



Liekö kulomusta tullee, silmän ympärys ja turpa menneet rusehtavaksi.

Tunnistajallekin tälle aamulle soiteltu. Meän alueen tunnistaja olikin itsekin mamma lomalla, joten alkuvuesta lähtee varsojen tunnistus reissuille. Sinne asti siis odotellaan ja kasvatellaan vaan tätä jätkää niinkuin osataan. Matolääkekin on tuikattu jälleen turpaan. Ilosesti se sinne menee, mutta maku on selvästi pienen mielestä hyvin ällöttävä. Suu käy ja kieli lipoo kun pahalta maistuu.


Eilen käytiin kenttäilemässä illalla Iitan ja Tanelin kanssa. Pistin Taakelle ekaa kertaa hackamoret kentälle, maastossa ne on jonkun kerran sillä ollu käytössä. Se toimi niillä ihan hyvin, tuntu aluksi tosi herkkikseltä mutta niin se meni kuitenkin paremmin. Taake tuntu ravissa kulmiin jumiselta, alkuun heitti kulmissa ravin peitsimillelie sekotukselle. Pitkällä ohjalla niinkin pysy hyvin ravilla ja oli kiva, mutta kun otti ohjia käteen ja vähän kokosi niin sitten kulmat meni ihan plörinäksi. Otettiinkin sitten jumpan kannalta ja venyteltiin eteen alas. Loppu ravit olikin jo huomattavasti letkeämmät.



Taputapu hieno ruuna. Nyt on lähettävä käymään kylillä kurssilla, josko sitä ois kotia  tullessa joko entistä fiksumpi tai vain hullumpi, kun mielenterveydestä on kyse.



2 kommenttia:

  1. Oi kun tuon varsulin karva on hauskan näköisessä vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ja se on ollu ko kuukauen päivät :D

      Poista