29. toukokuuta 2014

Ponimus

Ensi kertaa elämässä ponin omistaja, ja onnellinen sellainen. Veikkaan että olen ollut enemmän täpinöissä ponista, kuin 10v pikkusiskoni. Hih, hassua, ponit vain ovat niin valloittavia, ei sille mitään mahda.
Pitemmittä puheitta esittelyyn ponitamma Mira;


Mirahan on entinen, lahjakas raviponi joka on tienannut ihan kivan summan rahaakin. Meille tammuska muuttaa lähinnä seuraponin virkaa pitämään ystävältäni, mutta mielenvirkistykseksi tullaan välillä kärryttelemään sekä talutusratsun virkaa pitämään pienimmille sukulaisille.
Nyt olisi kuitenkin ihan ensimmäisenä ponin tulevaisuuden katselmiin ponivauvan saaminen, joskos ehkä ensikesänä saattais pieni varsuli tupsahtaa maailmaan. Sikäli mikäli kaikki mennee niinkö olhaan suunniteltu :)

Eilen 28.5. poni matkasi pienen komean raviponi orhin tykö heilastelehmaan. Piämä sormet, varphaat ja kaviokki pystyssä että meillä tärppäis ja kaikki menis hyvin.



Ruunimukset viettelee melko lailla alkanutta kesälomaa, välillä kärrytellen tai rennosti maastoillen. Taake onnistui jotenkin kummasti telomaan oikean takapolvensa alkuviikosta ja sitä on nyt kylmäilty ja vähän paikkailtu. Matokuuritkin ruunat sai eilen ja poni sai toissapäivänä. Jälleen olhaan siis näissäkin asioissa kartalla. :)

17. toukokuuta 2014

Kakara ja Turbopappa liikkeellä


Tänhään Laura kävi tallilla pitämässä tunteja parille ratsukolle sekä minun siskolle. Tuntien jälkheen L innostu ratsastaan vielä turbo papparaisenki =)
Mie kävin Taaken kans rennon käyntimaaston vain tänään, Kati on niin ahkerasti liikutellu sitä minun sairasloman aikana, että on aika päästää Kakara vähän helpommalla hetken aikaa :)




Pojat muutti tänään mummolaan jossa saavat asustella jonkin aikaa ja sen jälkeen otankin ne tänne kotiin samoihin aikoihin kun haen poninkin kotiin, ruunille kaveriksi :) Mutta niistä lisää myöhemmin.

Herrat intoutu rallittelemaan tänhään vähän, jokunen kuva vielä tähän :)


















4. toukokuuta 2014

Antin "tarina".


Joku toivoi postausta Antin "tarinasta". Ajattelin nyt tylsän iltani ajankuluksi yrittää kirjottaa siitä miten se mulle tuli ja missä kunnossa se oli, ja mitä on nykyisin.

2008 Keväällä etsiskelin netin ihmeellisestä maailmasta itselleni ylläpitoon hevosta, kesän ajaksi. Muutamia yhteydenottoja sainkin, joista sitten yksi lv-ori kuulosti mukavalta, vaikka ikää sillä jo olikin. Ori ei olisi kaukana kotikunnasta (40km), joten sitä olisi helppo käydä katsomassa. Ajankohta sovittiin parin päivän päähän. Seuraavana päivänä oriin omistaja kuitenkin soitteli mulle takasin päin ja puhui heillä olevan 13v ruunakin, jota voisin katsoa halutessani. Tottakai halusin, kunhan ensin katsottaisiin se ori.

27.5.2008, Antti ollut mulla n. kuukauden
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että en tainnut koko oria paikassa edes nähdä, vaan minulle esiteltiin ensimmäisenä ruuna Antti. Ruuna näytti kivalta ja pieneltä ensinäkemältä, pihalla villaloimi päällä. Tosin eihän sitä silloin ajateltu =) Ruuna talliin ja käytävälle, sain harjatkin jotta voisin sen hoitaa ja nähdä miten käyttäytyy hoidettaessa.
Kilttihän se oli kuin mikä, niin pieni ja sievä päästään. Kunnes loimen otin pois, lievä järkytys iski päin näköä. Luiseva, lihakseton, likainen pitkässä hilseilevässä talvikarvassa oleva otus, mikä muistutti sitten enempi hirveä kuin hevosta.
Satula ja suitset kuskattiin minulle seuraavaksi, pitäisihän se koeratsastaa? Koko ajatus hirvitti minua, mutta en tohtinut sanoa sitä ääneen. Mietin vain kuinka tuo ruuna raukka varmaan kaatuu tuonne ojaan kun sen selkään kiikkuu, mutta jos sitten ihan käyntiä vain, kyllähän siinäkin tuntee miten se toimii ja liikkuu. Omistajan "neuvojen" mukaan kokeilin sitten tiellä muutaman askeleen raviakin, laukkaa en suostunut kokeilemaan, joten omistajan poika kävi laukkuuttamassa ruunaa pitkin tietä. "Hyvinhän se näky laukkaavan"; mietin.
"Koeratsastuksen" jälkeen hevonen vietiin talliin, purin sen varusteista, sama paskainen villaloimi laitettiin päälle ja hevonen ulos tarhaan.
Tässä kohtaa ruunaa jo kaupiteltiin mulle, kahvikupin merkeissä sisällä. Vaikka alunperin lähdin ylläpito oria katsomaan, jännästi muuttui ylläpito kaupitteluksi ja ori ruunaksi.
Ennen kotia lähtöä, lupailin mietiskellä yön yli ja ilmottaa seuraavana päivänä mitä tekisin.
29.5.2008, vielä hirveässä karvassa. Mutta vähän lihoneena.
Koko yön mietin tätä ruuna rassukkaa kotona, en saanut kunnolla nukutuksikaan, kun ruuna vain oli mielessä. Aamulla ilmoitin vanhemmilleni että otan sen hevosen, makso mitä makso mutta pois se on sieltä saatava.
Niinpä otin puhelimen käteen ja ilmoitin, hinnasta sovittiin ja myyjä toisi hevosen seuraavana maanantaina koululle ja he myös kengittäisivät sen.

