30. tammikuuta 2015

Rautias pullero


Mira palleroisen tiineyspäiviä täyttyy tänhään 210. Hurjan nopsaan kulluu tämä aika. Poni vietteli lepposaa päivää Tanelin kanssa tänään sisällä nukkuen ja syöden. Täytyyhän karvapalleroita välillä sulatella ja antaa nukkua sisällä rauhassa, kuten on muutkin tehneet välillä. On se mukava pihatosta käyä välistä sisällä kunnolla leppäämässä kun mahollisuus siihen on. Vaikka ei sillä etteikö net leppää tuola pihaton puolellaki :)


Tälle kaksikolle posti oli tuonut ihka uudet riimutkin. Tanelille luonteesseen sopiva Halinalle kuosi ja Miralle ällösöpö pääkallo kuosi. Mikäs muukhaan kun poni välillä on niiiiin ällösöpö ja välillä se tuntuu pääkalloja viskovalta hormooni hirviöltä eli suomeksi se on välillä vain niiiin tamma.



Innostuin sitten sisätiloissa surkealla valolla räpsihmään ällösurkeita kuvia. Ensin riimuista ja sitten yritin suoraan edestä saaha kuvaa Miran mahasta. En enään oikein tiiä onko se niinkö vasemmalla vaiko oikealla. Näyttäis että se on (jos seisoisin ponin vieressä naama kameraa päin-ajateltuna) oikealla alhaalla tai sitten vasemmalla ylhäällä. Maha näyttää hassun toispuoleiselta. Ponin päälykarva kun oli kuitenkin märkänä ihan kummaltakin puolen samhaan laihin niin en oikein tiä mitä tuosta pitäs ajatella. Hassu ja hölmö poni se on kuitenkin. Välillä niin rakastettava ja välillä taas ihan sieltä toisesta ääripäästä.
 



29. tammikuuta 2015

Eläinlääkärin vierailu


Tänhään meillä oli vuosittainen hevosten hoito päivä. Ell soitteli aamusta että lähtee puolen päivän jälkeen ajelemaan tänne meille jos ei tule mitään mutkia matkaan.



Kahden aikaan päivällä Eläinlääkäri kaarsi pihaan. Antti jaTaake oottelit jo tallissa valmiina päivän hoito toimenpiteisiin. Vanhin ensin käytävälle. Ensimmäisenä lievä rauhoitus, suun aukaisija paikalleen ja hommiin. Antin hampaat ei onneksi olheet menneet huonommaksi. Lievää aaltomaisuutta oli edelleen havaittavissa, mitä oli viime raspauksen yhteydessä vuosi sitten. Hampaita vähän tasoiteltiin, laitettiin rokotus ja pappa karsinaan kuorsaamaan. Ell kuunteli myös sydämen ja kokeili jalat läpi sekä tarkasti hevosen muutenkin, kuten asiaan kuuluu. Papassa ei mitään moitteita.


Taaken tullessa käytävälle se oli hirmusen kiinnostunut tohtorista joka höpötteli ja rapisteli neula "pusseja". Tällekin ruunulille lievä rauhoitus ja suun tutkimiseen. Muuten vaikutti hirmu hyvältä, mutta oikealla alhaalla oli pari pientä piikkiä mitkä rappailtiin pois. Taakelle myös rokotus perään ja perusteellinen tutkimus. Sydänääniä kuunnellessa ell kuuli sivuäänen. Tollon? hevosen omistajan ensi reaktio " Täh? Mitä se tarkottaa? Onpa jännää! Kerro lisää? ". Luulikohan eläinlääkäri minua ihan hulluksi kun ei kertaakaan tullut kysyttyä että onkohan tuo vakavaa ja voiko siihen kuolla? Vaan yli-innokkaana 'oppilaana' halusin tietää tästä sivuäänestä lisää. Se siis oli ns. normaali sivuääni mikä on hevosilla harvinaista mutta mahdollista. Ell sanoi äänen olevan erilaisempi jos se olisi vakavaa eikä näin ollen käskenyt huolestua ja suunnata päätä pahkaa klinikalle. Sivuääni johtuu luultavasti sydänläpässä olevasta pienestä vuodosta. Taake ei siis tule tähän juuri nyt heti paniikin omaisesti kuolemaan. Vika tulee luultavimmin näkymään kun hevoselle tulee enemmän ikää, sen suorituskyky voi heikentyä. Suomeksi sanottuna se väsyy helpommin kuin toinen hevonen joka ' samalla tasolla tekee samaa tehtävää '. Ja palautuminen voi kestää vähän pitempään kuin toisella hevosella. Emme siis heitä pyyhettä kehään ja kuskaa hevosta lähimmälle klinikalle, vaan jatkamme asian kanssa ihan tavallisesti normaalia elämää :)


