4. syyskuuta 2017

Syksyn ensimmäinen valmennus

Minun lemppari vuoden aika on saavuttanut meidät jälleen. Ainoa minkä näistä voi jättää pois on vesisateet, muuten tykkään syksystä kun luonto alkaa muuttaan väriään, aurinko laskee iltaisin ja pimeys hiipii koko ajan aiemmin. Kynttilät on kaiveltu kaapeista ja sitä rataa.

Meillä oli lauantaina pitkästä aikaa valmennus. Meillä kävi uusi valmentaja jonka pohjoseen tulosta Laura vinkkasi ja niin me saatiin uusia ajatuksia jälleen vähän joka saralla. Päivän ohjelmistoon kuului lämpösten läpiratsastus joka sitten vaihtuikin vain Taaken läpiratsastukseen kun Pave otti hiukan takapakkia ja se päädyttiin juoksuttamaan uusin neuvoin läpi. Simppa pääsi Auroran kanssa tunnille jota ennen kuitenkin pyysin valmentajan käymään myös Simpan selässä jotta saan sillekin jotain vinkkeliä ja tietoon jos meilä on jotain ongelmia jossain mitä en itse ole ehkä hoksannut tässä lyhyessä ajassa.

Taake ei ollutkaan niin kamala mitä ajattelin sen mahdollisesti olevan ammattilaisen mielestä, ruuna olikin oikein mukava, ainoastaan tarvii vain paljon jalalla ratsastaa enemmän mikä oli tiedossa. Se on hyvin paljon minun oma ongelma kun yksin ratsastelen. Paljon tulee hetkiä kun tuntuu ettei me kentällä osata yhtään mitään kunnes tajuan että 'noniin, kannattas varmaan käyttää näitä omia jalkoja niin saattaisi homma toimiakin'. Ja niinhän se toimii kun itse muistaa ja älyää käyttää omia apuja eikä odota vaan hevosen tekevän itsestään.





Vähän Taake oli vasemmalle alkuun vino mutta se suoristui kun vaan ratsasti oikein. Videoita en ikävä kyllä älynnyt taas ottaa mutta muutamat kuvat on. Taake väläytteli itsestään jälleen hienoja puolia tuollaiseksi rakenne hirviöksi, se kyllä kykenee itsensä kantamaan oikein. Kuvaaminenkin jäi osaksi vähiin kun yritin keskittyä siihen mitä valmentaja hevosesta sanoi aina välillä selästä. Tästä on nyt hyvä jatkaa Taakenkin kanssa. En ole vain kuvitellut että kyllä se pystyy, vaan se pystyy oikeasti. Hiljalleen jatketaan reenejä, jes!



Simppa oli valkun sanoin oikein mukava ratsastaa, ihanan kiltti ja todella yritteliäs. Voimaa lisää niin siitäkin tulee oikein hyvä. Aurora meni sitten tunnilla ja valmentajan toiveesta hain tallista gramaanit käyttöön. Tunnilla keskityttiin paljon siihen että hevonen liikkuu reippaasti, ratsastajan istuntaan sekä ratsastusradan teihin. Ei haittaa vaikka tahti katoaa hetkeksi tai pää nousee ylös kunhan hevonen menee sinne kulmaan jos sinne kulmaan oltiin menossa jne. Tahti rikot yms korjaantuvat kyllä, periksi ei anneta hevoselle niiden reittien suhteen kuitenkaan. Valmennusta oli ilo katsella ja tytöissä tuntui heti olevan eri asennetta. Näillä opeilla koitetaan taas jatkaa keskenään seuraavaan valmennukseen asti. Ikävä kyllä me ei kovin usein tätä valmentajaa meille asti saada mutta eiköhän Sussu, Laura ja Oona käy meille edelleen huutelemassa ettei varsin ruostuta täällä.






Bubi oli myös tunnilla ja tälle ponille saatiin ihan uusia ulottuvuuksia perusratsastuksen suhteen. Luulen ponin omistajan olevan yhtä iloinen, jos ei iloisempi kuin mie, näistä neuvoista ja avuista tämän suhteen. Kuinka poni rauhoittui silmissä ja kulki oikeasti tosi hienosti jo pitempää pätkää kuin aikoihin olen nähnyt sen kulkevan. Kyllä tullee hieno poni!









2 kommenttia: