5. lokakuuta 2015

Myöhästyneet arpajaiset sekä kuulumisia

Vihdoin ja viimein on tietokoneen näppäimistö nokan alla jotta pääsin toteuttamaan arvonnan.
Pahoittelen suuresti sen venähtämistä viikolla! :( Mutta joka tapauksessa, sain sen tänään tehtyä!

Netin arvontakone suosi tällä kertaa Suvi M:ää. Suville on lähtenyt sähköpostia ja yhteystietojen tultua lähtee tummansininen HV Polon kassi kohti voittajaa. 
Onnittelut Suville!


Kylläpä on mukavaa istahtaa tietokoneen äärelle pienoisen tauon jälkeen. Vielä kun saisi ajatukset virtaamaan tähän samaanlaihin mitä ne virtaa päässä sisällä. Jos joku pukisi ne sanoiksi?

Viime viikolla oli kelit ihan surkeat ja hevoset pitivät lomaa. Yhtenä päivänä kävin Taaken kanssa sään salliessa maastossa ja mentiin tuonne tutulle ja turvalliselle mettätielle. Tämä oli ensimmäinen ratsastus mulle Antin pois laiton jälkeen.

Fiilis oli kaikin puolin tosi hyvä, Taake ravaili lepposasti korvat hörössä menemään kunnes pyysin ylämäkeen laukkaa. Sehän onnistu ja hevonen painatti onnessaan menemään ja mie annoin sen mennä. Ei oltu päästy kuin juuri puoleen väliin mäkeä kun silmät jo vetistivät niin etten eteen nähnyt. Kauhea itkukohtaus ihan tuostanuin vaan, tajusin että viimeksi sitä mäkeä ylös mentäessä mentiin turbopapan kanssa. Onneksi Taake on fiksu peli ja se pysähtyi mäen päälle paikalleen seisomaan ja ihmettelemään mikä kamala möly sen selässä olijalta lähteekään. On se kultainen ruunuli. Siinä me jonku aikaa seisoskeltiin että sain kerättyä itteni takasin kasaan ja matka jatkui jonkin matkaa vielä ravissa eteenpäin ennenkuin käännyttiin kotiin. Voi surkeus sitä ikävän määrää, mikä on jäänyt. Vaan muistot <3 Kyllä ne ajan kanssa hellittää, olen varma siitä.


Olen ehkä viimein löytänyt Taakelle vuokraajan. Tai hän löysi ehkä meidät, sanotaanko niin. Lauantaina kävi tutustelemassa, vaikka kenttä oli lähinnä vain käynti kunnossa, aikoi hän ilmeisesti tulla toisenkin kerran. Raapustellaanpa tästä asiasta lisää myöhemmin, mikäli se tulee tapahtumaan jatkuakseen.


Miraa on päästy ajamaan ihan kivasti 2-3krt viikossa. Kuntokin ponilla on noussu tosi kivasti. Aiemmin on menty 3km lenkkiä, josta on se 2km ollut hölkkää kun vähennetään alku- ja loppukäynnit. Lisäsin matkaa kilometrillä ja muoriska painatti semmosta hölkkää kotia päin kääntyessä, että taisipa tulla ihan "vauhtiennätys" meillä ollessaan koskaan. Ravia tultiin hyvä pätkä niin lujaa että jouduin jopa ohjat "ottamaan käteen" kun alko muorin takapää rämpättää laukkaa. Ohjat paremmin tuntumalle ja johan ravi kävi. Ja ihan ponin omasta halusta, kyllä mulla oli hauskaa. Mira ei ole tuommosia vauhteja meillä koskaan näyttänytkään. Loistokasta, tämähän kertoo vain pelkkää hyvää.


Joku on saattanut tässä kohtaa jo miettiä veätetäänkö me Maileria mukana tämmöstä määrää ja vauhtia, niin ei. Maileri on opetellut olemaan yksin tallissa ja Taaken kanssa tallissa. Tänään se jäi mamman lenkille lähtiessä isojen poikien kanssa tarhaan. Hirnahtelua ja mamman vierellä menoa tien vierustaa pitkin, mutta ei elettäkään kokeillakseen pääsiskö langoista tai muuta sellaista. Tyytyväisenä söi ruunien kanssa heiniä kun tultiin Miran kanssa takaisin pihalle. On se vain niin fiksu varsa ettei tosikaan.

Tälläistä täällä. Nyt kun on tämä konekin, niin pian saadaan ehkä uusia kuviakin kaikista.

2 kommenttia: