Eläinlääkärin vierailu

Tänhään meillä oli vuosittainen hevosten hoito päivä. Ell soitteli aamusta että lähtee puolen päivän jälkeen ajelemaan tänne meille jos ei tule mitään mutkia matkaan.



Kahden aikaan päivällä Eläinlääkäri kaarsi pihaan. Antti jaTaake oottelit jo tallissa valmiina päivän hoito toimenpiteisiin. Vanhin ensin käytävälle. Ensimmäisenä lievä rauhoitus, suun aukaisija paikalleen ja hommiin. Antin hampaat ei onneksi olheet menneet huonommaksi. Lievää aaltomaisuutta oli edelleen havaittavissa, mitä oli viime raspauksen yhteydessä vuosi sitten. Hampaita vähän tasoiteltiin, laitettiin rokotus ja pappa karsinaan kuorsaamaan. Ell kuunteli myös sydämen ja kokeili jalat läpi sekä tarkasti hevosen muutenkin, kuten asiaan kuuluu. Papassa ei mitään moitteita.

Taaken tullessa käytävälle se oli hirmusen kiinnostunut tohtorista joka höpötteli ja rapisteli neula "pusseja". Tällekin ruunulille lievä rauhoitus ja suun tutkimiseen. Muuten vaikutti hirmu hyvältä, mutta oikealla alhaalla oli pari pientä piikkiä mitkä rappailtiin pois. Taakelle myös rokotus perään ja perusteellinen tutkimus. Sydänääniä kuunnellessa ell kuuli sivuäänen. Tollon? hevosen omistajan ensi reaktio " Täh? Mitä se tarkottaa? Onpa jännää! Kerro lisää? ". Luulikohan eläinlääkäri minua ihan hulluksi kun ei kertaakaan tullut kysyttyä että onkohan tuo vakavaa ja voiko siihen kuolla? Vaan yli-innokkaana 'oppilaana' halusin tietää tästä sivuäänestä lisää. Se siis oli ns. normaali sivuääni mikä on hevosilla harvinaista mutta mahdollista. Ell sanoi äänen olevan erilaisempi jos se olisi vakavaa eikä näin ollen käskenyt huolestua ja suunnata päätä pahkaa klinikalle. Sivuääni johtuu luultavasti sydänläpässä olevasta pienestä vuodosta. Taake ei siis tule tähän juuri nyt heti paniikin omaisesti kuolemaan. Vika tulee luultavimmin näkymään kun hevoselle tulee enemmän ikää, sen suorituskyky voi heikentyä. Suomeksi sanottuna se väsyy helpommin kuin toinen hevonen joka ' samalla tasolla tekee samaa tehtävää '. Ja palautuminen voi kestää vähän pitempään kuin toisella hevosella. Emme siis heitä pyyhettä kehään ja kuskaa hevosta lähimmälle klinikalle, vaan jatkamme asian kanssa ihan tavallisesti normaalia elämää :)

Ponin purukalusto käytiin myös läpi, sekä yleiskunto ja sydänäänet. Tiineydestäkin höpöteltiin yhtä jos toista. Hevosten hoidon jälkeen vuorossa oli vielä koirien rokotus ja ultra. Jokainen näistä käyttäytyi moitteetta niinkö aina. Lihkkulla oli ainoastaan pysyä nahoissaan kun " Ihana, ihana eläinlääkäri tuli ihan kotiin asti moikkaamaan! Kuinka ihanaa semmonen onkaan!  " Kukhaan ei voi käsittää Lihkkun mielestä kun eläinlääkäri pitäis saada pusutella ja pussata hengiltä. Ei sen piikkejäkhän kerkeä huomata ko non laitettu jo, toinen rassu oli niin innoissaan tästä "harvinaisen ihanasta viehraasta". Lihkkulla on vissiin joku fetissi eläinlääkäreihin. Mitähän ne on pentuna sille antahnee ja piikittähneet kun se nuin ilolla ja rakastavaisena ottaa ne joka kerta vastaan? :)

Eläinlääkärin rakastaja.