Viikonlopun hulinoita

Pitkästä aikaa oli touhun täyteinen viikonloppu, tai lähinnä sunnuntai päivässä oli normaalia enemmän hulinaa pitkästä aikaa. Olen jo melkein keriny tottua tähän yksin kotona oloon. Nyt kuitenkin molemmat siskot ja siskon perhe tuli meille lauantaina. Pimeässä ei enään keritty isommasti heppailla, siskon poika oli kuitenkin iltatallin aikana reippaana apumiehenä hevosia ruokkimassa. Pikku Jäbä täyttää huhtikuussa kolme vee, joten sen reippauden voi vain itse kuvitella ja innokkaan touhuamisen "Saanko auttaa?" kysymyksiä kun vain kuului joka välissä viereltä. Tottakai sai auttaa, sehän oli vain hauskaa. Pieni ponipoika touhuamassa hevosille rehuja ja kantoi heinääkin, vesiäkin koitti mutta olihan ämpärit liian painavia.

Sunnuntaina aamupäivästä Aurora lähti satuloimaan miraa. Mie etiskelin hulluna meän hiihtoratsastusvaljaita, mutta en käsitä mihin mie olen ne tuikannu talteen. Ei nimittäin löytyny. Onneksi "hätä" ei ollu niin suuri joten kaivelin vain hevosten leveän rintaremmin ja ajo-ohjat kaveriksi niin saatiin ponille pulkka perään. Se osottautukin ihan hyväksi vaihtoehdoksi, nuo ohjat nimittäin. Pulkassa olijan oli helppo pitää niistä kiinni ja päästää irti kun Mira mamma päätti heittää ratsastajan kenttään. Mira ei olekaan pitkään aikaan pukitellu, mutta luulen sen johtuvan vain tuosta satulasta. Pitäisi sillekin katsastaa oikeanlainen sopiva penkki, mutta son niin vähästä mitä meillä sitä tarvitaan Miran kanssa. Aurora lensi komean pukkisarjan jälkeen melkein pää edellä ojaan, onneksi meillä on tuota lunta niin ei sattunut. Pulkkailijat irrotti naruista ja poni painatti menemään kiertotien kautta kotiin. Pirskatti, mie kameran kans laukkomaan perään. Eka ajatus oli että se menee pihalla häirittemään Maileria aidan taakse ja että on kohta kumpikin irti sitten, mutta mamma olikin painellu suoraan pihattoon ylimmän langan ali Taaken tykö. Seisoskeli siellä sen näkösenä että "hups, mitähän tuli tehtyä, Ja taas mennään".

Ja taas mentiin, hommiahan ei tällä tavoin lopeteta. Aurora takasin selkään ja poni sai päästellä ravia niin paljon ko sielu sieti. Hauskaa mammalla tuntui olevan. Se on paljon reippaampi tänä talvena, mitä se oli viime vuonna. Vuosi sitten lopeteltiin mamman liikutuksen vuoden vaihteeseen kun se tuntui että ei se kykene liikkumaan enään mitenkään päin, kaikki tuntu raskaalta. Nyt on ihan eri meno, kun noin jaksaa pukitellakin.

Loppujen lopuksi Mira käyttäytyi sitten todella hyvin, eikä heittäny ratsastajaa enää alas selästä ja pulkkailut saatiin onnellisesti päätökseen. Vaan hauskaahan meilä oli, kaikilla.

Ponin pulkkailujen jälkeen kyselin Auroralta halusiko se ratsastaa Taaken. Vastaus oli myönteinen joten seikkailin ite tarhaan ruunaa hakemaan. Laittelin hevosta valmiiksi sillä aikaa kun sisko kävi vaihtamassa paremmat ratsastus kamppeet päälle. Nyt oli toinen kerta tälle talvelle tällä ratsukolla kentällä. Auroralla oli taas aluksi vähän hakeminen hevosen kans oikealle tuntumalle, mutta kun kunnolla keskittyi niin alkoi se sieltä löytyä. Uuden satulan myötä Taake tuntuu liikkuvan nyt joka kerta paremmin. Ihana nähä sen liikkuvan oikeasti paremmin kuin koko syksynä.

Ensin alkuverkkana tehtiin pysähdyksiä ja voltteja, kiemura uria ja voltteja. Lisäiltiin hommaan myös käynti ravi siirtymisiä, sain Aurorankin keskittymään. Vielä on neitin kanssa taas tekemistä pitkältä tauolta, mutta eiköhän se nyt pääse taas paremmin ratsastusen makuun kun pääsee viikottain taas ratsastamaan valvonnan alla. Alkaa tämä meän hevostelu taas heräillä henkiin uudelleen ja Taaken reenit paranee, ainakin toivoa sopii.

Alku verkkailujen jälkeen ratsukko pääsikin "töihin". Ravissa hakemaan hidasta tahtia ja pikku pätkiä harjoitus ravissa istumista. Kuitenkin niin että Taakekin joutui töitä tekemään. Vielä ei saatu aivan sitä tahtia mitä oisin halunnut, mutta paremmin se taas meni kuin viime kerralla. Hiljaa hyvä tulee taas. Kyllä sieltä aivan hyviä pätkiä tuli. Laukkaakin otettiin molempiin suuntiin, ruunalla oli nyt enemmän virtaa laukata kuin viimeksi Auroran ollessa selässä. Mikä oli ihan hyvä juttu, laukkaa täytyy vaan saada laukata jotta sitä voi jossain vaiheessa alkaa vähän kokoamaankin. Mutta sen aika ei vielä ole, jokapäiväinen. Laukkaa kyllä koetetaan saaha alle vaikka vain liinassa juoksuttaen jos ei selkään ehdi. Eihän siinä muuten edisty, jos ei sitä harjoita.

Laukkaamisen jälkeen ratsukko alko esitellä mulle semmosta ravia ettei tosikaan. Ravi oli kyllä tosi hyvää ja tahdikasta. Tahti vain olisi saanut olla vieläkin vähän hitaampi, mutta paljon parempi se oli kuin alottaessa. Aurora kun saadaan taas vauhtiin niin vitsit, kisoihin on päästävä :)

Loppuverkasta kans on pakko lisätä jokunen kuva, vaikka eikö ne ole niitä mistä kaikki aina sanoo "Niitä et sitten ainakaan julkase!" Mutta nyt julkasen. Tyypit näyttää niin kivoilta kuuraisina ja Taake halusi vielä pitkin löysin ohjinkin tehdä töitä ;)

Tämä on ehkä hauskin, totisena töitä vaikka ohjatkin on kaks metriset :D

Taake mahtaa olla hitusen jumissa kun se pukkasi vasemmassa kierroksessa turpaa ulos eikä tahtonut asettua kunnolla sisälle kuin pikku pätkiä vain. Tai sitten Aurora ei vain saanut sitä asetettua kunnolla, sekin saattoi olla mahdollista. Mikäli nämä pakkaset nyt pysyisivät sopivina eikä kirisi ihan mahottomiksi niin pystyisi kunnolla tässä viikolla jumppailemaan ruunaa.