Maastossa

Metsään lähdössä.

Tänhään Antti ja Taneli sai vietellä vieläkin vapaata kun en keriny ite niitä valosan aikhaan liikuttaan kauppareissun takia. Anttihan ei niinkhään välitä vapaista ja se oliki käyny pihatossa nauttimassa, pappa oli yltäpäältä muhan peitossa kun se könysi pihaton siimeksestä päivällä heinille. Hassu näky.

Iitalla taas oli kotona niin paljon hommia ettei sekhän keriny päiväs aikhaan tulheen että oltaisiin Tanelia juoksutettu/ratsastettu. Sen kanssa kun vielä tarttee olla toinen ihminen apuna. Välillä se näkkee pieniä vihreitä miehiä ja liinassa ottaa välillä ritolat ratsastaja selässä. Johtuen tosin siitä että ratsastaja liikuttaa kättä sivulle tai vastaavaa. Taneli raasu luulee sitä joksikin hurjaksi sapelihammas tiikeriksi joka hyökkää kimppuun samontein. Jarrut sillä kyllä toimii hyvin että asettuu heti muutaman hyppyloikan jälkeen. Sillä vain menee aikaa totutta siihen että ihminen onkin heilumassa siellä selässä eikä maassa. Tanelia on ajettu aina laput päässä niin sekin on osa syy tähän käyttäytymiseen. Mutta hyvä peli siitä tulee kun saa rauhassa totutella.

Taaken kanssa käythin kuitenki nyt iltapäivällä maastossa. Alunperin mulla oli tarkotus mennä sen kanssa jäälle, mutta päätin sittenkin lyyä ottalampun päähän ja suunnata metsään. Kun nyt olhan niin paljon väännetty sitä kenttähommaa että maastoilu tekee hyvää itte kullekin. Neljän kilsan hölkkälenkki menthiin, minkä naapuri on aurannu auki. Siinä olikin hyvä pohja ravailla, miksei laukatakin jos niin tahtoo. Mutta tänään oli ravipäivä, tahdikasta hyvää ravia eteenpäin. Taake oli kyllä hirmu kiva taas, tuntuu että se on nykysin aina. Hieronta teki viimeksi tosi hyvää, eikä se ole nyt jumissakhaan kun ei satulavyön kiristämistä moiti. Taake ilmottaa kyllä heti kun sen sahalihakset tahtoo mennä juntturaan nimittäin kun kiristää satulavyötä niin viuhahtaa heti häntä vihasesti tai nostauttaa takajalkaa. Vain siis silloin kun se on kipeä, tottakai jumit on kipeitä. Tietäähän sen ite kukanenki. Nyt se on pysyny kyllä hyvin auki, hieroja kävi joulukuun alkupuolella aukomassa pojat kummatkin.

Lenkin jälkheen jäi kyllä taas ruunasta niin hyvä fiilis, se on nykysin niin miellyttävä luonteeltansa ja niin mukava rattastaa kun se itse tykkää liikkua. Loistava harraste kaveri :) Ruuna sai paksun fleecen niskaan, juua limpparit (melassin) ja tyytyväisenä tallusti ulos syömään heiniään.

Muistakaa arvonta, enää pari lukijaa ja arvonta käynnistyy! :)