26. heinäkuuta 2015

Ponit kotona taas


Eilettäin lauantaina oli oikein näpsäkkä päivä. Päivän suunnitelmissa oli Auroran haku ponileiriltä sekä ponien haku samalla reissulla kotiin. Auroraa täytyy vielä täälläkin onnitella, sillä neitillä on nyt poni ajokortti taskussa! Pääsee ajelemaan nyt kilpaa, pitäisi jostain keksiä lainaponi tai joku kuskiton poninomistaja jotta neiti pääsisi jo kilvan ajon makuun. Olisihan se helpompi kolmen vuoden päästä alkaa päästelemään Mailerilla kilpaa kun on jo radalla olosta itsellä kokemusta.


Kun tytöt oli Tervolasta noukittu kyytiin suuntasin volvon keulan kohti Sinettää, jossa ponit majailivat. Perillä ponien kamppeita pakkailtiin autoon ja sen jälkeen talutin ponit vinkkaan. Mira meni ensin kerran lastaussillasta ohitse ja oli selvästi menossa vain tarhaan syömään totuttuun tapaan. Maileri asteli heti minun perässä sillalle ja katteli vaan että mihin mamma on oikein menossa. Pyöräytin Miran takaisin vinkan taakse ja niin se kävi Maileri edellä suoraan autoon. Näppärä juttu kun emä toimii niin ei paljon varsakaan mieti tilannetta ollenkaan. Tosin, ei se miettinyt ensimmäisellä kerrallakaan vinkkaan menoa, vaikka ikää taisi olla vain 5vk silloin.




Kuinka nopeaa aika menee. Maileri täytti eilen 9 viikkoa! Jessus.. Pikkunen maitobaarilainen on jo iso poika mikä vetelee heinää kohta samaa kyyttiä kuin emänsä ja hörppää vain välillä maitoa naamariin. Vauva karva alkoi "pikkuhiljaa" irtoamaan melkein kaksi viikkoa sitten ja nyt on enään keskivartalolla paksut villat paikoillaan. Jännä nähdä jääkö valkea pilkku/läntti/mikälie karvan vaihdon jälkeenkin paikalleen, vai lähteekö se vauva karvojen mukana. Siltä kohdin ei ole vielä siis alkanut karvat irtoilemaan.



Hassut jalkakarvat




Mutta kuinka mukavaa onkaan kun ponskit on kotona. Kyllä niitä olikin ikävä! Eiköhän nämä hommat ala taas kulkeen rutiinilla kun isommatkin palautuu kotiin. Nyt täytyy alkaa suunnittelemaan Miran liikutuksen aloittelua kärryillen, pääsee Mailerikin pikku hiljaa tutustumaan maastoihin. Opetellaan heti käsihevosena kulkeminen niin ei tartte varsaa pitää minään tarhankoristeena ennen ajo-opetuksia, vaan pääsee liikkeelle jo ennen. :) Hitaasti mutta varmasti.

Naapurin issikka ori on huudellu Miralle koko päivän tänään. Ne on olleet aidassa tien toisella puolen ja ponit niin kiinnostaisi sitä, mamma varsinkin. Mira ei kuitenkaan ole vastannut sille ja Mailerikin pisti merkille ensimmäiset hirnahdukset mutta ei ole sen kummemmin välittänu naapurista.


Ainiin, kesävieraitakin meillä on. Neljä hassua päkäpäätä löytyy myös tontilta tällä hetkellä. Maileria kiinnosti lampaat kovasti mutta Mira opetti että ei niistä kannata välittää, ne vain määkii. Niin uteliaisuus niitä kohtaan lopahti äkisti ja tärkein asia muistui mieleen, nimittäin se Syöminen.






 P.S. Saadaan alkaa taas jännittämään.
Astutukset ovat onnistuneet niin nyt
pietään peukkuja jotta Mailerin pikkusisarus 
olisi saanut alkunsa.
Ensi kuussa ultraillaan.


<3

2 kommenttia:

  1. Kyllähän näitä ikävä tullee, varsinki pienenpää sydäntenmurskaajaa. <3 Toivotaan tosiaan, että olis tärpänny!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään! Nyt sitä vasta hoksaa kuinka ikävä oikeasti olikaan kun ne on kotona. Haliponit! Miten mie olen selviny tämän ajan :D

      Poista

Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...