Viime lauantaina meidän pihatto poppoo sai vahvistuksen kun haettiin Torniosta koeajalle suomenhevostamma Leimu. Leimu on 14v tamma joka on koeajalla ystävilläni. Hevonen on hankittu äiti-tytär ratsuksi jonka kanssa pääsisi ratsastuksen ja hevosen hoidon saloja oppimaan sekä yhdessä opiskellen mennään asioita eteenpäin, tottakai.
Leimu on oikein ystävällinen ja kiltti tamma. Kulkee omalla moottorilla jota ei kyllä tarvii raipalla patistaa vauhtiin. Hieman mamma on ruosteessa vähän kaikesta, mutta kun nämä pakkaset taas loppuvat niin päästään pikku hiljaa työnteon makuun. Eiköhän sieltä ne unohtuneet taidotkin löydy.
Taake ja Mira otti tulokkaan ihan hyvin vastaan pihatto poppooseen. Taake oli sitä mieltä että uus tamma onkin ihan kiva, eikä se harrastanut niin surkean näköstä "ilmaayksinpotkin"-touhujansa. Niiden sijaan se näytti tammalle itestään melkosia muuveja ja veti tarhassa semmosta ravia etten oo hetkeen nähny. Liekkö se esitteli itteään? Tälläsiä muuveja löytyy. Hassu ruuna. Onneksi tulivat hyvin juttuun.
Juoksutusta on harrasteltu Taaken kanssa nyt kun on pakkasta ollut sen verran ettei ite kyytiin tarkene. Se on ollut kuitenkin ihan hyvä, vasemman kierroksen jumitkin on vähän helpottaneet ja taipuminen sisälle on saatu vähän jumppailtua auki. Kulkeminen näyttää taas helpommalta ja sujuvalta.
Maileri keksi eilen että vesiämpärin kaataminen on ihan super hauska juttu! Minusta se oli tietenki vähemmän hauskaa. Juuri kun olin saanut ämpärin lämpöstä vettä laitettua tarhaan ja käänsin selän niin ämpäri oli jo nurin. Toistettiin tämä vissiin kolme kertaa kun luovutin ja annoin varsan juoda ämpäristä kun pietin sitä ja sen jälkeen totesin että otan ämpärin mukaan kun se on muuten kohta hajalla.
Sisällä mietiskelin että minkä turvallisen systeemin keksisin kakaralle tarhaan leikkikaluksi, facebookin ihmeellisessä maailmassakin piti huudella joskos sopivaa vinkkiä löytyis. Ja löytyihän se, omistajan eli Auroran kumisaapas oli oiva valinta! Ensin saapasta vain nuuskuteltiin, sitten sitä vähän poljettiin ja kohta se vähän roikku jo hampaissa. Vielä Maileri ei ole keksinyt kuinka tuon kapistuksen saisi vaikka ilmaan heitettyä, mutta näkyy se olevan ihan hauska vekotin. Seuraavalla agrimarketin reissulla jätkä saa ihan oman pallon. Tässä eilisen iltapäivän videota saapasleikistä.
Eilen töiden jälkeen kahvistellessa kattelin Tanelia ja Maileria ikkunasta kun ne tarhailee tässä "etupihalla" ja mietiskelin mitä keksisin Mailerin kanssa yksinäni että näkisin vähän paremmin miten jätkä nyt sairasloman jälkeen liikkuu. Hölkyttelleehän se välillä tuolla tarhassa yksinään, mutta ei niin paljon ja reippaasti että näkisi kunnolla kattoa. Sittenpä sainkin ajatuksen. Äijäthän ajeli viikonloppuna autolla jo järvellä, kyllähän se nyt sitten hevosenkin kestää kun jäätä on lähemmäs 40cm yhteensä. Tuumasta toimeen.
Hain Mailerin sisälle talliin ja harjailin sen. Laittelin nahkariimun päähän ja juoksutusliinan kiinni siihen ja sitten suunnattiin kohti rantaa. Jätkä seikkaili reippaasti minun perässä rannalle ja jäälle mentäessä saattoi oikein kuulla pysähdyttäessä kuinka Mailerin pienet rattaat aivoissa raksutti. Se näytti ihmettelevän tätä tasasta isoa tilaa. Pikkusen matkaa käveltiin rannasta rinnatusten kun sitten pyysin varsaa siirtymään minusta kauemmaksi. Silloin se sen hoksasi! Tässähän saapi juosta niin paljon ko sielu sietää, tai niin Maileri luuli. Karmea kohtalo oli kiusaamassa kun naru nappasikin tiukaksi ja akka seiso narun päässä. Ei siellä saanukkaan vetää häntä piipalla niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ei, vauhdin sai kyllä päättää ite mutta riemukkaat hiitit piti selvittää ympyrää juoksemalla.
