27. toukokuuta 2015

Jottei elämä käy tylsäksi

 Maanantai aamun ulkoilua


Meän pieni juniori se kasvaa kohisten. Tänään tein aamulla Hippokseen ilmoituksen varsan syntymästä, nimiehdotuksen kera tottakai. Ylheensähän näitäkhän ei huuella julki ennenkuin ne on varmaski päätetty Hippoksen toimesta, mutta meän oria kututhan nyt nimellä Maileri. Häätyyhän tulevaisuuen juoksijalla juoksijan nimi olla, vai mitä? Näin ainaski minun mielestä.


Meillä kun on nämä ilman niin ihanat ja lämpimät, ei Mira ja Maileri pääse oikein nauttimaan tästä ulkoelämästä. Päivällä käydään minun töistä riippuen kaksi-kolme kertaa pihalla oleskelemassa sen ajan mitä varsa jaksaa siellä touhuilla. Kun näyttää että väsy iskee täytyy ne viedä sisälle. Tulee pian pieni kipeäksi kun antaa oikein makoilla kylmässä ja märässä maassa.


Tänää oli taas tälläinen päivä että vettä joko tulee kaatamalla, tai sitten sitä tihuttaa vähän väliä. Mietin miten saan "turvallisesti" käytettyä Mailerinkin ulkoilemassa ilman että muutamat sadepisarat varsaa kovin kastelee. Hetken sisällä pyörittyä muistinki että miehän olen ostanu koiralle toppamanttelin joskus aikanaan, oikein WeatherBeeta merkkisenkin ja päätin sitä kokeilla varsalle päälle. Sehän passasiki pojalle ko nenä päähän =D Eikä haitannut menoa yhtään! Tallissa ei moittinut ollenkaan, tarhassa se pari kertaa piehtaroi ja ihmetteli mikä hällä päällä on, mutta kyllä kaikki muu mielenkiintoinen rallittaminen vei voiton "loimen" häirinnästä.


On äidissä ja pojassa jotain samaa, vaan on siinä isän näköäkin kyllä!


Ihanasta varsa-ajasta huolimatta aiheutti Antti mulle tänään sydämen tykytyksiä aamulla. Talliin mentäessä kaikki kolme ruunaa seisoi portilla odottamassa aamuruokia, porisin niille että hetken jaksatta ootella kun hoidan ponit ensin sisälle. Ponit hoidettua tulin takasin ulos ja portilla seisoskelikin enään kaksi ruunaa. Antti oli menny johonki. Minun anoppi tuli samaan aikaan käyhmään ja porisi että Antti oli menny maate tarhassa. Mulle iski olo että nyt ei ole kaikki hyvin kun toiset oottelee sapuskoja ja Anttia ei näy. Lähin kattomaan mihinkä se on oikein jääny ja siellähän se raasu makasi kintut melkein kohtisuoraan taivasta kohti ojan pohjalla. Pikku paniikki pääle ja kattomaan miten se siellä makaa. Samantien hakemaan riimunnaruja tallista kun anoppi lähti hakemaan apua naapurista.

Luojan kiitos äijät ei olhee vielä lähtenee töihin ja ne tuli rattorin ja liinojen kanssa tarhan päätyyn. Saima liina ujutettua Antin alle ja kiskoima kaikki siittä sitä kääntymään toiseen suuntaan. Onneksi se kääntymisen jälkeen sai takaset alle ja ponnisti itte ylös, ettei tarvinu alkaa rattorilla kiskohmaan. Huhhuh, loppu hyvin kaikki hyvin. Selvithiin säikähyksellä ja pappa muutamalla pintanaarmulla.

Käytin ruunan tallissa, hoitelin naarmut, juotin melassia ja käytin kävely lenkillä ettei rassukka ihan veä itteänsä tönkhiin. Kyllä se vain taas säikhäytti, huijakkaa.


Asiasta taas toiseen on ponit saahneet pihan parhaimman paikan tarhalleen. Etupihan järvenranta maiseman, ihan kaksistaan saavat pitää "poni" aitana. Ei ole isoilla pojilla asiaa näiden tarhaan, hihi.


Mira ja Maileri tänään 27.5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti