28. syyskuuta 2016

Syysmyrskyt ja hyvä fiilis


Ällöttävät syysmyrskyt on alkaneet. Eilen illalla alkoi pikku tihku sae joka tänään muuttui puolen päivän jälkeen sadekuuroiksi ja alkuillasta alkoi tosissaan satamaan tuulen kera. Tarha muuttuu jälleen paikka paikoin lällyksi kun ei olla maata vielä keretty sinne lisää ajamaan. Huoh, turhauttavaa.

Vesisateita luvattiin perjantai iltaan asti kovan tuulen kera. Mira ja Tuima saavat yöpyä nyt sisällä ja päivällä ulkoilevat myös loimien kera. Tuimalle sain viriteltyä yhden sadeloimen suht hyvän kokoiseksi jotta varsa voi turvallisesti sen kanssa ulkoilla.



Pihatto porukkoja jouduin pyörittelemään taas vähän mutta nyt lopulliseen tilanteeseen. Taake ei suvainnut Puttea samaan tarhaan ittensä kanssa ja se vain syyttä ajatti toista. Joten Mira ja Tuima pääsi asustelemaan isoon tarhaan ruunien kanssa ja Taake muutti Mailerin kanssa pienempään pihattoon. Nyt on kumpikin porukka rauhassa ja kaikki pääsevät sateen suojaan sovussa halutessaan.

Taake ja Maileri

Maanantaina Laura pääsi pitkästä aikaa vapaa päivänään käymään meillä ja läpi ratsasti Puten ja Taaken. Putte oli näistä se tähellisempi ratsutettava jotta saisin itselleni työkaluja edetä sen kanssa. Sotasuunnitelma oli siis laitella Putte kuntoon ja Laura ensin kyytiin kaivelemaan ruunan taitoja ja lopuksi hyppelin itse selkään ottamaan oppeja vastaan.


Huutoja sitä tarvis itselle paljon useammin mutta nyt se alkaa olla taas mahdollista kun on käyttökuntoiset hevoset ja kenttä missä mennä. Joskin kentän pohja on ja pysyy tämän syksyn suhteellisen raskaana hevosta ajatellen, mutta on se siltikin parempi kuin ei mitään missä mennä. Valmentajia on jo huudeltu meidän huudeille jotta päästään taas oppimaan uusia asioita.

 
 



Puten kanssa Laura sai alkuun tehdä vähän töitä jotta ruuna herkistyi hieman pohkeelle. Ratsastuskoulun tuntihevonen, melkosen turtunut kyljistään pohkeiden paukuttelulle. Hetki hetkeltä ratsukon meno kuitenkin näytti koko ajan paremmalta. Voimaa, voimaa ja voimaa, sitä aina tarvitaan. Kunnon kohotusta ja voiman rakennusta. Hyvältä näyttää Puten kohdalla kuitenkin. Alhaalla on nyt lupa kulkea ja ruuna sinne kykenee, pikkuhiljaa sitten voiman kasvaessa haetaan korkeampaa muotoa. Ajan kanssa. Mahtavin fiilis kuitenkin, kun hevonen ei ole EP.









Putte kun saatiin hoidettua tallin kautta takasin tarhaan oli Taaken vuoro tulla satuloitavaksi. Taaken ratsastusta mie vähän jännitin mielessäni kun sitä ei ole oikeastaan koko kesänä kukaan osaavampi ratsastanut läpi. Lievää jännitystä pukkasi ihan siitä syystä että olenko ite onnistunu saamaan sitä tajuamatta huonommaksi. Tottakai, oma epävarmuus on aina negatiivisella tavalla mielessä. Turhaan kuitenkin jännitin.





Ravi oli parantunut ja Laura huikkasikin jossain kohtaa että Taaken kanssa voisi milloin vaan käydä huitasemassa raviohjelman ihan hyvillä mielin läpi. Varmasti menisi helpon C:nkin jos haluaa käydä. Laukat nousisi varmasti mutta sitä ei vielä edes mietitä. Avot ja väistötkin sujui ruunalta edelleen hyvin joten meidän maastokävelyiden aikaiset reenaamiset eivät siis olleet menneet hukkaan. Vitsi, mikä fiilis. Vaikka oma osaaminen ei tunnu kovin osaavalta, olen kuitenkin päässyt Taaken kanssa keskenään etenemään. Tästä on kyllä hyvä jatkaa.






Jotta tästä postauksesta tulee ihan hirvittävän pitkä niin täytyy vielä pistää jokunen kuva ihanasta Pavesta. Paavo poika hoksi toissa iltana että turpaa voipi laskea alemmaksi ja miettiä minne laittelee takajalkoja kun kävelee etiäpäin selkä menossa mukana. Fiksu ruuna se on, nopea oppimaan kun vain tulee oikeat asiat hoksattua. Tänään tytöt käytti Paavoa kentällä kahden ohjan juoksutusta kokeilemassa. Eka kerta ruunalle kahdella ohjalla ja kivasti se siitä lähti menemään alku ihmettelyjen jälkeen.



26. syyskuuta 2016

Putte ikiliikkuja



Viimein, Putte on päässyt liikkumaan kuten muutkin hevoset. Ontuman syynä oli kaviopaise joka onneksi haudottaessa teki tiensä ulos ruununrajan reunasta. Elämä helpotti ja ruuna on päässyt liikkumaan. Mikä ilo on kattella hevosta joka liikkuu oikein, eikä könkkää mitään jalkaa. Puttehan on oleskellut meillä jo toista kuukautta ja nyt vasta päästiin liikkumaan oikeasti. Toivottavasti näin jatkuu.


Putte oli tämmönen ns. "riski" ostos. Koeratsastaessa se ontui etusia, molempia. Oej enempi. Se oli ihan jumissa selästä ja ostopäivänä kiidätin sen suoraan kiropraktikolle. Mikä tapa alottaa uus ystävyys? Ensin viedään outoon paikkaan, outo ukko hoitaa ja tarvi vähän peeveen mieltä rauhottaakki. Sitten vielä uudelleen autoon ja tuodaan ihan mettän keskelle, jossa nyt onneksi oli kavereita, mutta että joutu vielä uloskin asusteleen ihan heti. Hullua.

Aikaa multa on vieny tottua elämään peeveen kanssa. Olen niitä "vastaan" ollut aina minkä mainitsinkin jossain postauksessa, onneksi Putte ei ihan niin kamala ole kuitenkaan. Se on itsepäinen eikä osaa olla yksinään. Nykyisin tallin käytävällä seisominen kuitenkin yksinkin on suht helppoa kun tullessa siellä ei voinut seisoa lainkaan yksinään. Kaveri jos on tallissa niin silloin ei ole mitään robleemeja. Hiljaa hyvä tulee, sitä ei voi toistaa liiaksi.



Etusten vaivoja "hoideltiin" jo heti ostopäätöksen tapahtuessa ja meidän kengittäjä kävi ruunan kenkäämässä myyjän paikassa. Kaviot oli melko virheasentoiset joihin vuohisnivelet reagoi molemmat aika kovastikki. Asentojen korjaantuessa ontuminen väheni ja tällä hetkellä Putte ei onnu ollenkaan. Mikä on kovin positiivista. Hoideltiin niitä viikon penetrol kuurillakin ja ruunan ruokavalioon kuuluu vakituisesti Bioglucomin+HA nivelravinne. Joka on hyväksi havaittu. 

Kun etuset oli hyvät oli takasen irtokenkä ongelma jota ei löydetty tarhasta ja näin ollen pakkolomaa, josta kehkeytyi pitempi pakkoloma paiseen vuoksi. Mutta nyt ei onnuta enään (kopkopkop, ainakaan nyt) ja ollaan päästy liikkumaan. Maastoilu kuuria kaikissa askellajeissa ja eilen oikeasti ekaa kertaa kentällä. Jumeja on hevosessa, se on varmaa, pitkän ontumisen vuoksi mutta toiseen suuntaan ruuna kulki jo suhteellisen mukavasti. Kuvista huomaa kyllä kumpi oli helpompi. Toki meillä on opettelussa Puten napit myös itellä joten ei voi heti olettaakkaan että se kulkisi kuin huippu hevoset, opiskellaan yhdessä.