" Ahaa, täällähän on tilaa...! "
... Ja menoksi!..
Hauskaa Mailerilla tosin tuntui olevan ja niin mullakin kun varsan touhuja siinä narun päässä kattelin, ja yritin vielä kuvailla. Jätkä ensimmäistä kertaa koskaan liinassa. Ihan hauska ensimmäinen liinaus, äänillä toimi jarrut kyllä hyvin ja liikkeelle lähtö. Ympyräkin pysyi lähes koko ajan ympyränä vaikken sitä sen kummemmin pyytänytkään, saati opettanut. Täytyy ottaa jossain vaiheessa "oikeaan oppiin" tämä liinassa kulkeminen. Nyt se oli vain hauskaa totuttelua ja pienen ponin höyryjen päästämistä.
Mikä liike sieltä tuli, varsinkin ravissa. Kyllähän tuota mielellään kattelee. Jalkakin toimi aivan moitteetta. Ja jos ei näillä jaloilla pääse joskus ravia, niin ei sitten millään ;) Tämmöstä liikettähän ei olla saatu nähdäkkään kun joskus ennen sairaslomaa. Mikä helpotuksen tunne minut valtasi ko seurasin Mailerin revittelyjä. Ei jälkeäkään ontumisesta, saati mistään murtumista. Toivottavasti nämä pysyvätkin näin ja voitais jatkossa jatkaa kasvua ja oppeja normaalisti ilman suuria takapakkeja.
Maltettiin me välistä olla paikoillaanki.
Maileri 8 kk. Heinämahaa on mutta jospa se tässä alkas pienentyyn kun saa liikkua ;)
Saas nähä milloin Maileri saa passinsa, sitä ootellaan jo innokkaana. Mistä lie seki johtuu, oishan se hauskaa että eläinlääkäri saisi sinne lisätä ensimmäisen rokotuksen sekä tämän kuun lopulla tulevan tehoste rokotteen. Hampaiden raspaustakin on tiedossa koko jengille, samoten ne rokotteet. Mailerinkin hamppeja katsotaan ensimmäisen kerran. Hihhi, niin se alkaa vuotikkaan varsan elämä täyttyä ison heposen touhuista. Vaikka onhan se toisaalta vielä ihan vauvvan näkönen ;)
Pitkästä aikaa oli touhun täyteinen viikonloppu, tai lähinnä sunnuntai päivässä oli normaalia enemmän hulinaa pitkästä aikaa. Olen jo melkein keriny tottua tähän yksin kotona oloon. Nyt kuitenkin molemmat siskot ja siskon perhe tuli meille lauantaina. Pimeässä ei enään keritty isommasti heppailla, siskon poika oli kuitenkin iltatallin aikana reippaana apumiehenä hevosia ruokkimassa. Pikku Jäbä täyttää huhtikuussa kolme vee, joten sen reippauden voi vain itse kuvitella ja innokkaan touhuamisen "Saanko auttaa?" kysymyksiä kun vain kuului joka välissä viereltä. Tottakai sai auttaa, sehän oli vain hauskaa. Pieni ponipoika touhuamassa hevosille rehuja ja kantoi heinääkin, vesiäkin koitti mutta olihan ämpärit liian painavia.
Sunnuntaina aamupäivästä Aurora lähti satuloimaan miraa. Mie etiskelin hulluna meän hiihtoratsastusvaljaita, mutta en käsitä mihin mie olen ne tuikannu talteen. Ei nimittäin löytyny. Onneksi "hätä" ei ollu niin suuri joten kaivelin vain hevosten leveän rintaremmin ja ajo-ohjat kaveriksi niin saatiin ponille pulkka perään. Se osottautukin ihan hyväksi vaihtoehdoksi, nuo ohjat nimittäin. Pulkassa olijan oli helppo pitää niistä kiinni ja päästää irti kun Mira mamma päätti heittää ratsastajan kenttään. Mira ei olekaan pitkään aikaan pukitellu, mutta luulen sen johtuvan vain tuosta satulasta. Pitäisi sillekin katsastaa oikeanlainen sopiva penkki, mutta son niin vähästä mitä meillä sitä tarvitaan Miran kanssa. Aurora lensi komean pukkisarjan jälkeen melkein pää edellä ojaan, onneksi meillä on tuota lunta niin ei sattunut. Pulkkailijat irrotti naruista ja poni painatti menemään kiertotien kautta kotiin. Pirskatti, mie kameran kans laukkomaan perään. Eka ajatus oli että se menee pihalla häirittemään Maileria aidan taakse ja että on kohta kumpikin irti sitten, mutta mamma olikin painellu suoraan pihattoon ylimmän langan ali Taaken tykö. Seisoskeli siellä sen näkösenä että "hups, mitähän tuli tehtyä, Ja taas mennään".
Ja taas mentiin, hommiahan ei tällä tavoin lopeteta. Aurora takasin selkään ja poni sai päästellä ravia niin paljon ko sielu sieti. Hauskaa mammalla tuntui olevan. Se on paljon reippaampi tänä talvena, mitä se oli viime vuonna. Vuosi sitten lopeteltiin mamman liikutuksen vuoden vaihteeseen kun se tuntui että ei se kykene liikkumaan enään mitenkään päin, kaikki tuntu raskaalta. Nyt on ihan eri meno, kun noin jaksaa pukitellakin.
Loppujen lopuksi Mira käyttäytyi sitten todella hyvin, eikä heittäny ratsastajaa enää alas selästä ja pulkkailut saatiin onnellisesti päätökseen. Vaan hauskaahan meilä oli, kaikilla.
Ponin pulkkailujen jälkeen kyselin Auroralta halusiko se ratsastaa Taaken. Vastaus oli myönteinen joten seikkailin ite tarhaan ruunaa hakemaan. Laittelin hevosta valmiiksi sillä aikaa kun sisko kävi vaihtamassa paremmat ratsastus kamppeet päälle. Nyt oli toinen kerta tälle talvelle tällä ratsukolla kentällä. Auroralla oli taas aluksi vähän hakeminen hevosen kans oikealle tuntumalle, mutta kun kunnolla keskittyi niin alkoi se sieltä löytyä. Uuden satulan myötä Taake tuntuu liikkuvan nyt joka kerta paremmin. Ihana nähä sen liikkuvan oikeasti paremmin kuin koko syksynä.
Ensin alkuverkkana tehtiin pysähdyksiä ja voltteja, kiemura uria ja voltteja. Lisäiltiin hommaan myös käynti ravi siirtymisiä, sain Aurorankin keskittymään. Vielä on neitin kanssa taas tekemistä pitkältä tauolta, mutta eiköhän se nyt pääse taas paremmin ratsastusen makuun kun pääsee viikottain taas ratsastamaan valvonnan alla. Alkaa tämä meän hevostelu taas heräillä henkiin uudelleen ja Taaken reenit paranee, ainakin toivoa sopii.
Alku verkkailujen jälkeen ratsukko pääsikin "töihin". Ravissa hakemaan hidasta tahtia ja pikku pätkiä harjoitus ravissa istumista. Kuitenkin niin että Taakekin joutui töitä tekemään. Vielä ei saatu aivan sitä tahtia mitä oisin halunnut, mutta paremmin se taas meni kuin viime kerralla. Hiljaa hyvä tulee taas. Kyllä sieltä aivan hyviä pätkiä tuli. Laukkaakin otettiin molempiin suuntiin, ruunalla oli nyt enemmän virtaa laukata kuin viimeksi Auroran ollessa selässä. Mikä oli ihan hyvä juttu, laukkaa täytyy vaan saada laukata jotta sitä voi jossain vaiheessa alkaa vähän kokoamaankin. Mutta sen aika ei vielä ole, jokapäiväinen. Laukkaa kyllä koetetaan saaha alle vaikka vain liinassa juoksuttaen jos ei selkään ehdi. Eihän siinä muuten edisty, jos ei sitä harjoita.
Laukkaamisen jälkeen ratsukko alko esitellä mulle semmosta ravia ettei tosikaan. Ravi oli kyllä tosi hyvää ja tahdikasta. Tahti vain olisi saanut olla vieläkin vähän hitaampi, mutta paljon parempi se oli kuin alottaessa. Aurora kun saadaan taas vauhtiin niin vitsit, kisoihin on päästävä :)
Loppuverkasta kans on pakko lisätä jokunen kuva, vaikka eikö ne ole niitä mistä kaikki aina sanoo "Niitä et sitten ainakaan julkase!" Mutta nyt julkasen. Tyypit näyttää niin kivoilta kuuraisina ja Taake halusi vielä pitkin löysin ohjinkin tehdä töitä ;)
Tämä on ehkä hauskin, totisena töitä vaikka ohjatkin on kaks metriset :D
Taake mahtaa olla hitusen jumissa kun se pukkasi vasemmassa kierroksessa turpaa ulos eikä tahtonut asettua kunnolla sisälle kuin pikku pätkiä vain. Tai sitten Aurora ei vain saanut sitä asetettua kunnolla, sekin saattoi olla mahdollista. Mikäli nämä pakkaset nyt pysyisivät sopivina eikä kirisi ihan mahottomiksi niin pystyisi kunnolla tässä viikolla jumppailemaan ruunaa.
