Kyllä on maailman ihanin tunne huomata, kun oma polle on terve, onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ja kun se vielä osaa nauttia siitä ja näyttää sen!
Tämä viikko on taas ollut hiukan hiljaisempi Antin liikutuksen kannalta, itellä kun on ollut iltavuoro viikko taas, niin ei ole kerinnyt ratsastelemaan. Tänään kävimä ensin vähän käveleen maastossa ilman satulaa, talliin päästyä aattelin että vien herran laitsalle vähäksi aikaa syöhmään. Sitte kuitenki aattelin että taidanpa irtojuoksuttaa sen sielä niin jätän suitset päähän, heh. Eipä tätä herraa tarvinnu paljon juoksutella. Äijä oli niin onnessaan että juoksi ja revitteli ihan ittekseenkin =D
Ensin piti piehtaroida, tottakai. Mutta siitä se sitten nous ja lähti kuin tykin suusta ja olihan äijällä mukavaa! Sais juosta onnesta soikeana sitä vauhtia ko ite haluaa "villinä ja vapaana".
|
Ensin leikittiin nuoruusvuosien ravistaraa... |
|
Sitten oltiinkin jo unelmissa laukkahevosena... |
|
Ja ehkä jossain preerialla..? |
|
<3 |
Kaikista hauskinta tässä on se, että en olis ikinä edes uskonu että tuo minun vanha ruuna osaa pukitella. Ei ole nimittäin ikinä näyttänyt siihen suuntaan minkäänlaisia merkkejä, ei niin yhtään mitään. Heh, nyt vetikin sydämensä kyllyydestä joten vuodesta -08 on heppasen elämä vissiin muuttunut hiukkasen ja on nyt onnellinen hyvinvoiva hepo kun veti sellasta pukki laukkaa että :) Parhaat pukit tottakai kuvineen tähän alle :D
Aikansa rällättyään laidunta ympäri, oliki jo aika rauhottua hetkeksi syömään, ennenkun lähdettiin talliin ja omaan tarhaan takasin.