27. helmikuuta 2017

Hiljalleen hevoseksi


Porsaasta liikkumis kuvia. Ihana Oona pääsi lauantaina kiusaamaan ruunia. Putesta oli tosi kiva kuulla toisenkin mielipide joka on ratsastanut sitä viimeksi marraskuussa, kuinka se nyt oikeasti liikkuu reippaammin eikä sitä tarvitse pungertaa liikkeelle koko ajan. Välillä se tahmautuu tottakai, mutta jos pohje ei riitä saamaan reaktiota eteenpäin liikkumiseen riittää nyt pelkkä raipalla napautus taka ja ruuna ottaa oikean moodin liikkumiseen taas. Kuinka sitä on ilo katsoa kun se liikkuu. Minua meinasi naurattaa kentän laidalla kun Oona huusi selässä laukatessa että "tämähän liikkuu korvat pystyssä". Onhan se tosi ja hyvä niin.




Jalka ei reagoinut lauantain ratsastukseen mitenkään, se on edelleen teho tutkinnassa mulla. Tällä viikolla koetan varailla sille uusinta piikityksille aikaa. Mietiskelin että parempi hoitaa heti kerralla kunnolla kun ootella että oirehtii taas ja vasta sitten käyttää. Ainakin tämä eka piikitys oli niin positiinen tälle että ei se toinen ainakaan huononna sitä.




Tyylikkäästi huomasin kuvien oton jälkeen että kameran asetukset oli pilvisen sään asetuksilla jonka takia on hitusen puhkipalanutta taustaa. Mutta no, näkee niistä hevosen kuitenki, pääasia.




 Oonan kanssa siistittiin viimein Puten harjaakin. En viitsinyt koskea siihen ennekuin harjan takaosa oli kasvanut sopivan mittaiseksi että meni leikata ja nyppiä koko tukkaa. Elokuussa tullessa harja oli takaosasta ihan hangattu pois kokonaan. Kalju läntti vaan kohdalla. Kiitos edellisen tallin putkiaitojen jonka ali oli nuohottu enemmänkin.

Pikku hiljaa tämäkin ruuna alkaa näyttää hevoselta. Tällä hetkellä heinämaha näyttää välillä isohkolta paksujen karvojen kanssa. Kyllä se siitä suttaantuu vielä.





Ens kerralla kun saa jonkun toisen Puten selkään pitää koettaa ottaa siitäkin videota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti