28. heinäkuuta 2016

Nyt saa kysyä


Oiskohan aika kysymyspostaukselle. 
Blogiin on tullut jonkin verran uusia lukijoita niin jos joku asia askarruttaa mieltäsi niin nyt vain kysymyksiä kehiin. 

25. heinäkuuta 2016

Helle kelit hyötykäyttöön


Miralta ja Tuimalta kuvaterkkuja! Tuima on kasvanut ihan mahottoman paljon, se on melkoinen bodari jo verrattuna veljeensä saman ikäisenä. Hassua kuinka ne onkaan erilaisia. Mira ja Tuima kotiutuvat näillä näkymin viikon päästä, ihanaa.

Tuima melkein 2kk, Kuvat Päivi V.

Maaston jälkeen uimakamat niskaan ja järveen.

Hitokseen lämpimät kelit on tarjoilleet hevosille jo monta päivää uittotreeniä. Taakesta on tullut oikea vesipeto ja se mielellään menee uimaan ja ihan niin syvälle että joutuu uimaan. Totta vähän viileämpi järvivesi vaan tuntuu paremmalle.

Kohta on melkein täyden viikon pidellyt päivisin lämpöt helposti yli +25 asteen, yöt onkin sitten olleet hieman viileämpiä jo kymmenessä asteessa.






Naapurin ori Forkkukin tuli tyttöjen maaston jälkeen uimaan. Tämä kaveri se tykkää räiskiä tuolla ja kauhoo vettä molemmilla etusilla. Vesileikit on parhaita, ilmeisesti. Oikeasti mie olen sitä mieltä että Forkku ei ehkä osaa uida. Etujalat nousee joka kerta veden pinnan yläpuolelle kun oria pyydetään menemään sen verran syvälle että etujalat ei enään ylety maahan vaan joutuisi uimaan. Se ponnistaa ylöspäin ja vaihtaa suuntaa samalla eikä näin ollen mene koskaan syvemmälle. Tätä toimintaa se teki viime kesänäkin, niin jotenkin uskon sen olevan uintitaidottomuudesta johtuvaa.





Onnea on oma ranta ja järvi missä hevosia voi viilennellä, kaverinkin kanssa!




Suokkien elämä muuttuu lähiaikoina myös. Leimu muuttaa kotiinsa elo-syyskuun aikana ja sille on kotiin kaveri etsinnässä. Toivotamme siinä kohtaa Leimulle kaikkea hyvää kotiin ja ehkä se vielä käy kylässä myöhemmin. Pihattopaikka saattaisi näin ollen olla vapaana meillä. Tanelin kinner on taas vähän oireillut, mutta sitä nyt seuraillaan tiukkaan. Onko vaan riekkunut omiaan vai aiheuttaako kalkkeuma vaivaa jälleen. Toivotaan että se olis ensimmäinen vaihtoehto.

Ponit kotiutuvat osa ehkä viikon päästä kuten yllä mainitsinkin ja Maileri haetaan elokuun lopulla. Sekä eräs ponipoika muuttaa meille myös Mailerin painikaveriksi sekä ajoponiksi. Uusia tuttavuuksia siis syksyn tullen tiedossa.



 Nyt vielä nautitaan uintikeleistä ja mikä tärkeintä, heinänteko keleistä! 


18. heinäkuuta 2016

Keskeneräisen kentän testailua



Eilen käytiin Auroran ja Taaken kanssa kokeilemassa kenttää. Kesken kentän teko on, tälle kulmalle mistä nämä ekat ravikuvat on, tarvii ajaa lisää maata kun se on vielä vähän kalteva tuonne ojan suuntaan missä aitalangat näkyvät. Pintamaa kentästä puuttuu ihan kokonaan, minkä näkeekin, tässä osassa on suht isoja kiviä vielä pinnalla.



Auroralla ja Taakella oli taas vähän alkukankeuksia kun kenttä hommia ei ole touhuttu pitkään aikaan. Vaan lopulta se alkoi sujua taas ja Taake meni välillä ihan kivaa pätkää.



Taake pudotti laitumella ollessaan vähän lihaksia etuosasta, sielä oli jonkun verran mäkärää mitä on sitten ylimääräsiä kävelty karkuun. Onneksi meillä ei tässä kotosalla nuita ötököitä ole juuri nimeksikään niin saavat olla rauhassa. Laitumella käydään taas vähän myöhemmin kun sinne kerkeää kasvaa syömistä lisää.



Kentän teko alko tosi kivalla vauhdilla, mutta nyt ollaan tyssätty tässä vaiheessa jo jonkin aikaa. Maata ei pääse oikein ajamaan kun vettä on tullut taas ihan mahdottomasti ja tie mikä vie montulle on liian pehmeä sora-autolle. Sekä äijien työt tottakai haittaa meidän harrastusta, vaan töissähän se on kuljettava ja harrastukset jatkuu kun niille aikaa siunaantuu jostain jossain vaiheessa. Mutta eiköhän tämä rojekti saada päätökseen vielä tälle kesälle ja kentälle aidat ympärille.


13. heinäkuuta 2016

Hevoset kotosalla


Taas on päiviä kerinnyt vierähtää hyvä määrä. Tekemistä riittää ja aika menee huisin nopeaan ja tuntuu ettei itse pysy perässä. Kamera on päässyt ulkoilemaan tosi vähän, joku laiskuus tullut tähän kuvailuun, mutta ehkä se jossain kohtaa kaivetaan taas esille.

Hevoset haettiin sunnuntaina laitumelta kotiin kun sieltä tuore sapuska loppui. Nyt ne on olleet päivät vihreällä ja yöt pihatossa. Tyytyväisen oloisia tyyppejä on. Tosin kovin puskastuneita. Taaken mielestä ihan tyhjänpäiväiset asiat onkin nyt ekaa kertaa koskaan todella jännittäviä, ihan kuin ei niitä koskaan ennen olisi nähnytkään. Noo, eikhään se ohi mene kun pääsee taas normi touhuihin.



Toissapäivänä kävin Taaken kanssa kokeilemassa vielä kesken eräistä kenttää. Juoksutuskapsoni päähän ja baanalle - Ei se ihan niin mennyt. Kenttä on vielä liian kalteva toiselta pitkältä sivulta joten Taake ei siinä kykene tasapainoisesti liikkumaan, mikä tietää isännille lisää työtä. Omaan silmään kentän pohja ei näytä niin kaltevalta mitä se sitten olikin kun sinne hevosen vei. Onneksi on näinkin tarkka hevonen pohjastaan, vaikka toisaalta se on suunnattoman ärsyttävää. Vaan eivät voi miehet luistaa kentän teosta, kun tehdään niin tehdään kunnolla. Tai niin kunnolla kun siihen on mahdollisuus.



Eilen oli ihan tuskasen kuuma päivä ja ajattelin pitää Taakelle vapaa päivän. Tosin me lähdettiin sitten uimaan samalla kun Taneli lähti kahlailemaan. Taakehan on tähän asti kahlaillut vaan syvälle eikä ole suostunut menemään uimaan asti vaan eilen sitten mentiin. Onneksi kameran takana oleva kaveri ei kerinnyt ensimmäisiin sukelluksiin mukaan kun valui veden työntämänä selästä alas ja roikuin sitten Taake raasun harjassa rantaa kohti kunnes omat jalat ylsi maahan. Hevosen kanssa rantaan ja uusinta yritys. Nyt pysyin sitten kyydissäkin kun osasin varautua Taaken jännään loikkaan kun se lähti uimaan. Olihan se hauskan tuntuista. Ihan eri uimari mitä Antti oli.

7. heinäkuuta 2016

98/102cm Maileria

Lauantai aamuna pakattiin Mira ja Tuima autoon ja suunnistettiin volvon keula kohti Siikajokea. Matka sujui hyvin ja useamman kerran pysähdyttiin katsomaan että vinkassa on kaikki hyvin. Välillä Tuima seisoskeli maitobaarissa ja välillä se tyytyväisenä nukku maaten. Sinne ne jäi tyytyväisinä syöpöttelemään. Nyt vain odotellaan. 



Siikajoelta puoteltiin noin satakilsaa takasin ylöspäin Kempeleeseen. Kävästiin varatussa hotellissa kirjautumassa sisälle, syötiin ja napattiin kamera mukaan ja suunnistettiin Mailerin laidunta kohti.

