Sumuisia päiviä

Sumusten perään. Monta päivää on mennyt jo ihan sumussa ja vesisateissa. Missä on se talvi? Missä on se lumi? Voi kun sitä jo tulis niin valostuis tämä pimeys. Tarha on taas ihan lällyllä kun viikonlopun on satanut vettä.

Lauantaina Aurora ratsasti Miran. Kotoa otettiin suunnaksi laidunpelto jossa kuvittelin olevan ponin pitävä pohja. Soratie sinne oli peili jäässä, Mailerin kanssa tallusteltiin sinne pientareen ja ojan kautta kun Mira tyytyväisenä lompsi keskellä tietä hokkakenkineen. Mukava kattella tamman askellusta kun se niin reippaana liikkuu. Maileri tuntui hieman ihmettelevän miksikä jalat eivät pysyneetkään siinä mihin ne laittoi, onneksi se nopeasti hoksasi että parempi seurata tuota narun viejää kun siellä ei liukastele.

Mie muka otin kamerankin mukaan reissulle, kun sumusta huolimatta oli suht kirkasta. Vaan niinpä sekin muuttu kun pellolle päästiin, harmaus vaan syventyi ja alkoi satamaan vettä. Ei siinä sitten paljon kuvailtu tai pitkään liikuteltu. Maileri hölkytteli jonkun kierroksen pellolla omaa tahtiaan, Mira otti jonkun verran ravia ja pienen laukka pätkän. Sen jälkeen käveltiinkin samaa reittiä takaisin kotia.

Perjantaina meillä oli ensimmäinen Hevoskerhon käytännössä touhuamis päivä. Ainiovaaran koulun ja Ylitornion 4H-kerhon järjestämän hevoskerhon toinen kerta. Eka kerralla kävin Mellakosken koululla pitämässä teoriaa hevosen hoidosta ja nyt koululaiset tulivat meille sitten toteuttamaan opittua käytännössä.

Ensin oppilaat saivat hoitaa ponit sekä Taaken. Lauman rauhallisimmat jotta näkisin miten homma toimii jokaisen kohdalla ja että tietäisin hoidettaisiinko Masia ja Tanelia lasten kanssa lainkaan. Jutut sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin joten välipalan jälkeen hoidettaviksi pääsivät myös Taneli ja Masi. Ruunat seisoivat molemmat kiltisti paikallaan lasten häärätessä ympärillä. Taneli oli ihan onnensa kukkuloilla kun se tykkää pienistä ihmisistä ihan hirveästi ja nyt sitä harjasi ainakin viisi lasta yhtäaikaa! Ai että suomenruuna nautti. Masi oli vähän ihmeissään olevan näköinen, ei ole tainnut ruunan ympärillä tuollaista laumaa lapsia ennen ollakkaan, tai mistäs sen tietää, veikkaisin näin. Kiltisti se kuitenkin oli kun pienimmätkin yrittivät isoa ruunaa harjata.

Ihanaa kun on tälläisiä luotettavia hevosia, aivan mahtavaa kyllä. Lasten lähdettyä käytiin vielä pimeän tullen käynti maastossa koko hevosköörin kera. Ponit jäivät tarhaan ja isoimmat kolme lähtivät sekä naapurin issikka. Mukava "pään nollaus", rauhallinen maasto. Tämmösiä sitä kaipailee enempiki täällä mettässä asustaessa :) P.S. Pahoittelut jälleen puhelinlaadusta ;)