29. joulukuuta 2012

Kontrollissa

Eilen käytethiin ruuna kontrollissa klinikalla.
Ell:n mielestä parantunut todella hyvin jo, tähystettiin henkitorvi ja ruokatorvi ja molemmat oli oikeinki hyvässä kunnossa. Ruokatorven limakalvon tummentumat (ärtyneet kohdat) olivat kadonneet ja kaikki näytti tosi hyvältä.
Ainoastaan tulehdusarvot olivat hitusen vielä kohollaan, mutta muut arvot olivat normaalit.
Eli pieni tulehdus vielä on, mutta saatiin lupa ulkoilla normaalisti päivät tarhassa sekä kävely lenkeille selästä voi mennä.
Lääkitykset jatketaan kuitenkin vielä viikon verran vähintään.

Viikon päästä pitäis ottaa uudet verikokeet, joskos tuo meän paikallinen eläinlääkäri sen vaikka tekis, niin ei tarttis painella taas ouluun asti niiden vuoksi.

25. joulukuuta 2012

Rauhaisaa joulun aikaa

Ja onnea vuodelle 2013!
Toivotellaan kaikille lukijoillemme jotka jaksaa näitä vähäisiä höpinöitä seurailla.

Antin paraneminen on jatkunut hyvin, lääkkeitä saadaan ja kontrollia ootellaan. Ulkoillaan vähän jollain tavalla päivittäin, heinääkin saa jo jonkin verran syödä.
Tässäpä Antin joulutoivotukset kuvan kerra kaikille!

21. joulukuuta 2012

Helpotus

Tänään lähdettiin aamulla ennen 9 ajahmaan Ouhluun klinikkaa kohti.
Matka oli aika hiljanen, isän kans kun matkusti jonka kans ei olla puhuttu juuri mitään pariin kolmeen vuoteen niin sen voi  kuvitella kuinka "juttua riitti". Mulla muutekki huono olla ja sitten kun ei osata keskustella, niin ei osata...
Ihme että lähti ajamaan ylipäätään, mutta hyvä vain.

Klinikalla oltiin puoli 12 jälkeen, eli hyvissä ajoin. Ensimmäisenä painelin toimistoon kysymään Antin tilaa ja pääseekö sitä jo katsomaan. Pääsihän sitä, eläinlääkärikin totesi heti minut nähdessään että "yllättävän hyvin on ruuna toipunut, moni tuon ikäinen olisi vielä tässä tilanteessa paljon huonommassa jamassa". Eli sain huokaista helpotuksesta, pahin olisi siis ohi ja kuulostaisi että Antti pääsee kotiin.

Menin katsomaan Anttia talliin, siellä se vielä väsyneen näköinen kunnes puhuin sille ovelta. Ressukka nosti päätä ja pienesti hörähti, menin karsinaan rapsuttamaan sitä ja kättä nuuskiessa se sitten myös nuoli sitä. Oli vissiin ikävä ollut? Ainakin sen niin haluaa ite ajatella, hihi =D Voihan se olla ihan jotain muutaki vain... :D

Hoitaja tuli siihen sitten niin vietiin ruuna klinikan puolelle. Ell katto pojan suun vielä ja raspasi pari hassua pientä piikkiä. Aaltoileva purenta sillä on, hitusen, mikä tiedettiin jo viime huhtikuun raspauksien jäljiltä. Eli ei mitään uutta. Hampaat hyvässä kunnossa noin muuten.

Raspauksen jälkeen sain jo loimittaa äijän ja pakata autoon, sen jälkeen kävin hoitamassa lasku hommat yms. tarpeellisten hoito-ohjeiden ja lääkkeiden saannin.
Kyllä saapi työtön alkaa töitä ettimään jotta saa laskun maksettua, huijakkaa. Eiköhän tämä tästä vielä suttaannu joka tapauksessa :)

Paras joululahja kun sain pojan kotiin <3
Kotitallissa äijä olikin jo kuin aina ennen, melassiaki meni heti koko saavillinen.
Onneksi se ottaa kiltisti lääkkeensäkin, niin ei niistäkään tartte huolehtia sen suuremmin että syökö vai eikö.

Viikon päästä mennään sitten kontrolli käynnille 28.12.
Terävänä heti kotona :)   
Lääkityksistä sen verran että meillä on nyt kolmet lääkettä suun kautta annettavaksi ja yksi pistetään lihakseen suoraan. Ja niinkuin mie inhoan kotipiikityksiä yli kaiken, mutta ei se auta. Lämpöä seurataan kontrolliin asti, oli keuhkokuume onneksi kuitenkin laskenut hyvin nopeasti.
Heinää saa syödä ensimmäisen kerran sunnuntaina, siihen asti mennään greenline mössöillä, yök plää sanoo Anttiki.

Näillä mennään siis viikon verran :)

Ratsuilin tänään sitten iltasella tuossa Nooran Aime ponin ensimmäistä kertaa. Voi mikä ponski, ois aivan mulle tehty =D Huippu tyyppi, ehkäpä kiikun sen selkään useamminkin! :)

20. joulukuuta 2012

Elämäni kamalin ilta ma 17.12.2012

Tässä on viime viikot menneet Antin kanssa ihan sujuvasti paitsi kaksi viikkoa sitten papalta venähti maastossa oikean etusen vuohisnivel.
Tästä onneksi selvittiin säikähyksellä kun omistajana sitä epäili jo kaikkea muuta mahollista kamalaa, tottakai!

Venähdyksen seurauksena tietenkin liikunta pelkkään kävelyyn ja näin ollen sitten myös väkirehut minimiin.
Tämän seurauksena luulen Antin ahmineen maanantai iltana eväänsä sillä seurauksin että ruokatorvi meni tukkoon.

Maanantai iltana Noora soitti tallilta klo 21 aikoihin että, Antilla on jokin hätänä. Se pärskii limaa, kuopii lattiaa, yskii ja on tosi kipeä. Noora vielä totesi että voisiko se olla ruokatorven tukos kuten Futuralla (Kaktun hevosella)? Luojan kiitos Kaktulle että olit kirjottanut ruokatorven tukoksesta blogiisi...!
Miehän lähin viivana tallille, samantien kun lopetin puhelun.

Tallilla totesin että sitähän se on, selvästi. Iso patti kaulalla ja tuntuu että hevonen tukehtuu siihen paikkaan, joten soittamaan paikalliselle eläinlääkärille. Eläinlääkäri vastasi sitten puhelimeen ja totesi että lähettää mulle Rovaniemen Ell:n numeron kun se päivystää "oikeasti". Kuten hän asian mainitsi.
Soittamaan siis rovaniemelle. Sieltä käskettiin hieroa hevosen kaulaa ja ilmottaa meneekö tilanne ohitse vai paheneeko.
Minun sisko tuli kaveriksi tallille hoitamaan ruunaa, tyttöjenkin oli lähdettävä kotiin kun heillähän oli kuitenkin mentävä seuraavana aamuna kouluun.
Mian kanssa me vuoron perään hierothiin Antin kaulaa vasemmalta jotta saatais tukos auki.. Luulimma jo saaneemmeki kun patti pieneni selvästi ja katosikin sitten.
klo 23 soitin rovaniemen päivystävälle uudelleen ja se totesi kun patti oli pienentynyt, että tilanne olisi laukeamassa joten hän ei lähde tulemaan paikalle kun on kuitenkin 150km matkaa!
Vaikka halusin hänen tulevan, mutta ei niin ei.
Hevoselle metacamia ja yritystä juottaa melassivettä, mutta huonoin tuloksin.
Jäin sitten tallille yöksi Anttia vahtimaan. Tunnin välein kävin katsomassa, taukotuvasta hiippailin Antin lämpimien loimien alta talliin häiritteen muitten hevosten yöunia.
Ja Antti oli kipeä, niin kipeä kipulääkkeestä huolimatta.

