31. toukokuuta 2016

Jännitystä

Varsomista ilmassa. Mie voin hyvänä esimerkkinä kertoa että kun varsaa odottaa, varsinkin kun se meille toinen jo on, kannattais muistaa että vuorokaudet voi tosiaan laskea siitä ensimmäisestäkin astutuksesta eikä aina viimeisestä. Tänään on ensimmäisestä astutuksesta kulunut 318 vuorokautta ja viimeisestä 311.


Miralla oli aamulla kirkkaat nestetipat nisissä klo 9.15 aikoihin. Laitoin muoriskan ulos ja touhusin omia toimia. Tänään oli tarkoitus lähteä koiran kanssa vaelluspaimennukselle, yöreissulle. Huolettomana vain pakkailin kamppeita ja touhusin lähtöä. Koira autoon ja menoksi 11 aikoihin. Hetken aikaa ajettua mulle iski epämääräinen olo ja täytyi alkaa blogista kurkkimaan että Mitenkäs se varsominen oikein viime vuonna meni. Nopeastihan se eteni, auto ympäri ja soittelemaan paimennus paikkaan ettei tullakkaan vaan ajelen takasin kotia.




Painelin pihalla suoraan Pihatto tarhaan kurkkimaan minne Mira oli mennyt ja hämmennyin kun se ei ollutkaan syömässä tarhan perällä eikä sitä missään näkyny. Puoli juoksua takasin portille ja pihaton uumenista mamma löytyi. Ilomielin tammuska lähti sisälle jossa tutkiskelin tisuja ja takapäätä. Kovasti oli löystynyt jo hännän seudulta.

15 aikaan Mira pissaili ja kakkaili useasti, tuntui tyhjentävän. Häntää kantaa koko ajan koholla ja hengitys on hieman raskaampaa.

19.30 tisut on täyttyneet hurjasti ja tipat on muuttuneet haaleaksi.



Tästä jatketaan seurailua, joskos tänä yönä jo syntyy. (Puhelin päivitys)

27. toukokuuta 2016

Treeniä, laidunta ja vettä


Elämä helpottaa (kopkopkop) taas toistaiseksi. Taaken jalka alkaa olla paranemaan päin, luultavasti. Ainakin se liikkuu puhtaasti kaikki askellajit. Yön jäljiltä jalka turvottelee vielä vuohisen kohdalta ja sen yläpuolelta mutta liikkeessä ja kylmäyksessä se sulaa normaaliksi. Ärsyttävää, alunperin epäilty rivi ei sitten olekaan riviä vaan jotain muuta ihmeellistä. Rupi nimittäin kiertää vuohisen etupuolelle myös. Tällä hetkellä rupea ei ole ja ihokin on alkanut paranemaan.

Laura kävi sunnuntaina pitämässä meille tapakasvatuskurssin koirien kanssa ja samalla läpiratsasti Taaken ja Leimun. Kumpaakin hevosta voisin kyllä päivän vaan katsoa kun joku ratsastaa. Leimustakin tulee hieno, takaosaan lisää lihasta ja tamma alkaa näyttää kivalta.







Tanelin jalkakin on pysynyt hyvänä ja ruuna on päässyt kenttäilyn makuun hiljakseen. Sekin on kuitenkin touhunnut omiaan ja elelee tällä hetkellä etukengittä kun on polkenut molemmat irti. Ja kumpaakaan ei enään löytynyt tarhasta. Noh, se liikkuu kuitenkin myös. Vesitreenit on alkaneet olla myös Tampulan jokapäiväistä reeniä.




Miran masu kasvaa tohinalla, tänään vuorokausia 307, jäljellä 15/28. Jännää! Minusta tuntuu että tämä tulee samoille vuorokausille kun Maileri tai ehkä jopa ennen. Saapa nähä, liikkuvaisempi kaveri siellä kuitenkin on kun mitä ori oli. Ori on kasvanut äidistään jo ohitse. Eilisillan kotimittauksella saatiin edestä 97cm ja takaa 101cm. Iso poika jo.





Maileri kokee elämässään pian jotain uutta, ihan uus lauma, ihan uudessa paikassa. Meän hevosista Maileri on päässyt viettämään eniten aikaa vihreällä ja eilen pääsi koko poika kööri naapurin hevosia myöten vihreälle. Pari tuntia pojat kerkesi laitumella aikaa viettämään. Tänään menevät iltapäivän puolella sinne ja saavat olla iltaan. Lauantaina mahdollisesti koko päivän. Sunnuntai aamuna pakataan Maileri autoon ja lähdetään viemään sitä ori laitumelle painimaan muiden samanikäisten ja kokoisten orien kanssa.










Taake oli kentällä eilen hetkittäin tosi hyvä ravissa. Laukkaa ei isosti harrastettu mutta muutamat nostot otettiin kumpaankin suuntaan. Rauhallisena ja hyvänä. On se kiva ruuna kun sais oman istunnan kuntoon, ite on kuitenki jokseenki oppinu omaansa jo ratsastaan. Eiköhän me joskus kehitytä edelleen, kun ei vaan tulis pitkiä taukoja aina kun hetken tuntuu hyvältä.