Ponin purukalusto käytiin myös läpi, sekä yleiskunto ja sydänäänet. Tiineydestäkin höpöteltiin yhtä jos toista. Hevosten hoidon jälkeen vuorossa oli vielä koirien rokotus ja ultra. Jokainen näistä käyttäytyi moitteetta niinkö aina. Lihkkulla oli ainoastaan pysyä nahoissaan kun " Ihana, ihana eläinlääkäri tuli ihan kotiin asti moikkaamaan! Kuinka ihanaa semmonen onkaan!  " Kukhaan ei voi käsittää Lihkkun mielestä kun eläinlääkäri pitäis saada pusutella ja pussata hengiltä. Ei sen piikkejäkhän kerkeä huomata ko non laitettu jo, toinen rassu oli niin innoissaan tästä "harvinaisen ihanasta viehraasta". Lihkkulla on vissiin joku fetissi eläinlääkäreihin. Mitähän ne on pentuna sille antahnee ja piikittähneet kun se nuin ilolla ja rakastavaisena ottaa ne joka kerta vastaan? :)

Eläinlääkärin rakastaja.

27. tammikuuta 2015

Kärryillä

Tupla T:t eli tohelot Taneli ja Taake pääsivät tänhän yhteislenkille metsään. Keli oli mitä parhain. Pakkasta vain -7, ei tuulta ja aurinko paistoi. Mitä mahtavin kevät ilma! Nyt jälkikäthen harmittaa vietävästi etten räpsytelly enempää kuvia tai ottanu kameraa kärryille mukaan. Jälkiviisaus paras viisaus.

Tytöt kaahailemassa sunnuntaina :)

Aurinkoinen keli innoitti minua kaivahmaan kärryt hangesta esiin. Iita oli jo tallissa varustelemassa Tanelia sillä aikaa kun mie putsailin kärryjä lumesta ja jäästä. Taake sai hengailla siis pitempään tarhassa ennenkö hain sen sisään valjastettavaksi. Taneli katteli satula selässään käytävällä olevia valjaita silmät pyörien 'Ethän nuita minun selkään vaan laita!'. Ohitin valjaitten kans ruunan käytävällä ja karsinassa seisoskeleva Taake ei noteerannu valjaita mitenkhän. Valjaat niskaan, suittet päähän, suojat jalkhan ja menoksi. Kärryjä perhän virittäessä Taake muistutti lähinnä nukkuvan rukousta. Korvat melkein roikku sivuilla ja silmät oli puoliksi ummessa. Ai miten niin se on tottunu kärryjen kanssa oottelemaan että se hias ihminen häärää jokapuolella saaden hommansa valhmiiksi ja iskisi pyllynsä kärryile.


Kärryjen eessä oliki tänhän ihan ratsu hevonen. Se ravihevonen oli kadonnut kuin tuhkatuuleen tässä kärryttely tauon aikana. Mitään turpa taivasta kohen ravia ei tarjottu kertaakaan vaan Taake oikein näppärästi omasta halustaan tarjosi kyydissä olevalle hienon ilmavan ja tahdikkaan ravin. Sai ohjastaja kerranki hiljentyä kyytiin ja piettää leukaansa paikahlaan ettei tipahtanu välille. Enpä olisi ikinä moista uskonu, että kärryjenkin edessä Taake tarjoaa ratsun hyvää tahdikasta ravia, oikeinpäin selkäänsä käyttäen. Aivan loistava ruuna jälleen kerran yllätti omistajansa. :)

Taneli oli ihan touhua täynnä ja lievää jännitystä oli havaittavissa kun pihasta lähettiin. Talojen ohi päästyämme se kuitenkin alko pikkuhiljaa rentoutua ja maltto ravikäynti sekotuksen muuttaa käynniksi. Pieniä pätkiä ravailtiin lumisellä mettätiellä ja vähän pitempiä pätkiä käveltiin jotta takana oleva ratsukko sai välillä hengähtää. Reissu meni kokonaisuudessaan hyvin ja Tanelikin tuntui olevan loppujen lopuksi ihan tyytyväinen metsäreissuun. Onhan siitä jo hetki kun se on siellä viimeksi käynyt.

MuhkuMöhkö <3

26. tammikuuta 2015

Valkkua ja jotaki tolkkua?



Sunnuntaisin tuntipäivästä (jokainen ihana lukija tietää jo, että meillä sunnuntaisin tunnit pidetään) teki erilaisen kun valmentaja tulikin normaalista poiketen Torniosta. Laura oli siis estynyt tulehmaan tuntien pithoon, kun meni koiransa kanssa agility kisoihin. Ja voin kertoa teille, että niillä oli menny ihan superisti! Lauran ihana Reino koira, joka on siis niin riistaviettinen kuin koira vain voi olla (karhukoira/pystykorvamix) oli palkittu Toisella sijalla! Ihan mahtavaa, täällä hypittiin innosta kattoon kun heillä oli menny kisat ihan nappiin :) Onnea siis vielä Lauralle ja Reinolle!

Susannan kanssa oli sitten sovittu jo viikkoa paria aiemmin että se tulis meille huutelemaan. Sama valmentaja siis joka kävi joulukuussa viime kerran. Tarkoitus olis että Sussu pääsis ainakin kerran kuussa käymään että Laura ja me muut saadaan olla huudon alla.


 Meidän nuorimmainen tuntilainen pikku Ida sai ensimmäistä kertaa koskaan mennä isolla hevosella. Viikko sitten tyär meni ensimmäistä kertaa koskaan Forkulla yksinään ja eilen se pääsi meidän super kiltin Taaken kyytiin. Voi, mie olisin voinu vaikka päivän kattoa sitä sen tyären rattastusta. Ennen niin keskittynyt ilme oli muuttunut korhviin asti ylettyvvään hymyyn ja naurua loistahviin silhmiin. Taake kulki niinkö ainaski kokeneemmanki rattastajan alla. Ensimmäisten takaosakäännösten aikana Taake hetken mietti mitä sen häätyy tehä ko eihän se ruuna ressu tuntenu pienen ratsastajan pohkeitakhan ku kengän kärjet tuli juuri ja juuri satulan siiven yli. Niin loistava pari :)






Sussu juoksutti Taneliakin ensin liinassa (kuvissa suitsien kera päässä siis juoksutuskapsoni) ja haki sille vähän taivutuksia ja tahtia alle. Sen jälkeen Iida kiikku kyytille ja sai tosi hyviä ohjeita Tanelin kans etenemiseen ja kaikkeen muuhun juoksutus ohjeiden lisäksi. Kyllä on ilo kattella ihmistä, joka tykkää antaa neuvoa motivoituneelle porukalle ja on ite vähintäänki yhtä innoissaan kun kentän laidalla seisoskeleva "kuuntelu" porukka. Voin kertoa että on ihan mahtavaa kun meillä on täällä niin hyvä porukka ja aivan ihanat ope ja 'vieraileva valmentaja' jotka mielellään ajelevat tänne meän tykö keskelle ei mithään huutahman meille ja pistähmän hevoset "ajantasalle kaikesta oppimastaan."