Antti ja sen entinen tallikaveri, samalta omistajalta.
Antti "kuntoutunut" jo 2kk ajan.
Niinpä 21.4.2008 olin hevosen omistaja. Hevonen koululla, nimet papereissa ja postissa hippokseen. Koululla opettajat ja koulu"kaverit" kauhistelivat hevosen kuntoa, yhdeltä opettajalta sain onneksi neuvoja miten hevosta lähdettäisiin kuntouttamaan ja tehtiin ruokintasuunnitelmat yhdessä.

Silloin en edes tajunnut olevani hevosenomistaja, jotenki ei tuntunut siltä että omistin hevosen. Tai sitä ei vain ymmärtänyt, olin itse sairastanut masennuksen sinä talvena ja keväällä, luultavasti se sai minut päättämään hevosen ostosta kun näki toisen olevan huonossa kunnossa ja halusin sen pääsevän pois huonoista oloista, saavan kokea jotain parempaa edes hetken. Näkisihän sen jaksaisiko se jatkaa elämää, saavan elämänilon takaisin silmäkulmaan, vai kävisikö niin että syksyn tullen sen saisi laittaa pois ja kaikki olisi ollut "turhaa".

Kesällä 2008 vasta tajusin ruunan ollessa laitumella, että se on oikeasti saanut massaa päällensä. Rauhalliset pitkät käyntireissut on saaneet sen lihaksiston toimintaan ja nekin on vähän kasvaneet. Silloin ymmärsin vasta olevani Hevosen omistaja ja päätin että tuo hevonen elää pitkään, enkä luovu siitä vaikka mikä tulis. Ja kiertoon se ei lähde enään ikinä, tyköäni kun lähtee niin lähtee sitten viimeiselle reissulleen, sen olen sille luvannut ja se lupaus pitää.

Se vuosi oli niin hyvä kuin huonoki, talvella -08 Antti sairastu ja oli pari viikkoa melkein 40 asteen kuumeessa, kauheassa räkätauissa. Niin niistä kumminkin selvittiin.
Mutta pääasiassa; Antti on mitä parhain harrastehevonen, sen kanssa voi tehä ihan mitä vain ja ihan missä vain. Ruunalle kun käy kaikki.
Paljon olhaanki yhessä koettu.
 Antti on asunut täyshoitotalleilla, puolihoitotalleilla, kotona pihatossa, ravitallilla, ollut hetken ystävällä ylläpidossa, tarhannu yksin, kaverin kans, laumassa, juossu aikanaan raveissa, kisannu vähän koulua ja esteitä paljonkin, käyny maastoestekurssilla, pakittanu ojaan mistä piti nostaa rattorilla ylös ko upposi ja jumittui, toipunut flunssasta ja karseasta ruokatorven tukoksesta.
Hienoin kisaponi :>

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Minun Elämäni Hevonen.

Toista samanlaista ei ole, eikä tule olemaan, se on varma.
Antti auttoi minut masennuksen suosta ylös ja mie koen että autoin sen saamaan oman elämän ilon, pilkkeen silmä kulmaansa takaisin. Hyvällä, asiallisella hoidolla, rualla ja rakkaudella <3
Viimeinen paikka mihin se tyköäni lähtee, on se viimeinen paikka. Sen aika kun tulee, on varmaa että turboruuna on ikuisen levon ansainnut. Se on opettanut niin paljon mulle ja monelle muulle meän perheessä.
Äitini sanoja lainaten; "Jos ei olis Anttia, ei meillä välttämättä olis Kristaakaan enään."