Ti aamuna sitten lämmön mittaus 38.8. selvästi huono. Soitto paikalliselle eläinlääkärille, joka toteaa olevansa Kolarissa eikä pääse käymään kuin vasta iltapäivällä.
Tulin klo 10 käymään kotona hieman nukkumassa, kun en tilanteelle voinut mitään muuta kuin odottaa. Edelleenkään ruuna ei suostunut juomaan. Pärski vain sieraimistaan valkeaa vaahtoa ja limaa. Liman yskiminen oli sentään loppunut jo illalla, sitä ei siis tullut suun kautta enään.
Noin klo 12 heräsin kun puhelin soi, eläinlääkäri soittaa; kysyi mikä tilanne ja sanoi ettei millään kerkiä tänään tulemaan sittenkään, mutta voin eläinlääkärin postilaatikosta hakea pastamaisen antibiootin ja aloittaa sen metacamin kaveriksi. Siis WTF?! ei kerkiä tulehmaan ja me kuitenkin selvästi sellaista tarvitaan. Kyllä ne paikalliset porot nyt tunnin selviää kun ei hengen hätää ole.
Mie koitin vaatia tulemaan kun hevonen kuivuu kun ei suostu juomaan, mutta ei.. Sanottiin vain että Pellossa päivystetään ilta.

Painelin siitä sitten tallille, olinhan jo pari tuntia ollu pois ja hätä päästä takaisin.
Siellä Antti oli yhtä huonona kuin aikasemmin, nyt vain oli silmät menneet jo sumeaksi, ei ollut sitä kirkkautta enään mikä aiemmin oli.
Noin klo 13 kuume 39.2 ei helv... Pakko saada eläinlääkäri paikalle, edes nestettä laittamaan jos eivät muuta tee. Heti soittamaan siis Pelloon.
Pellon päivystäjä vain kyseli mikä tilanne ja paljon kuumetta ja kaikkea muuta, mutta oli sitä mieltä ettei tule. "Sulla on nyt niin hyvät lääkkeet hevoselle että turhaan me sinne letkuja tungetaan tekemään enempää vahinkoa ruokatorveen!"
Taas olin että Mitä *#&/¤#! Eihän tämä ole tosi ettei yksikään lekuri suostu tulehmaan paikalle. Voi luoja sentään. Enkä voinu muutako yrittää juottaa ja seurata tilannetta, tuloksetta.

Ja taas meni tunteja, klo 19 aikoihin soitin päivystävälle uudelleen ja uudelleen, kunnes hän sanoo vain että "no tullaan kattomaan, ei ole kuin 5litraa antaa nesteitä mutta annetaan edes ne sitten, jos sie niin haluat"
No totta helvetissä mie haluan. Jestas.
Noin 21.30 ell sitten tuli ja Antti laitettiin tippaan.
Nesteen annon jälkeen ruunan kirkkaus silmiin palautui ja elättelin jo jonku näköstä toivetta.
Eläinlääkärin lähdön jälkeen menin taas taukotupaan lepäämään, yön hiippailin taas tallissa kattomassa. Klo 03 aikoihin oli silmien kirkkaus taas kadonnut ja sumeus tullut tilalle ja ajattelin että se on menoa kun ei ell voi tulla paikalle ja kukaan ei anna selviä ohjeita miten voisi edes yrittää hoitaa...

Aamulla klo 9 kuume 39.3 Metacamin annosta huolimatta, soitin Jälleen paikkakunnan eläinlääkärille, joka oli tällä kertaa se isoihin eläimiin perehtynyt. Vihdoin joku joka käsitti jo puhelimen päässä jostain jotain, olisipa vain ollut aikaisemmin tavoitettavissa. Hän sitten sanoi että kipulääkkeistä huolimatta kuumeen ollessa noin kova, on paras soitella jo klinikalle. Sinne siis soittoa seuraavaksi.

Klinikalle yritin ensinnä soittaa sen 30min ennenkuin pääsin linjoilta läpi. Siinä sitten odottelin puhelimen päässä toisen tovin kun selvittivät voivatko ruuhkan vuoksi ottaa potilasta sisään; ja kommentti "soitan sulle kohta takaisin, meän pitää sumplia nämä asiat täällä".
Selvä, taas odotusta.
Klo 9.45 oulusta soitetaan sitten takaisin ja meidät otetaan sisään, olivat soittaneet lisää työvoimaa töihin jotta Antti riepu saadaan hoitoon.

Edelleen ruuna vain pärski limaa sieraimista kuumeen jyllätessä. Eikun loimia päälle, pintelit jalkaan, hevonen autoon ja matkaan.
13.30 olima Klinikan pihalla. Juoksin sisälle "ilmottautumaan" ja eikun ruuna käytävälle. Kanyyli kaulaan, verien otto ja letkutus päälle.
Ensimmäinen kommentti oli positiivinen "ihmeen hyvässä kunnossa siihen nähen että hevonen on ollut jo melkein 2vuorokautta tukossa". Teräspappa <3
Letkutuksen kattominen teki pahaa, hyi helvata mitä touhua. Ja riskinähän oli sitten ruokatorven repeytyminen.
Antin ruokatorvi oli ylhäältä asti aivan tukossa, mikä sitten loppujen lopuksi saatiin auki.
Tähystyksessä näkyi vain limakalvon ärtyneisyyttä paikka paikoin mutta ei mitään pahoja vaurioita onneksi.
Verikokeissa selvisi kaikkien arvojen olevan päin p:tä, myös munuaisarvot olivat persiillään kuivumisen vuoksi.
Tähystyksen jälkeen veimä Antti klinikan talliin karsinaan tippaan. Voi sitä ressukkaa, kuinka hirvittävää on vain seurata toisen kipua kun en itse osaa tarpeeksi auttaa ja apua ei saa heti paikalle. :(
Ruokatorven tähystys alkamassa.
Olisin saanut Antin muutaman tunnin tipassa olon jälkeen jo kotia mukaan, mutta halusin ruunan jäävän sinne, kun se mahdollista oli.
Saa ainakin parasta mahdollista hoitoa ja jatkuvaa seurantaa.

Tänään klinikalta soitettiin klo 16 että verikokeissa muut arvot palautuneet suhteellisen normaaliin paitsi valkosolut mikä kertoo että akuuttinen tulehdus on jossain. Keuhkot olivat tähystyksessä näyttäneet hyviltä, kaikesta huolimatta.

Antin tila on siis tällä hetkellä kriittinen ja huomenna menen klinikalle puolilta päivin. Jos asiat on menneet parempaan päin lähtee ruuna kotiin, mutta jos ei niin sitten on Antin aika lähteä viimeiselle matkalleen.
Kaikesta huolimatta pappa koitti olla pirteänä <3

2. joulukuuta 2012

Touhuilua

Taas on viikko vierähtäny ellei toinenki, joka päivä auon blogin ja tekis mieli kirjottaa, mutta sitten tyssää kun ei oikein keksi mitään kirjotettavaa.
Antin kanssa on maastoiltu ja menty maneesissa (vaikka pohja on huono -.-') mutta ei olla tehty mitään erikoista ja ruuna on mennyt ihan tasasen normaalisti.
Välillä työstäessä tulee niitä "voi hieno äijä" hetkiä, mutta sitten taas sitä tavallista.
Onkhaan meän elämä käyny liian tasapaksuksi ja pitäs keksiä jotaki uutta jännää?
Mutta mitä?

Sitä passaa miettiä..

Eilen iltasella kävin ruunan irtojuoksuttaan maneesissa, kyllähän se hölkkäili ja välillä spurttasiki, mutta tottakai, ihan ensimmäisenä piti piehtaroida ja oikein nauttien =D
Muutamia surkeita juoksutus kuvia, surkealla maneesi laadulla -.-

 Tänään kävimä Oonan ja Nooran kanssa maastossa, oli mukavaa :) Kävimä isolla pellolla vähän ratsastelemassa ja Antti oli vauhdissa, mutta meni sitten kuitenkin tosi hienosti! Ainakin ite olin tyytyväinen ruunaan :)
Annoin sen loppuun ottaa pari laukka pätkää omaa vauhtia ja niinhän se taas, kuten aina hokki aikana vetäsi toisen etujalan ruununrajan auki hokeilla, ei onneksi pahasti. Eli jää henkiin.
Mutta tämmöstä, jos joskus sais jotain ratsuilu kuviaki niin ois kiva, ulkona.. :D pitää palkata joku valokuvaaja meille joka osaa käyttää järkkäriä =D


Turbopabba :D





17. marraskuuta 2012

Pahoittelut...

...päivityksien tauosta...

Olema äijän kanssa tehneet muuttoa väylän toiselle puolen, eli tänne ruottin puolelle. Täällä sitä nyt ollaan :))
Joten näitten juttujen takia on jääny päivittelytki.

Antti on liikkunu nyt säännöllisemmin, lähes joka päivä. Selkä poijaalla vähän reakoi maneesin pohjaan kun se on liian pehmeä tehdä oikein mitään "kunnon työtä".
Kenttä on ollut välistä hyvässä kuosissa, että päästiin työstämäänki, mutta olema nyt vähän maastoillu päivisin.

 Antti sai talviluukkinsaki takassiin, Nooran kanssa klippailimma tässä yhtenä iltana.
Tämän näkönen siittä tuli nyt, jokseenki vielä viimeistelyjä vaille ko ei olla yhtäaikaa oltu tallilla.






30. lokakuuta 2012

Ruuti tynnyri...

Nyt kun ollaan taas asusteltu Ruottissa sunnuntaista,
ja kun on ollut taas paikkaa missä reenata ja mennä muutakin kun käyntiä niin onhan mulla melkonen ruutitynnyri ollu persiin alla.
Varsinkin laukan noston jälkeen jääpi sellanen pullaava poni ohjaksiin ettei oo toista.

Noh, maneesin pohja on tällä hetkellä aika pehmeä ja raskas joten siinä kyllä laukatessa joutuu tekemään töitäki.
Mutta hyvinpä tuo ruuna on siinä palloillu, vaikka ei ihan ole niin hyvin rauhottunu vielä kun mitä olen jo toivonut, mutta reeniä reeniä molemmille :P

25. lokakuuta 2012

Rakkauspakkaus <3
 Tänään minun mukaan tallille lähti sisko minua ja anttia kuvaamaan.
Saatiinki pitkästä aikaa muitaki ko ratsuilukuvia.
Antilla ois ollu virtaa ko pienellä junalla tänään, mutta kun joka paikka on jäässä ja maa kovaa kuin kallio niin mentiin pellolle vain vähän kävely reeniä harrastamaan ja pikkusen pystyttiin ravia ottamaan. Mutta niitä kuvia :







Sekä meistä varmaan kohtalaisesti paras kuva koskaan jos ei nuita lässynlässyn kuvia lasketa ;)
 
25.10.2012

24. lokakuuta 2012

Rauhallista ja jotain uutta

Tänään kävin ruunan kanssa vain köpöttelemässä maastossa ilman satulaa. Olipa herran selkä paaaaljon mukavampi istua kuin viimeksi kun olen ilman satulaa mennyt, mistä lie tullut herralle tuo pyöreys ja pehmeys. Hehheh, miellyttävää.

Koeajettiin samalla uudet meksikolaiset suitset, tosi kivat ihan perus mustat ilman mitään ylimäärästä ohjineen. Ainoastaan turparemmiin täytyy tehä yks reikä jotta saa tarpeeksi kireälle, nyt jäi hieman löysäksi. Jännä sinänsä kun Cob kokoiset ovat :o Mutta kivat silti.
Sekä kävely reissulle laitettiin testiin myös uuen karheat tummanvihreät suojat :)





23. lokakuuta 2012

Dippidai...

Tänään oli poikien rokotus päivä. Ell kävi aamupäivästä rokottamassa herrat joten nyt otetaan pari päivää rauhassa :)

21. lokakuuta 2012

Pikkupakkasta

 Eilen kävimmä pikkusiskon kanssa yhessä maastossa. Likka ensimmäistä kertaa "ilman taluttajaa" maastossa, vaikka oli Antti mulla narussa kiinni koko reissun mutta joka tapauksessa. Hauskaa oli :D


Tänäään aamulla oli mukava herätä ja kattoa ikkunasta ulos kun näkee heti kuinka aurinko nousee pilvettömältä taivaalta! Ja tiesi että on siis pakkasta ilmassa.
Eikö keittiöön mittaria kattohmaan ja sehän ilmotti ett pakkasta on -10. Ai vitja kuinka hyvä päivä tulossa!

Menin ensin ruottin tallille (minne Antti muuttaa myös ens kuussa) viemään siskon ratsastustunnille, sieltä otettiin valmentaja Oona mukaan ja menimä Anttia kattomaan. Oona ratsasti Antin pellolla ja ihan hyvin meni.
Virtaahan tuo vanha pappa on nykysin täynnä, mutta siittä huolimatta meni kivasti.
Jotaki kuvia:
<3














303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...