Jos joku ihana on innokas tekemään ulkoasuja ja bannereita niin huikatkaa sähköpostiin mantylahentalli@outlook.com "Palkkaus" sovittavissa ;)

18. toukokuuta 2016

Hakkaa päätä seinään

Jalkojen kylmäystä

Taas on mennyt postauksesta ihan liian kauan, vaan ei ole ollut oikein fiiliksiä postailla. Jälleen kerran parin viikon mahtavuuden tilalle on tullut kohta pari viikkoa pelkkää kiroilua. Taakehan oli jo hetken ihan superhyvä uudella satulalla ja kas kummaa, me löydään taas päätä seinään ja pidetään saikkua. Viime viikon tiistaina Taake ontui vej ja sitähän sitten tutkin missä vika. Vuohisen ylärajasta varpaan alapuolelta paksuimmista karvoista löytyi jotain rupea joka sitten oli kerinnyt muhia ihon jo melkein vereslihalle. Sitä sitten pestiin hexocilillä kun karvat leikeltiin pois ja laiteltiin betadine haudetta yöksi. Impparihan siinä herra herkälle oli jo kerennyt kehkeytyä minkä vuoksi ontui jalkaansa.


Keskiviikkona turvotus oli jo hitusen laskenut, kylmäys ja kävely laskivat sitä vielä lisää. Iltasella se näytti jo suht hyvältä ja hauteella jatkettiin. Torstai aamuna jalka oli taas ihan toista ääripäätä, polvea myöten paksu joten soitin eläinlääkärille. Kylmäys ja kävely vaikuttivat jalkaan taas sulattaen sitä ja ell kävi katsomassa. Lääkekuuria ei kuitenkaan vielä aloteltu vaan jatkettiin samoilla hoidoilla kun tähänkin asti.


Viikonloppuna jalka oli aamuisin hitusen paksumpi mutta kylmäykset ja kävelytykset laskivat sitä koko ajan ja iltaisin jalka näytti ja tuntu tosi hyvälle. Maanantai aamuna turvotus oli vain vuohisessa ja polven sisäosassa. Nekin laski taas iltaa kohden. Eilen aamulla polvi olikin sitten kuin jalkapallo ja sitä piti ontuakin kun oli kipeä. Kipulääkettä naamariin ja soittoa eläinlääkärille taas. Ajelin sitten päivällä antibiootteja ruunalle hakemaan. Polven turvotus kuitenkin laski taas kylmäyksellä ja kävelytyksellä. Huoh, on niin raivostuttavaa. Tänä aamuna on käyty taas seisomassa järvessä ja kävelemässä tienpäällä. Jalkaa ei enään onnuta ja polven turvotus on laskenut eilisestä mutta paksu se on silti vielä. Ottaa niin kupoliin, aina, aina on jotaki. Hetken kerkeää nauttia hyvistä fiilingeistä kun taas hakataan päätäs einään senkin edestä. Onneksi muut hevoset toimii ja kulkee hyvin.


Näillä mennään mitä on annettu, lääkitystä, kylmäystä, kävelytystä ja haudetta, siitä on minun ja Taaken päivät tehty. Toivottavasti muilla menee paremmin kuin meillä.

10. toukokuuta 2016

Jos itse osais


Eilen Taaken kanssa tuunailtiin metsätiellä laukannostoja sekä raviväistöjä. Ekaa kertaa raviväistötkin onnistui heti hyvin eikä pitkän ajan testailun jälkeen. Laukannostot ja rauhallinen hyvä laukka löytyi heti myöskin, hevonen on tuntunu tämän satulan kanssa koko ajan tosi hyvälle. Milloinhan tulee takapakkia?

Tänään päästiin naapuriin väliaikaiselle kentälle pitkästä aikaa. Taake oli tosi kiva tänäänkin. Hirveästi ei työskennelty isompia, koetettiin vähän jumppailla ja pitää treeni kevyenä kun eilen oli rankempaa. Leimun omistaja käytti ekaa kertaa järkkäriä ja sai sieltä jokusen kuvan aikaiseksi. Taake on ihan hyvä, kun vaan taas ite osais. Missä ryhti? Missä kädet? Missä jalat ja kantapäät? Voi huija, kunpa pääsisi taas huudon alle. Ihme että hevonen kulkee kun ratsastaja menee missä sattuu, liekkö sen takia se tuntuuki hyvälle, ettei itte ossaa? Njääh, on se oikeasti kiva polle.








Hyvä mieli jäi hevosesta vaikkei isosti reenattu. Kenttä oli taas vaan niin pieni että ratsastus oli lähinnä ympyrän menoa molempiin suuntiin. Mutta vaihtelua sekin pelkkään metsässä menoon.


Leimukin lähti kentälle yhtä aikaa meän kanssa. Veera ratsasteli tammalla omiaan sen aikaa kun mie ratsastin Taaken. Ruunan loppu käyntien ajan huutelin tytölle apuja ja tamma alkoi työskennellä. Ekaa kertaa ratsukko otti yhteiset laukatkin. Hyvin meni, Leimusta alkaa kuoriutua ihan näppärä polle. Hiljaa hyvä tulee.








Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...