Otsikon ikiliikkuja nimi Putelle tulee tuolta pihaton puolelta. Verrattuna suokkiin, lämpöseen ja shettikseen on tämä ruuna melkonen ikiliikkuja. Se syö niinkuin muutkin mutta se liikkuu tarhassa paljon enemmän kuin toiset. Toiset mielellään seiskoskelee laiskoina paikoillaan ja Putte touhuilee omiaan. Iloinen hevonen, uskoisin sen olevan.

17. syyskuuta 2016

Ensimmäiset pakkasyöt


Syksyä rakastava ihminen heräilee näihin aikoihin vasta eloon "ahdistavan" kesän jälkeen. Aamutuimaan pieni rapsakka pakkanen antaa lisä vauhtia töppösiin heinäkuskille.

Tämän hetken pihatto porukat on hieman muuttuneet. Onneksi kaikki hevoset ovat olleet samaa laumaa niin niiden siirtäminenkin käy helposti. Taake luovutti ison tarhan pomon roolin Paavolle, minkä me ihmiset osasimme odottaa. Taake on huomattavasti tyytyväisempi kun joku on sen yläpuolella. Taake raasu joka ei yhtään sovi pomoksi ja on sitten ollut oikein ahdistava sellainen tietyissä asioissa, on vallan helpottunut nyt. Ainakin sen olemus on paljon rennompi ja rauhallisempi kuin mitä se on ollut vajaan vuoden. Antti jätti suuret kengät täytettäväksi ja Taake on yrittänyt parhaansa. Hyvällä ja vähän huonollakin menestyksellä.


 Paavon alamaisia pihatossa on siis tällä hetkellä 'pysyvä' porukka, Taake, Maileri ja Taneli. Putte tarhaa tällä hetkellä pienennetyssä tarhassa Miran ja Tuiman kanssa. Putte on saanut pääasiassa lomailla meille tulon jälkeen kaikkien erinäisten sattumien vuoksi. Alkuun liikuttiin kiropraktikon käsittelyjen jälkeen pakolliset ja annettiin ruunan kotiutua. Kun päätettiin aloittaa liikutus taas nakkasi ruuna otj kengän johonkin kuusen latvaan tarhassa, teille tietämättömille. Muutaman päivän ruuna sitten löntysti ilman kenkää ja kun viimein se löydettiin tarhan hieman kuivuessa oli kavio supistunut jo niin paljon ettei sitä saanut jalkaan. Kengittäjä oli tulossa seuraavalle viikolle joten omatekosta töppöstä jalkaan suojaamaan edes vähän.

Kenkääjän tullessa saatiin epätoivoisin yrityksin herkkään kavioon numeroa pienempi ja ravimallin kapeampi kenkä. Tällä päästiin menemään viikko hyvin kun pojat maanantaina rallitteli tarhassa ja tsädään Putte oli seuraavana päivänä 'kolmijalkainen'. Kovalla tiellä astui kavion kokonaan maahan ontuen, pehmeällä maalla vain kavion kärjellä. Kengän näppäsin irti jalasta tiistaina ja ruunan olo helpottui kovin. Hyvin vahvana epäilyksenä kaviopaise. Haudetta nyt pidetään ja kengittäjä saahaan paikalle tiistaina. Kaviolla voi nyt kuitenkin astua, joten täytyy toivoa että tästä selvittäisiin nyt näillä toimenpiteillä.




Taake ja Paavo kävit viikolla rallittelemassa. Hauska miten niien kokoero näyttää ihan suunnattoman kamalalta eri olosuhteissa kuin tarhassa. Sukulaispojat, niin samanlaiset mutta samalla niin erilaiset.










Liikutukset on kaikilla muilla pysyneet yllä, paitsi Putella tietenkin. Maileri on kulkenut kentällä irtona ja liinassa, sekä Miran mukana käsihevosena. Taakea ja Paavoa on ratsasteltu nyt taas enemmän. Joskos saataisiin Taakenkin selkälihat taas nousemaan normaaliin. Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti.


303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...