23. lokakuuta 2017

Ole rohkea vaan...

Taas tavataan...

Jep, täällä ollaan edelleen. Monen monta kertaa olen aikonu istua koneelle mutta ei vain anna tunnit vuorokausissa periksi. Loppujen lopuksi postauksen kirjottamiseen ei edes mene kovin kauan aikaa, mutta silti siihen menee aikaa. Olen koko syksyn ihmetellyt mihin tämä aika oikein juoksee, en ole saanut siihen vastausta mutta se juoksee edelleen.

Hevoset on liikkuneet ja olen viimein löytänyt vuokraajat molemmille hevosille ja mikä parasta, toinen pärjää myös Taaken kanssa vaikka en itse olisi kotona. Ovat myös säänkestäviä kavereita jotka ovat käyneetkin suhteellisen useasti.

Tämä on tehnyt hyvää niin hevosille kuin mullekin, olen kerinyt touhuilemaan enemmän koirien kanssa itse ja hevoset on saaneet liikkua monipuolisesti.



Miran tiineys on edennyt jo yli puolenvälin, herttinen sentään! Mamma voi hyvin ja oletan että masu matkaaja myös. Tuimaepeli on meillä edelleen, tarhailee tällä hetkellä Miran kanssa. Mailerille kuuluu, noh hyvää kai. Oripoika on alkanut kasvattamaan karvojaan takasin kun se puotti kaiken karvan vaihdon alkaessa kun siirtyi samaan aikaan Epelin kanssa viettämään öitä sisälle kun pikkuveli ruunattiin. Jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollut fiksu veto, mutta silloin meillä oli Miran seurana käymässä vuonohevostamma jota en kehdannut jättää yksin öisin omaan pihattoon. Maileri tarhailee siis toistaiseksi yöt takki niskassa kunnes alkaa tareta taas.






Kuten seuraavista kuvista näkee on Maileri huomattavasti eri turkissa kuin nämä kaksi mini mammuttia. Nämäkin kuvat ovat jo viikon vanhoja ja orilla on jo kummasti enemmän karvaa päällänsä.







 

Ollaan saatu syysloman aikana lumipeite maahan. Kummasti tuntuu valoisammalta vaikka pimeää on jo ennen seiskaa illalla. Mie olin syyslomalla käymässä hellun ja siskon kanssa Nuorgamissa ja vierailtiin Norjan maalla samalla, kun äitini ja toinen siskoni perheineen huolehti meillä hevosista ja koirista sekä piti tietenkin kämpänkin pystyssä. Paven omistajat kävivät iltaisin hevoset rehuttamassa.

Nyt pitäisi palailla taas normaaliin arkeen niin hevosten liikutusten ja kaiken muun suhteen. Jospa saisin pidettyä itselleni tämänkin ajantasalla ettei tule joka postauksesta kuva- ja teksti oksennusta. Kiva kattella muistoja sitten kun kaikki on aivan sekaisin :')



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti