29. heinäkuuta 2015

Lauma lähes koossa


Mira ja Maileri ovat viettäneet aikaa kotona rennosti. Tarkoitus oli alkaa Miraa ajelemaan, mutta tässä nyt on ollut kaikenlaista muuta hälinää, ettei olla kärryilyä saatu vielä aloitettua. Antti ja Tanelikin kotiutuivat eilettäin, lauma on siis Taakea vaille koossa taas. Kuulostaapa samalta kuin viime syksynäkin, hihhih!


Päästin ruunat pihattotarhaan suoraan kun tulivat kotiin. Ponit olivat syömässä tuota köyhää vihreää aluetta pienen ojan toisella puolen, tarhan toisessa päässä. Antti oli sen näköinen varsaa kattellessaan, että mahtoiko miettiä onko tuo se sama pieni jonka syntymässä sai olla mukana. Siinä ne hetken tuijottelivat toisiansa. Mikälie yhteys, liekö yhteyttä ollenkaan. Toinen pienillä uteliailla silmillään, toinen vanhoilla viisailla silmillä. Ai että. Eihän niillä ole kuin parinkymmenen vuoden ikäero.



Mirankin kanssa papan piti nuuskutella että on varmasti sama palleroinen kotona vastassa, eikä joku kloonattu poni. Jälleen näkemiset meni siis hyvin. Vain Taneli raasu oli taas hieman epätoivoinen aluksi. Se tuntui olevan jopa mustasukkanen Mirasta. Tosin, onhan Mira joulukuusta asti ollut Tanelin tuki ja turva ja nyt sillä olikin tuollainen pienempi otus matkassa. Kuinka tympeää suorastaan Tanelin mielestä! Hetken sai seurailla tilannetta että kuinka se lutviutuu. Mira vain teki alusta asti Tanelille selväksi että voidaan tässä hengailla niinkö ennenkin, vaan tuohon pienempään et koske. Laumassa kaikki hyvin siis.







On kyllä mukava kun porukka alkaa olla taas omalla tontilla. Taakekin tulee loppuviikosta/viikonloppuna kotiin. 


Antti tosin toi mukanaan lievää päänvaivaa. Se on ollut tänään lepäämässä päivän sisällä. Aamulla, päivällä ja illalla olen jalkoja kylmäilly siltä. Jalat onko tukit, vain oikea etunen on lähes normaali. Laitumella oli niin paljon pientä ötökkää mitkä söi ruvelle papan jalat, toki rupea on muuallakin mutta jalat on ollut eniten ruvella. Eilen kotia tullessa jalat ei olleet turvoksissa, luultavasti johtui siitä että yön aikana kotona Antti on saanut levätä. Ei ole tarvinnu kävellä ötököitä karkuun koko aikaa, joten jalat on ehtineet turvota. Täytyy nyt vain kylmäillä ja kylmäillä, josko ne siitä lähtis laskeutumaan. Ei oikein mitään aineitakaan voi laitella kun iho kesii jo valmiiksi. Täytyy vain seurailla tilannetta, jos ei ala laskeutumaan niin täytynee sitten tehdä jatkotoimen piteitä eläinlääkäriä häiriten.


2 kommenttia: