31. joulukuuta 2016

Vuoden viimeinen


Pian on taputeltu tämä vuosi pakettiin. Paljon on siihenkin sopinut. Satula ongelmia, jalka vaivoja, jumeja ja niiden aukomisia. Uusia hevos tuttavuuksia sekä ystävien menetyksiä.


Jotenkin me ollaan taas yksi vuosi räpiköity. Ei tämä täydellisesti lopu niinkuin ei loppunut viime vuosikaan. Yksi jalkavaivainen löytyy tälläkin hetkellä tarhasta, ei onneksi kuitenkaan mitään vakavaa (ainakaan vielä ollut, kopkopkop). Maileri voi hyvin ja on liikkunut kivasti. Kärryjäkin on kokeiltu perään tälle loppu vuodelle pari kertaa eikä ori ole niistä moksiskaan. Pääasiassa varsan elämä koostuu pihatossa pyöriminen ja syöminen. Sekä naapurin ponien kanssa rällääminen kentällä porukassa. 


Lämpöset on liikkuneet säännöllisen epäsäännöllisesti kentällä ja maastossa, selästä ja kärryiltä sekä maastakäsin myös. Ohjasajoa ja juoksutusta. Sitä tavallista. 



Irtohypystystäkin kokeiltiin tässä yksi päivä. Pavelle oli ensimmäinen kerta. Liinassa se on tutustunut puomeihin jo aiemmin sekä ihan maasta korotettuihin puomeihin. Nyt se pääsi ottamaan tuntumaa pomppuihin ja ensimmäisenä oli sitä mieltä että loikkikaa ite esteenne, meitsi häippäsee paikalta. Loikkasi meidän säälittävän kujan yli ja paineli kentän portista läpi kun ei jarrut muka toimineet. Ruuna kävi pienen kiesin pihalla ja hommaa jatkettiin kentällä uusin ottein.



Kun Pave ymmärsi kujan idean oli esteen hyppääminen sittenkin ihan mukavaa ja se kiersi kujan molemmista suunnista oikein kivasti. Paven este oli korkeimmillaan kuvassa näkyvä 45cm. Aivan passeli ensimmäisten loikkien maksimi korkeus.



Taake pääsi loikkimaan tottakai myös. Sille tämä olikin jo tuttua kauraa ja herra loikki maassa olevaa puomiakin into piukeana yli alkulämppöjen aikana. Hauska ruuna.






Taake uusi oman este ennätyksensä. Korkeimmillaan ruuna loikki tällä kerralla 90cm. Joka alla olevassa kuvassa ensiloikalla putosikin kun herra ei etusiaan nostanut, minkä näkee. Mie en taas osannu käyttää kameraa kunnolla ja kuvat on mitä sattuu. Tämä eka pudotus ja sen jälkeen molemmista suunnista ruuna hyppäsi esteen puhtaasti ja ilmavaralla. Kyllä siitä esteponiksikin on. 



Miran reissu elämä ei mennyt yllättäen kuten Strömsössä. Kalajoella piti asustella kesän alkuun asti josta muuttaisi orin luokse toisen tamman kanssa. Siellä tuli perhesuhteisiin kuitenkin pari muuttujaa ja poneista riippumattomista syistä ne joutuivat muuttamaan pois.


Kauhean päänsäryn ja ressin jälkeen Mira kuitenkin pääsi muuttamaan suoraan orin tallille jossa se asustelee nyt pihatossa muutaman nuoren ponin kanssa sekä yhden lämminverisen. Hevosta muori väistelee mutta nuorempia poneja se siellä kousaa, mikä teki niille kuulemma hyvää hih!

Kevättä ja kesää odotellessa siis.


Onnellista uutta vuotta 2017 !


19. joulukuuta 2016

Hyvää Joulumieltä - päivä

Osallistuimme hyvää joulumieltä toivottavien joukkoon vähävaraisten, erityislapsi perheiden tms. iloksi. Tässä oli postaus "ilmoitus" asiasta. Lauantaina meille saapui erityislapsi perhe tämän asian tiimoilta.

Taake sai toimittaa talutusratsuntontun virkaa ja perheen äiti sekä tytär kävivät kyydissä kentällä hetken pyöriskelemässä. Taake käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka uusia tuttavuuksia hieman jännittikin. Kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja Taake pääsi tarhaan heinille mukavan ja rennon hetken jälkeen.


Hevostelun jälkeen suunnattiin katsomaan isompia hevosvoimia jotka eritoten erityispoikaa kiinnostivat. Poika oli hurjan reipas ja innokas tutkimaan koneita ja hauskaa tuntui olevan. 


Pienen pieni viiriäinen oli myös todella kiinnostava. Siltä tutkittiin siipien mittaa sekä pienten jalkojen koko naurattikin kovasti.


Iltapäivästä paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla, juotiin kahvia ja kaakaota ja höpöteltiin niitä näitä.


Pääsipä isä ja poika nauttimaan talven ensimmäisistä kelkka höyryistäkin. Tämä taisi olla isän ja pojan tähtihetkiä päivän päätteeksi ennen kotiin lähtöä.


 Olen iloinen kun sain olla mukana tuottamassa runsaasti iloa erilaiselle, ihanalle perheelle. En voi sanoin kuvata sitä ilon ja onnen määrää kun näkee toisten yhteisen suuren ilon ja sen pienen ihmetyksenkin kaiken suuren ja erilaisen keskellä.

Suuret kiitokset perheelle kun kävitte ja sain luvan julkaista osan kuvistani myös täällä. Toivottavasti näemme vielä uudelleen. Lämmintä joulun odotusta kaikille.


6. joulukuuta 2016

Tontut liikkeellä


Poikakööri enään pihassa. Mira matkasi sunnuntaina Kalajoelle Specific's ponien talliin. Muorin elämässä puhaltelee hetken uudet tuulet. Suunnitelmissa olisi käydä näyttäytymässä näyttelyissä ainakin kerran, ehkä useammankin. Miran muuton koin helpoimmaksi tavaksi näyttelyitä ajatellen. Etelämpänä näyttelyitä järjestetään enemmän ja Jessican tallista kuljetaan niissä. Miran on nyt hyvä olla siellä hyvässä hoidossa ja reenissä. Heinämahan mahdollinen kadotus on aloitettu!
Kesällä mamma matkaa Jessican oman tamman kanssa saman oriin tykö ja muori haetaan sitten loppukesästä/syksyllä kotiin. 





Täällä kotona on enään siis pojat vaan, Maileri ja isot ruunat. Vaan eiköhän me tällä kokoonpanolla selvitä ihan hyvin kunnes muori tullee taas kotiin.

Ruunat on nyt liikkuneet niin selästä kuin maastakäsin. Putte on opetellut kapsonin kanssa liinassa ja Taake on liinassa reenannu laukkaa. Pave on opiskellut ratsun juttuja myös koko ajan liinassa ja ilman satulaa käynti työskentelyjä. Mailerikin on liikkunut käsihevosena, kentällä irti sekä liinassa. Mailerilla on teholaihis myös menossa, heinämahan pienennys, onneksi siitäkin on jo hieman tuloksia saatu. Tuntuu välillä niin epätoivoiselta. Vaan tuon pallon kun saa pienentymään, ei se enään koskaan pääse kyllä samaan muottiin. Siitä piän kyllä huolen hih.

Aurora halusi Mailerin kanssa ensimmäisen joulun kunniaksi tonttuilu kuvia ja niitähän otettiin. Laitetaas tähän postaukseen hauskimmat "epäonnistuneet" otokset. Maileri ois halunnu tehä muutakin kun vaan posettaa.

'Anna mami pusuuu!'

'Kato kameraan ja anna muisku!'

' Tälleen hei, tukasta kii jos ei pussata! '

Tontut ja pörröset porot liikkuu jo.

<3

4. joulukuuta 2016

Tuimaepeli 6kk


Tuimaepeli, ihana minimammutti, karvapallero. Täytti 2.12. 6kk. Vastahan se eilettäin syntyi ja naureskeltiin söpön varsan tuimaa ilmettä.



Eilen ori pojat kerkesivät vielä painia, viimeisen kerran yhdessä. Tuimis haettiin Iltapäivällä uuteen kotiin. 




Matka autossa oli mennyt hyvin ja Kotiutuminen oli sujunut hyvin ja uudet tarhakaverit oli pienen ponin palleron ottaneet hyvin vastaan. 



Ikävähän Tuimista tuli heti kun auto katosi pihasta, mutta ponilla on mitä parhain koti kasvaa ja saadaan käyä pojua moikkaamassa aina kun halutaan. Onneksi se ei muuttanut kovin kauas. Toivomme mitä parhainta, ihaninta, onnellista ja pitkää kavioliittoa Tuiman uuteen elämään. 


Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...