Elämäni kamalin ilta ma 17.12.2012

Tässä on viime viikot menneet Antin kanssa ihan sujuvasti paitsi kaksi viikkoa sitten papalta venähti maastossa oikean etusen vuohisnivel.
Tästä onneksi selvittiin säikähyksellä kun omistajana sitä epäili jo kaikkea muuta mahollista kamalaa, tottakai!

Venähdyksen seurauksena tietenkin liikunta pelkkään kävelyyn ja näin ollen sitten myös väkirehut minimiin.
Tämän seurauksena luulen Antin ahmineen maanantai iltana eväänsä sillä seurauksin että ruokatorvi meni tukkoon.

Maanantai iltana Noora soitti tallilta klo 21 aikoihin että, Antilla on jokin hätänä. Se pärskii limaa, kuopii lattiaa, yskii ja on tosi kipeä. Noora vielä totesi että voisiko se olla ruokatorven tukos kuten Futuralla (Kaktun hevosella)? Luojan kiitos Kaktulle että olit kirjottanut ruokatorven tukoksesta blogiisi...!
Miehän lähin viivana tallille, samantien kun lopetin puhelun.

Tallilla totesin että sitähän se on, selvästi. Iso patti kaulalla ja tuntuu että hevonen tukehtuu siihen paikkaan, joten soittamaan paikalliselle eläinlääkärille. Eläinlääkäri vastasi sitten puhelimeen ja totesi että lähettää mulle Rovaniemen Ell:n numeron kun se päivystää "oikeasti". Kuten hän asian mainitsi.
Soittamaan siis rovaniemelle. Sieltä käskettiin hieroa hevosen kaulaa ja ilmottaa meneekö tilanne ohitse vai paheneeko.
Minun sisko tuli kaveriksi tallille hoitamaan ruunaa, tyttöjenkin oli lähdettävä kotiin kun heillähän oli kuitenkin mentävä seuraavana aamuna kouluun.
Mian kanssa me vuoron perään hierothiin Antin kaulaa vasemmalta jotta saatais tukos auki.. Luulimma jo saaneemmeki kun patti pieneni selvästi ja katosikin sitten.
klo 23 soitin rovaniemen päivystävälle uudelleen ja se totesi kun patti oli pienentynyt, että tilanne olisi laukeamassa joten hän ei lähde tulemaan paikalle kun on kuitenkin 150km matkaa!
Vaikka halusin hänen tulevan, mutta ei niin ei.
Hevoselle metacamia ja yritystä juottaa melassivettä, mutta huonoin tuloksin.
Jäin sitten tallille yöksi Anttia vahtimaan. Tunnin välein kävin katsomassa, taukotuvasta hiippailin Antin lämpimien loimien alta talliin häiritteen muitten hevosten yöunia.
Ja Antti oli kipeä, niin kipeä kipulääkkeestä huolimatta.

Ti aamuna sitten lämmön mittaus 38.8. selvästi huono. Soitto paikalliselle eläinlääkärille, joka toteaa olevansa Kolarissa eikä pääse käymään kuin vasta iltapäivällä.
Tulin klo 10 käymään kotona hieman nukkumassa, kun en tilanteelle voinut mitään muuta kuin odottaa. Edelleenkään ruuna ei suostunut juomaan. Pärski vain sieraimistaan valkeaa vaahtoa ja limaa. Liman yskiminen oli sentään loppunut jo illalla, sitä ei siis tullut suun kautta enään.
Noin klo 12 heräsin kun puhelin soi, eläinlääkäri soittaa; kysyi mikä tilanne ja sanoi ettei millään kerkiä tänään tulemaan sittenkään, mutta voin eläinlääkärin postilaatikosta hakea pastamaisen antibiootin ja aloittaa sen metacamin kaveriksi. Siis WTF?! ei kerkiä tulehmaan ja me kuitenkin selvästi sellaista tarvitaan. Kyllä ne paikalliset porot nyt tunnin selviää kun ei hengen hätää ole.
Mie koitin vaatia tulemaan kun hevonen kuivuu kun ei suostu juomaan, mutta ei.. Sanottiin vain että Pellossa päivystetään ilta.

Painelin siitä sitten tallille, olinhan jo pari tuntia ollu pois ja hätä päästä takaisin.
Siellä Antti oli yhtä huonona kuin aikasemmin, nyt vain oli silmät menneet jo sumeaksi, ei ollut sitä kirkkautta enään mikä aiemmin oli.
Noin klo 13 kuume 39.2 ei helv... Pakko saada eläinlääkäri paikalle, edes nestettä laittamaan jos eivät muuta tee. Heti soittamaan siis Pelloon.
Pellon päivystäjä vain kyseli mikä tilanne ja paljon kuumetta ja kaikkea muuta, mutta oli sitä mieltä ettei tule. "Sulla on nyt niin hyvät lääkkeet hevoselle että turhaan me sinne letkuja tungetaan tekemään enempää vahinkoa ruokatorveen!"
Taas olin että Mitä *#&/¤#! Eihän tämä ole tosi ettei yksikään lekuri suostu tulehmaan paikalle. Voi luoja sentään. Enkä voinu muutako yrittää juottaa ja seurata tilannetta, tuloksetta.

Ja taas meni tunteja, klo 19 aikoihin soitin päivystävälle uudelleen ja uudelleen, kunnes hän sanoo vain että "no tullaan kattomaan, ei ole kuin 5litraa antaa nesteitä mutta annetaan edes ne sitten, jos sie niin haluat"
No totta helvetissä mie haluan. Jestas.
Noin 21.30 ell sitten tuli ja Antti laitettiin tippaan.
Nesteen annon jälkeen ruunan kirkkaus silmiin palautui ja elättelin jo jonku näköstä toivetta.
Eläinlääkärin lähdön jälkeen menin taas taukotupaan lepäämään, yön hiippailin taas tallissa kattomassa. Klo 03 aikoihin oli silmien kirkkaus taas kadonnut ja sumeus tullut tilalle ja ajattelin että se on menoa kun ei ell voi tulla paikalle ja kukaan ei anna selviä ohjeita miten voisi edes yrittää hoitaa...

Aamulla klo 9 kuume 39.3 Metacamin annosta huolimatta, soitin Jälleen paikkakunnan eläinlääkärille, joka oli tällä kertaa se isoihin eläimiin perehtynyt. Vihdoin joku joka käsitti jo puhelimen päässä jostain jotain, olisipa vain ollut aikaisemmin tavoitettavissa. Hän sitten sanoi että kipulääkkeistä huolimatta kuumeen ollessa noin kova, on paras soitella jo klinikalle. Sinne siis soittoa seuraavaksi.

Klinikalle yritin ensinnä soittaa sen 30min ennenkuin pääsin linjoilta läpi. Siinä sitten odottelin puhelimen päässä toisen tovin kun selvittivät voivatko ruuhkan vuoksi ottaa potilasta sisään; ja kommentti "soitan sulle kohta takaisin, meän pitää sumplia nämä asiat täällä".
Selvä, taas odotusta.
Klo 9.45 oulusta soitetaan sitten takaisin ja meidät otetaan sisään, olivat soittaneet lisää työvoimaa töihin jotta Antti riepu saadaan hoitoon.

Edelleen ruuna vain pärski limaa sieraimista kuumeen jyllätessä. Eikun loimia päälle, pintelit jalkaan, hevonen autoon ja matkaan.
13.30 olima Klinikan pihalla. Juoksin sisälle "ilmottautumaan" ja eikun ruuna käytävälle. Kanyyli kaulaan, verien otto ja letkutus päälle.
Ensimmäinen kommentti oli positiivinen "ihmeen hyvässä kunnossa siihen nähen että hevonen on ollut jo melkein 2vuorokautta tukossa". Teräspappa <3
Letkutuksen kattominen teki pahaa, hyi helvata mitä touhua. Ja riskinähän oli sitten ruokatorven repeytyminen.
Antin ruokatorvi oli ylhäältä asti aivan tukossa, mikä sitten loppujen lopuksi saatiin auki.
Tähystyksessä näkyi vain limakalvon ärtyneisyyttä paikka paikoin mutta ei mitään pahoja vaurioita onneksi.
Verikokeissa selvisi kaikkien arvojen olevan päin p:tä, myös munuaisarvot olivat persiillään kuivumisen vuoksi.
Tähystyksen jälkeen veimä Antti klinikan talliin karsinaan tippaan. Voi sitä ressukkaa, kuinka hirvittävää on vain seurata toisen kipua kun en itse osaa tarpeeksi auttaa ja apua ei saa heti paikalle. :(

Ruokatorven tähystys alkamassa.

Olisin saanut Antin muutaman tunnin tipassa olon jälkeen jo kotia mukaan, mutta halusin ruunan jäävän sinne, kun se mahdollista oli.
Saa ainakin parasta mahdollista hoitoa ja jatkuvaa seurantaa.

Tänään klinikalta soitettiin klo 16 että verikokeissa muut arvot palautuneet suhteellisen normaaliin paitsi valkosolut mikä kertoo että akuuttinen tulehdus on jossain. Keuhkot olivat tähystyksessä näyttäneet hyviltä, kaikesta huolimatta.

Antin tila on siis tällä hetkellä kriittinen ja huomenna menen klinikalle puolilta päivin. Jos asiat on menneet parempaan päin lähtee ruuna kotiin, mutta jos ei niin sitten on Antin aika lähteä viimeiselle matkalleen.

Kaikesta huolimatta pappa koitti olla pirteänä <3