Mie kiikuin pitkästä aikaa kentällä Antin kyytiin. Naureskelin Sussulle että onki ihan mukavaa vaihtelua oppia ratsastaan Anttia taas, kun olen niin kauan kentällä omasta halusta mennyt Taakella. Olen toki ittekseni yrittäny Antin kanssa taas väännellä välillä, mutta ei siitä oikein ole mitään tullut. Se on kehittyny niin paljon enempi ko mie itte. Eilen sain Antista piiiitkästä aikaa paljon irti ja papan rattastaminen tuntu paljon helpommalta kuin ennen. Nyt hoksasin miten saan suoristettua sen niskaa kun se tykkää kulkea aina vähän niska vinossa ns. yliasettuneena sisä tai ulkopuolelle. Harjotelthin myös sulkutaivutuksia mistä koettiin Antin kans " Ahaa " - elämys vasemmassa (Antille helpompi kierros) kierroksessa. Oikeassakin kovasti yritethin mutta pappa ei ollu samaa mieltä minun kans ja oli kyljestään jäykempi tässä kierroksessa eikä saatu kunnon sulkua aikaiseksi. Mutta ihan suht hyviä pätkiä tuli kuitenkin.



Tässä näkyy suoristusta, ulko-ohjasta nosto kun ulkokorva laski 'alemmas' kuin sisä. Joten koko pää oli vinossa sisälle.



Ravi työskentelyssä ensimmäisenä etithin hyvää tahtia alle papan kans, joka hetken päästä löytykin. Joka kulmaan ratsastethiin voltteja. Ei mitään hybervaikeita asioita, perus ratsastusta sekä Antin asetuksien korjaamista. Minkä aloin parin muistuksen jälkeen hoksaahmaan itekki ja korjaamaan sitä mukaa kun huomasin sen "puottavan toisen korvan alemmaksi kuin toisen".




Mahtava päivä oli kyllä kaikin puolin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Jokainen hevonen meni tosi hyvin ja kuunteli ratsastajiaan ja teki mitä pyydettiin. Ai vitsit näistä fiiliksistä on hyvä jatkaa :)

24. tammikuuta 2015

Kuvateksti höpinöitä

Kaunis päivä.

Lumihiutaleita :)

Taake katteli aurinkoa mikä taas hetken näky kirkastuttamassa meän päivää :)

Tupla T:t. Tohelo ja Torvelo ;)

Mitä nuoremmat eessä...

...sitä vanhemmat perässä...

...ja vanhin menee helpoimman kautta.

Komea Taneli.                                                     " Kukaan ei näe minua."

   Punanen lämpönen :) Taaperostaki viimein yks ihan hyvä kuva (vas.)

 Papallakin oli hyvän tuuliset ilmeet tänään kameralle.

 On se kyllä komea suomenjuntiksi :)

Luminen Antti.

 Taake thö Valkonaamio.

Kanelsson

 Mira söpisteli tänhään.

Miran kävelylenkki kaveri Miska.

Mulla oli tänään "hevosvapaa" päivä. Aurora ja Laura tulit hoitelehmaan heposia. Ensimmäisenä Mira pääsi naapurin Miskan kanssa kävely lenkille lähimettään. Oli tytöt käyhneet reippaan tunnin lenkillä ja hyvin oli menny. Miska vanha ruuna oli kuulemma vähän yrittäny remmille painaa kun olisi pitänyt päästä menheen kovempaa, mutta niin soli asettunu ko Mira ei ollu lähteny "vauhtiin" mukaan.

Iltapäivällä tytöt kävi kentällä rattastamassa Taaken ja Antin. Taake oli tyttöjen mukaan ollut ihan superkiva ja Antilla oli ollu kohta liian paljon vauhtia. Mutta hyvin oli sekin menny loppujen lopuksi. Tanelilla oli tänään vapaa päivä, on se pari päivää rattastettavuueltaan ollukki tosi jees, kaks vapaa päivää tosin ollut nyt pakkasten vuoksi mutta kerkiääpähän miettiä oppimaansa :)

Huomenna onkin meän sakilla taas valkkupäivä. Saas nähä miten allekirjoittaneelle käy jälleen huudon alla. Hyvää se tekee, jos sitä taas oppis jotain uutta ;)

303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...