14. helmikuuta 2018

Pian 290vrk kasassa


Miran tiineys alkaa olla pikku hiljaa ns. 'loppu suoralla'. Allekirjoittaneen viime vuoden vastustusten vuoksi sitten 'kämmäsin' tämänkin ja meille tulee aikainen varsa. (Kuvissa vuorokausiavrapia 280)

Koirien kasvatuksen suhteen oli epäonnea koko viime vuosi, joka tuntuu jatkuvan tosin edelleenkin. Niistä harmistuneena totesin orin omistajalle että 'Kokeillaan vaan, ei se ekasta tiinehdy kuitenkaan.' Vaan olisi pitänyt sekin ajatella loppuun asti minun tuurille. Tottakai se nasahti ekasta ja nyt sitten tulee varsa hanki keleille. Minun tuurilla vielä varmaan kovat pakkasetkin saadaan maaliskuun lopulle. Vaan millään näistä ei loppujen lopuksi ole väliä, kunhan vaan kaikki menee loppuun asti hyvin.



Miran oripojat tuli molemmat vuorokaudelle 323. Jos tämä kolmas tulee samoille on se maaliskuun 20.päivän jälkeen jo. Ei haittaisi vaikka venyisi huhtikuulle. Mira alkaa kuitenkin nyt viettämään yöt sisällä ja päivät omassa tarhassaan. Aletaan valmistautumaan tulevaan.




Pessimisti ei pety - ja odotan meille edelleen kolmatta mustaa oria. Mitäpä juuri sinä veikkaat? Orin omistaja on punahallakon tamma varsan kannalla. Pitäiskö laittaa jonkinmoinen arvonta pystyyn. Kuka arvaa varsan värin ja sukupuolen? Taidanpa ruveta palkintoa kehittelemään. Isä on siis hiirakko Bluemull Maybe.



Jaksoi muoriska vielä ilosesti kentälläkin jalkojaan nostella.

12. helmikuuta 2018

Poikien pomppu päivä

Lauantaina oltiin porukalla reippaita ja kasailtiin estekuja kentälle ja otettiin pojat vuoron perään loikkimaan. Mie vielä ajattelin että laitampa esteen hitusen kauemmaksi uralta jotta olisi tasasempi maa loikkia ja virittelin toiset puomit esteen vierelle tolpan ja hangen väliin, oikeaa estettä korkeammalle ja viistoon että se ohjaisi "oikealle" esteelle.



Maileri ja Simppa olivat sitä mieltä että tuollainen pieni este tuossa keskellä ei paljon nappaa ja ne päätti pomppia yli tietenkin sieltä reunasta ja korkeimmalta kohalta. Voi pojat sentään. Mailerin hyppyjen ajaksi laskin sitten reunaltakin puomit samalle tasolle esteen kans ettei pikku ori loiki ihan hillittömän suuria. Kokeili se mennä alittekin kerran ja totesi että ihan pyllystä koko homma ko puomi lähti selän päälle mukaan. Sen jälkeen mentiinkin taas vaan esteen yli.



Puomi mukaan vaan.




Simpalle päätin nostaa uran esteen taas mahdollisimman ylös ja ohjaavaksi ettei se sieltä hyppäisi mutta suomenruuna oli eri mieltä ja loikki pääasiassa vaan sieltä sivusta. Tytöt halusi kokeilla josko myös tötsät saisi ruunan siirtymään oikealle esteelle vaan eihän ne mitään vaikuttanu. Ilosemmin vain kokeili korkeammalta hypätä. Niinpä laskin taas puomit alemmaksi kun totesin että turhaa hommaa tämmönen, haha. Simppa meni koko ajan tosi likelle estettä mutta maapuomin avulla sen hyppypaikka helpottu kummasti ja homma näytti vähän paremmalle. Mie en keriny vain kameran kanssa mukaan sen menoon.



Täältä vaan, mitä korkeampi sen parempi :D




Lämpösten vuorolle kerkesinkin sitten purkaa sen esteen reunalta ja siirsin oikean esteen uralle. Pavea ajattelin että sille tulee homma mahdollisimman helpoksi kun se ei ole montaa kertaa loikannut. No kivastihan se meni Pavellakin!

Pave innostu näyttämään meille oikein kivaa laukkaakin, yritti se kerran laukalla mennä esteellekin mutta päätti kuitenkin juuri ennen estettä pudottaa raville. Se saatto olla ruunalta ihan fiksu päätös, hih.










Taake olikin vuorollaan sitä mieltä että kyllä hän mallia näyttää kaikille. Onhan se tässä hommassa vanha konkari jo muihin verraten. Kovaa ja korkealta - oli Taaken mieleen. Pikku ristikollakin tehtiin selväksi että isompaa vaan kehiin kiitos! Taake selvästi nauttii hyppäämisestä, se kiersi kentän aina hienolla ravilla ja "kujalle" mennessä se nosti laukan, hyppäsi ja jatkoi hetken laukkaa ja taas mentiin hienoa ravia. Sillä oli kyllä niin hauskaa, mutta kuvat puhukoon puolestaan.




 





 

 


Hyvä reeni, parempi mieli!

9. helmikuuta 2018

Päivät pitenee


Pikku hiljaa päivät on alkaneet enemmän valostumaan ja valoisa aika alkaa olla kohta työpäivän mittainen. Ihana kun on valosaa kotia mennessä ja kerkeää jopa kameraa ulkoiluttaa. Tämän postauksen kuvat on viikon takaa sunnuntai päivältä, aurinko paistoi ja pakkanen pyöri - 17 asteen tuntumassa. 

Vuokraajat kävi liikuttamassa ruunat ja itse kävin körryyttelemässä Mailerin kanssa metsässä. Oria ajellaan säännöllisen epäsäännöllisesti 1-3krt viikkoon 3-6km lenkkejä. Kivasti se hölkyttelee niin yksin kuin kaverinkin kanssa. 






Olen kyllä niin ilonen näistä liikutusapu tytöistä. He käyvät pääasiassa silloin kun olen itse töissä mutta välillä olen kotosallakin ja voin hevosten liikutusten suhteen keskittyä koiriin tai käydä vaikka kylästelemässä.

Ihana kun homma toimii 'kuin ajatus' ja tärkeintähän on että likat pärjäävät myösmTaaken kanssa. Eli siis saavat tarhassa mullistelevan ruunan kiinni vaikka se näyttäisi hapanta naamaa. Kaikki eivät ole uskaltaneet mennä ottamaan sitä tarhasta kun se luimii törkeästi ja saattaa kääntää persausta jos erehtyy näyttämään sille pelkäävänsä.







Mailerin kanssa meillä oli oikein rento meininki hölkällä. Poni sai hölkkäillä omaan tahtiin kun piti yrittää räpsiä kännykällä kuvia. Oli niin mahtava keli!







303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...