Meän tarina on kestänyt jo 6 vuotta ja se jatkuu vielä, toivottavasti toiset 6 vuotta ainakin. Moni sanoi ettei ruuna eläis minun hoidolla saati sitten rahoilla, edes kuukautta. Hyvänä esimerkkinä oma mummo, joka sano näin ja nykyisin suuttuu mulle jos ruuna ei mene kesällä viikoksi pariksi hänen pellolle laitumelle. "Pitäähän mullakin joku raatikaveri olla kesäaamusin"-mummo.

Maailman hienoin Giant Condis; Antti, mantti, turbopappa, pappa, Mönttönen.


3. toukokuuta 2014

Kevään ensimmäinen haaste.

Taake päiväunilla
Hyijjä, inhoan näitä tämmösiä haasteita, mutta pakkohan son tehhä pois ;)
Sain haasteen Lauralta, kiitos vaan tästä! :)

Ohjeet:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa jolla on alle 300 lukijaa.
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetulle.
6. Et saa haastaa sitä joka haastoi sinut.


Faktat minusta:
1. Olen aamuvirkku; tykkään nousta aamusta ylös, jos nukkuu liian pitkään on koko päivä pilalla ja mitään ei kerkeä tekemään.

2. Tykkään valokuvata, tosin talvella se harrastus tahtoo jäädä, mutta keväisin ja kesäsin kun valoa tulee luonnosta lisää valokuvausintokin tulee takaisin. Kaipaan vaan uusia kuvauskohteita =)

3. Turhaudun helposti, jos joku asia ei mene niinkö kuuluu tai jos joku ei tee niinkö on sovittu.

4. Kiroan liikaa. :D

5. Rentoudun kattomalla töllöstä kaikenmaailman pska ohjelmia, joissa ei ole mitään järkeä. Pakko kattoa vaikkei sieltä mitään tulisikaan?
6. Inhoan siivoamista. Voisin palkata (jos ois varaa) meille jonkun kotiapulaisen.

7. Tykkään ajella autolla. Siksiköhän sitä pitää aina olla menossa johonki? ;)

8. Inhoan kun hevoset asuu "vieraalla" tallilla, onneksi saan ne kohta kotiin.

9. Olen aina haaveillut omasta ponista, ja se toteutuu pian :)))

10. V*ttuunnun helposti asioihin, mutta suutun hyvin harvoin. Sitten kun suutun, suutun kunnolla.

11. Rakastan tehdä töitä, mutta rakastan myös olla kotona. Työnteko on sen takia mulle mieleen (vaikkei paikka se unelma paikkani olekkaan) että jos pitäs työttömänä istua 24/7 kotona, tulisin hulluksi...
Kysymykset:
1. Ärsyttävin tallityö?
 - Tarhojen siivous, yksinkertaisesti.
2. Hevonen joka on vaikuttanut elämääsi eniten?
 - Antti. Sen kans on vain koettu niin paljon yhdessä. Se auttoi minut masennuksesta ylös ja mie (ainakin koen sen niin) autoin sitä saamaan elämän ilon takaisin. Olema nostahneet toisemme ylös sieltä jostain pimeästä suosta. Tästäki vois kertoa niiiiiiiin paljon.

3. Paras muistosi ratsastuksesta?
 - Ensimmäisen oikean kouluratsastus radan läpäiseminen kisoissa suomenhevosruuna Vinskin kanssa.

4. Pahin onnettomuutesi hevosurheilussa?
 - 2 vuotiaiden lämpösten hiitillä oltiin radalla, varsa sai kohtauksen, tipuin kärryiltä ja jäin takana tulevan jalkoihin. Selvittiin onneksi vaan säikähdyksellä.

5. Kouluratsastus vai esteet?
 - Koulu, esteet ehkä, jos niitä harrastais enempi...
6. Maastoiletko usein?
 - Jooo, 3-7 krt viikossa.

7. Paras kisasuorituksesi?
 - Varmaankin tuo samainen ylläoleva maininta koulukisoista. Jos ei raveja lasketa? Jos niin raveista Arskan eka montelähtö ja sieltä ansaittu 3:s sija.

8. Oma talli vai täysihoito, miksi?
 - Oma talli. Olen niin lopen kyllästynyt täysihoitotalleihin ja niissä olevaan porukkaan, ainaki tähän nykyseen.
Tosin, jos on oikeasti hyvä ja toimiva täyshoitotalli, niin kyllä sekin kävis.
Mutta mieluummin hevoset kotia omaan pihaan.


9. Puhdistatko varusteet joka käytön jälkeen?
 - Pakko myöntää että en. Pitäis kyllä, jotenkin sitä vaan on niin laiska että se jää.

10. Miten päädyit hevosten pariin?
 - Innoistuin pikkulikkana hevosista kun sain ensimmäisen leluponini. Jossain vaiheessa tajuttiin että mummolan naapurissa on hevosia, siellä tutustuin ravihevosten pariin ja pian käytiin jo ruottissa tunneilla =)

OLEN LAISKA ENKÄ HAASTA KETÄÄN, SAA TEHÄ JOKA HALUAA :)


Poikien uuet riimut, Pappa thö Bääätmääään ja Taake thö AngryPoni.

303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...