19. marraskuuta 2017

Lunta ja pakkasta


Taake sai edellis päivityksen jälkeen vietellä lomaa kenttä hommista. Maastossa on käyty ja kärryilläkin lenkkeilty ilman kiukutteluja. Kengittäjä (meän kengittäjä on siis kouluttautunut hevoshierojaksi myös ja nyt jatko opiskelee sertifioidun sepän virkaan, hältä saa myös laser -ja huippukylmä hoitoja.)



Kengittäjä tosiaan kävi kenkäämässä Miran ja Simon ja tutkaili samalla Taaken läpi. Jumeja ruunasta ei löytynyt ja satula on sopiva, ei keiku eikä heilu vaan istuu paikoilleen kuten kuuluu. Kengittäjä epäili kuitenkin myös hiekan mahdollisuutta kiukutteluun. Alkuun ihmettelin itse että mistä se nyt sitä olisi mutta mehän ajettiin tarhaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa hiekkaa ja on nuo jotkut heinät muutaman kerran hiekan päältä syöneet että tosiaan, mahdollisuus on siihen. Syömällä syöneet hiekkaa ei ole kukaan, se on varma.


Pe iltana sain hommattua psyllium kuori jauhetta, racingin tuotteena Hankkijalta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti Taake on sitä nyt viikon kuurin syönyt, eilen oli 7 päivä. Eilen kävin myös ekaa kertaa sen kanssa kentällä eikä ruuna kiukkuillut, liekö mahdollinen hiekka lähtenyt liikkeelle. Siltä ainakin vaikuttaisi. Kiukuttelun sijaan ruuna tarjoili pieniä iloloikkia laukannostoissa. Nämä on hyvin eroteltavissa kiukun merkeistä Taaken kanssa. Iloloikkiin nousee kumpikin takajalka epämääräisen "pukin" tyyliin ja kiukutellessa se vain potkii oikealla takajalalla ilmaa. Tästä taas koetellaan jatkaa reenejä normaalisti.






Simo simppanen on liikkunut kivasti kentällä ja maastossa. Pistimpäs suomenruunalle yksi päivä kärrytkin perään! Todistettavasti sitä ei ole kärrytelty ainakaan 5 vuoteen. Korvat laitoin kiinni kun sillä on tapana vähän kuikuilla takaa tulevia ääniä. Paavo meni etuhevosena ja me hölköteltiin selässä perässä. Hyvin meni, pimeässä otsalampun valossa. Katastrofin ainekset olisi olleet kasassa ekaksi kerraksi, mutta kaikki meni nappiin. Valjastaessakin ruuna seisoi nätisti paikoillaan irti pihalla.




Aukun ja Simpankin yhteistyö paranee hetki hetkeltä, vaikka nyt koulun alun jälkeen ei ratsastuskertoja ole kovin montaa ollut, kentälläkään. Nyt on kentässä sen verran hyvä pohja että päästään taas irtohypyttään hevosia ja hyppäämään muutenkin enemmän.

Miran tiineyspäiviä on tänään kasassa tasan 200. Masu on kasvanut kovin ja mamma vaikuttaa tyytyväiseltä. Tarhailee nykyisin Paven kanssa kaksin pikku pihatossa. Ne onkin olleet oikein näppärä parisko ja Pave ei kiukuttele ja änkyröi tarhassa. Sille taitaakin sopia paremmin tälläinen kahden hevosen lauma kuin tuo isompi jätkä porukka.






Voi että tarvis kehitellä aikaa ja insipiraatiota ulkoasun tekemiseen. Jotenkin se motivaatio on hukassa kun tuntuu ettei mitään osaa tehdä. Ulkoasun tekijöitäkin saa ilmiantaa jos jollain on tiedossa! Maksankin siitä mielelläni, jos saataisin päivitettyä kivempaan ja parempaan ulkoasuun kaikinpuolin.


2 kommenttia:

  1. Tosi kivoja kuvia! Meidän pitäisi varmaan kanssa tarjoilla hepoille psyllium kuuri, kun tarha on muuttunut aikamoiseksi mutavelliksi (mikä näkyy myös ihanana mutakuorrutuksena ponien selässä...) ja ne luultavasti vetävät aika paljon hiekkaa ja mutaa sisäänsä vaikkei ihan tarkoitus ehkä olisikaan...

    Muuten, olisikohan sulta löytynyt jotain suokkikuvia, mitä olisit halunnut antaa mukaan mun pieneen itsenäisyyspäivän blogiprojektiin, jossa olisi tarkoituksena kerätä 100 erilaista suokkia samaan postaukseen. Jos sulta löytyy kuvia ja halua auttaa rojektin kanssa, niin heitä mulle sähköpostilla kuva/kuvia (kuvein yhteyteen hepan nimi, jalostussuunta, kuvaaja ja kuvausvuosi) tulemaan henke@hotmail.fi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voisinhan mie tuosta Simpparaisesta jonkun kuvan sulle lähettää :)

      Poista