Olimahan me kuvia siittä nähny tässä välissä (kuukausi näkemättä livenä varsaa) mutta kyllähän se nyt livenä nähtynä oli ihan eri poni mikä se sinne toukokuun lopussa kuskattiin! Kasvanu ihan hirmuisesti. Vielä on vähän karvanvaihto kesken mutta kyllä se muuten oli muuttunu ison pojan mittoihin. Korkeutta oli tullut kotimittauksista taakse sentti lisää ja eteen pari. Onhan se melko rimpula ja kesken kasvunen edelleen ja muihin samanikäisiin verraten lihasköyhä, mutta silti se meidän komea poika on.





Maileri napattiin hyvinki nopsaan laitumesta. Kivasti oli juuri ollut hillitön ukkoskuuro ja pollet oli märkiä ja rapasia. Jätkä lähti harjaukseen ja suitsien sekä kuolainten sovitukseen. Mie lähinnä panikoin ihan kaikkea jo ressaten seuraavaa päivää joten tuntui että puolet asioista unohtui. Silti saatiin suitset soviteltua ja käytiin kentällä kokeilemassa saanko ponista edes ravia irti. Epäilyksistäni huolimatta Maileri ravasi vierellä ihan kivasti. Itelle pitempää askelta niin poni liiteli mukavan näkösesti. Arvelin että jos ei selvitä hengissä niin sitten ei selvitä mutta lähetään me kuitenkin.


Yritettiin epätoivoisesti vähän reenata.

Sunnuntai aamuna pakattiin ponit autoon ja suunnattiin kohti Pedersöreä, shetlanninponien rotunäyttelyä. Mie olin heti perillä jo paniikissa ja juoksin ettiin ilmottautumispaikkaa ja vessaa yms. Mitä sitä nyt paniikissa keksii ettivänsä. Aurora laitteli sillä aikaa Mailerille autossa suitset ja poni otettiin ulos kun mie olin vaihtanu vaatteet.

Maileri oli vähän ihmeissään paikasta ja poni paljoudesta mutta tyyty kuitenkin vain huutelemaan kaikille tervehdyksensä ilman mitään pöljyyksiä. Se oli ihan koko ajan paikan päällä rauhallinen ja fiksusti käyttäytyvä, mitä nyt tosiaan huuteli välillä. Hirnuminenkaan ei haittaa kun ei muuten pöljäile. 

Mie mietiskelin näyttelyissä Mailerin lihasköyhyyttä kun vertasin sitä muihin samanikäisiin varsoihin ja tulin siihen tulokseen että se pakollinen neljän kuukauden liikkumattomuus on varmastikin suurin syy tähän. Eihän se ole päässyt kehittymään kuten muut saman ikäiset kun 4kk:tta piti olla liikkumatta jalan vuoksi. Tärkeintä tässäkin kuitenkin on että ori on parantunut siitä todella hyvin ja murtuma kohta on pian kasvanut kaviosta ulos. Eikä se oireile sitä mitenkään.



Meidän luokan alkaessa en tienny yhtään mitä piti tehä. Siellä olisi saanut olla ehkä hitusen paremmat ohjeistukset ens kertalaisille, tai ne ohjeistuksen ylipäätään. Ainaki mie jäin niitä kaipaamaan, tollo mikä tollo. Kehässä Maileri käyttäyty hyvin ja Tuomari sai arvosteltua. 

Luokan kakkonen kolmospalkinnolla, ykkönen sai kakkosen. Enempää vuotiaita oreja ei ollutkaan. Arvostelussa mainittiin ettei näytä parasta shettistyyppiä, on ihan kesken vielä, pitkät sääret, riittävä luusto, hieman suora lautanen, hyvä harja ja kun liikkuu näyttää energiseltä.




Mie olen tähän reissuun enemmän kuin tyytyväinen vaikka palkintosija ei päätä huimaa. Vaan sitä ei lähdetty hakemaankaan. Poni osasi käyttäytyä paremmin kuin odotin, meillä oli tosi hauskaa ja reissu kaikinpuolin hyvä. Kotiinkin selvittiin ehjinä ja Maileri oli onnesta soikeana päästessään takaisin laitumeen missä Topi-poni sitä kovin jo odottelikin takaisin.



Pitihän meän ottaa kesäkuvat Mailerista ja omistajastaankin ennenkuin löysättiin poni laitumelle sotkemaan itsensä. Tälläisen reissun voisi tehdä joskus uudelleenkin!








303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...