6. helmikuuta 2017

Puten klinikkareissu


 Viime tiistaina pakkailin puolilta päivin ruunaa autoon ja suunnattiin kohti Mäntyvaaran klinikkaa Rovaniemelle. Suunniteltu 'ontumatutkimus' ja etupään kuvautus oli edessä. Tämä siis sen takia kun oej on ollut ostaessa jo huono ja tiedostin että sieltä jotain vikaa löytyy. Puten syksyhän meni muutenkin kengitystä korjatessa kenkiä polkiessa ja sairastellessa paiseita ja ruhjeita yms kaikkea mahollista. Nyt kun kengät oli pysyneet jalassa (kopkopko) jo kokonaisen kengitysvälin eikä mitään uusia ruhjeita oltu saatu aikaiseksi tarhassa ollessa ja ruunan pirteys ja leikkisyys Mailerin kanssa on vain kasvanut päätin että nyt on aika käydä mutka klinikalla. (Alla olevat kuvat on otettu ennen klinikka päivää).


Klinikalle kun päästiin otettiin ruuna autosta ja suunnattiin sisälle, hetki poristiin ja käytiin hevonen läpi ja mentiin ulos juoksuttamaan. Ensin mentiin vaan tavallisesti suoraan käynnissä ja ravissa jonka jälkeen otettiin taivutukset ja juoksut suoralla. Oej ragoi taivutukseen 1/5. Mikä oli tiedossa. Ennen kuin lähdettiin sisälle juoksutettiin ruuna myös liinassa jotta liikkeet näki laajemmin siltäkin saralta.


Putte rauhoitettiin ja könyttiin kuvaus paikalle. Kuvat onnistui kerrasta ja se vaivakin sieltä löytyi. Tosin kerrankin ell kutsui iloisesti ; "Tulehan katsomaan kuvat, tämä onkin paljon parempi mitä pelkäsin!"

Mietin hetken uskallanko siltikään mennä katsomaan, jos se olikin vaan huono vitsi. Vaan ei, vej oli puhdas kuten oletettiin ja oej löytyi vika, tosin paljon pienempi mitä oletettiin. Oej:n kavionivel oli etuosastaan täyttynyt ja turvoksissa, minkä näkee kuvistakin ja sieltä osattiin syytä hakea. Mutta syyn aiheuttaja olikin hyvin lievä alkava nivelrikko, eikä "pahempaa" mitä odotettiin olevan.


Kavioniveleen piikitettiin kortisoni ja hyalorun. Klinikka päivä karsinassa jonka jälkeen tarhaan, 3 päivää kääre jalassa jonka saa sitten ottaa pois. Kääreen kun aukasin oli nivel yhtä "sula" kuin toinenkin. Tuntuu hurjalta että pitkään turvoksissa ollut olikin yhtäkkiä ihan sula ja hyvän tuntoinen.

Ell oli sitä mieltä että Putesta tulee vielä kaiken kestävä hevonen, suositteli piikitystä kuukauden päähän uudelleen. Huomenna saadaan kenttäillä ensimmäisen kerran. Olen aivan touhussa täällä kun sain Lauran puhuttua tulemaan jotta se saisi kaivella Puten parhaita paloja ja osaa kertoa miltä se nyt tuntuu kun se oikein kulkee, selkään. Sekä läpiratsastaa Taaken ja sen jälkeen huutaa mulle. Ah kuinka olen kaivannutkaan niitä huutoja. Toivottavasti huominen menee kuten olen täällä suunnitellu.


Nyt pietään peukkuja että tämä hölmöläis ruuna pysyy kasassa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti