8. heinäkuuta 2017

Nyt saa jännätä!



Eilen meillä kävi eläinlääkäri raspaileen mamman hampaat ja samalla ultrattiin 62vrk tiineys epänormaalisti normaaleista ultraus ajoista vaihtaen. Halusin vain itselle näin 'varmuuden' tamman tiineydestä. Tiinehän se on kuten arvata saattoi pois jääneistä kiimoista. Iiks miten jännää taas! Masussa kölliskeli kovin vilkkaan oloinen muksu. Mira on siis kantavana oriista Bluemull Maybe 227SH.

Kuva Tanja Romo


Nyt kun saisi jännätä ja veikkailla mahdollista sukupuolta sekä väriä niin pessimistihän ei pety jos jatkaa vaan varmalla asenteella että kolmas musta orivarsa meille sieltä tulee, eikö vaan? Mistään muusta sitä ei uskalla edes haaveilla. Toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, onhan tässä vielä riskiaikaakin jäljellä.


 

6. heinäkuuta 2017

Trailerin kanssa reissussa

Viime viikonloppuna käytiin reissailemassa eteläsuomen maa perällä traile perässä. Voin kertoa että reilu 1600km viikonlopun aikana kärryn kanssa ei ollut mikään unelma reissu. Pitkä ja puuduttava istua mutta silti kovin mukava.


Perjantaina puolilta päivin lämpöset ruunat kävivät kiropraktikolla vihdoin ja viimein ruotsissa Haaparannalla. Taakesta löytyi ne lukot mitä siitä oltiin huomattukin ja Pavella oli samat sekä vähän enemmänkin. Taakelle riittää tämä kerta vuoteen kirokäynti kuten tähänkin asti on ollut (paitsi tämä pitkä väli mikä oli selvästi liikaa ja tiedossakin, melkein kaksi vuotta). Pave käytetään uudelleen reilun kuukauden päästä ja luulen että meidän uutukainen Simppa lähtee käymään siellä myös, kun ei siitäkään hoidosta haittaa ole, päin vastoin.


Kiron jälkeen hevoset pääsi laitumelle viettämään vapaata ja me kotona siivoiltiin traikku ja pakattiin se uudelleen. Illalla pakkailtiin Putte autoon ja lähdettiin yötä vasten ajamaan kohti Orimattilaa. Matka meni hyvin ja Putte matkusti pitkän matkan hienosti. Kahvi ja vessapausseilla tarjoiltiin ruunalle melassivettä jotta sai juodakseen. Pelkkä vesihän ei tietenkään kelvannut. Possukkaa odotteli iso pihattotalli uusine kavereineen. Se ystävystyi heti eestinhevos ruunan sekä tinkeri ruunan kanssa. Pojilla tuntui natsaavan heti yksiin. Uskon että Putte on nyt sellaisessa kodissa minne se kuuluu. Paljon maastoilua ja vaelluksia, jonkin verran kenttäilyä sekä tärkeintä, ihminen kenen kanssa sen kemiat kohtaa ja se saa olla The Hevonen.

Orimattilasta me sitten suunnattiin kohti Luusniemeä, hakemaan mammatamma kotiin. Mira, meidän persoonallinen tammuska käytiin katsastamassa lauantai iltana ja mentiin oriin omistajan mökille yöpymään. Sunnuntai aamuna tamma pakkailtiin autoon ja volvon keula käännettiin kohti lapinlääniä. Laukaassa oli viimein pysähdys tiedossa ja Mira sai matkaseurakseen suomenhevosruuna Simon. Simppaa ja toista hevosta käytiin koeratsastamassa kesäkuun puolen välin tienoilla ja pähkäilyjen jälkeen päädyttiin ostamaan tämä ruuna. Kaikilla synkkasi kivasti ja ruuna vaikutti heti ilmoituksessa jo meille sopivalta kaverilta kaikkeen käyttöön. Ensimmäisen yön se vietti Miran kanssa pihatossa jonka jälkeen vietiin maanantaina lämpösten tykö laitumelle ja se passasi jätkien porukkaan hyvin. Nyt on kovin kiireinen viikko töissä joten heppaset saavat vietellä kesälomaa vielä ensi viikkoon jonka jälkeen alotellaan hommia taas pikkuhiljaa.










Ainiin! Täytyyhän tämäkin muistin aikana kertoa. Vuotias oripoika Tuimaepeli on tullut meille kesäksi touhuilemaan Mailerin kanssa. Se pieni karvainen mammuttiponi varsa joka meiltä lähti joulukuussa on muuttunut söpöksi ponivarsaksi jolla on äitinsä pää edelleen. Muutenkin muistuttaa Miraa kovasti vieläkin, myös tuittumaiselta luonteeltaan.

Maileri ja Epeli


Pikkuveli ja isoveli

Tuimaepeli





303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...