25. marraskuuta 2014

Taakekin tahtoo tonttuilla



Muiden blogeista innostuneena päätin reippaan (aamutuimaan kävin naapurin eläintarhan ruokkimassa ja ajelin rovaniemelle ruokakauppaan) aamun kunniaksi yrittää ruan teon välissä käydä näppäämässä Taakesta tonttuilu "joulukortti" kuvia. Tottakai epäonnistuin omassa mahtavassa ideassa ja päivän kirkkain aika kerkesi mennä lentäen ohitte ko joku hääräsi puuhellan äärellä ruokaa tehden. Kuitenkin päätin käyä kuvien ottoa kokeilemassa kun sain kattilat pois liedeltä. Taake tarhasta, pikanen harjaus ja uuden turparemmin viritys suitsiin, tonttu"lakki" päähän ja menoksi. Mainio idea kerrassaan, mutta toteutus minun epävireessä olevalla kameralla ja  elämänsä aikana kärsihneellä suht ehjällä putkella kuvat ei ihan onnistuneet. Oli siellä toki yks vaiko kaks ihan kortiksikin kelpaavaa kuvaa.

Onko pakko?

 Näillä siis mennään, tympeästi Taakea kohtaan julkaisen meidän epäonnistuneet fotot ja säästellään niitä parempia lähemmäksi joulua ellei jonain päivänä oteta uusia kuvia kirkkaammalla kelillä :) Löysin Taakelle tosiaan viimein tuon leveän turparemmin. Koko syksyn olenki sitä ettiny, mutta löysin ja olen siihen tosi tyytyväinen. Se on ihan super pehmeää nahkaa kaikinpuolin ja sopii Taakelle.

 *Tonttuile yksinästi *

Tämä meän tonttuiluhan tapahtu tuossa omassa rannassa. Näissä kahdessa tekstin yllä olevassa kuvassa olhan vielä rannan puolella minkä huomaa kuvien "pimeisyydestä". Ranthan ei ennään oikein tuo valo riittäny puitten yltä, niin päätin mennä ja kokkeilla josko saatas jään päällä jokunenkhan kuva.

 * On se silti omaan silmään Kaunis ruuna *

Näissä jäällä olevissa kuvissa oli heti parempi valotus kun luonnon valo pääsi suohraan tulheen, eikä ollu puita eessä. Hehe, Taakeki niin oli innokas kuvattava, se on kuitenki oppinu seisohmaan aloillaan vaikka yksin touhuilenki. Vielä kesällä se ei seisonu paikallaan jos joku ei ollu pitämässä kiinni. Nyt mie jouvun kameran kans laukhoon 55m päähän vähintäänki että saan tuolla ainokaisella putkella otettua kuvia. Ehkä mie vielä joskus saan hommattua uusia putkia ennenkö tämä viiminenkin sanoo työsopparin irti.

 * Kohta se lopettaa ja mie pääsen syöhmään takasin ;) *

Taapero

21. marraskuuta 2014

Talven tunnelmaa

Blogitallin toinen haaste käsittelee talvisia kuvia. Saapi laitella ainaki viisi miehleisintä kuvvaa ja asiaa mikä talvessa on sinusta parasta.
 Osallistu sieki kivvaan haasteesseen! Ohjeet löytyy täältä.
 
Minun miehleisimmät.

1. Lumi ja hevosten pörröisyys. Kamerat passaa kaivella esille hyvillä keleillä,
lumi tekee kuvista aina puhtaan ja hyvän näköisiä.



2. Hankilaukkaa ei voita mikään. Yksinkertaisesti talven paras asia.

3. Rekiajelut, parasta heti hankilaukkojen jälkeen.

4. Leikki ystävän kanssa. Vaikka sitten hyppelyiden merkeissä.

5. Valkea Joulu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

20. marraskuuta 2014

Uusi nimi

Kauan aikaa olen pähkäillyt minkä laittaisin blogille uudeksi nimeksi. Mitään kovin järkevää en ole keksinyt sillä se on yllättävän vaikeaa. Jotain täytyi kuitenkin mielestäni keksiä. Ei tuo englannin kielinen hommeli ole enään oikein meidän juttu ja sekin viittasi lähinnä Anttiin aikanaan vain. Kun meän elämä on kuitenki kokenu paljon muutoksia. Antin lisäksi on nykyisin Taake ja Mira, asuvat kotona ja nautithan elämästä.

Mira lenkin ja piehtaroinnin jälkeen
Mistä sitten sen nimen keksisi? Yksi asia näitä kaikkiahan yhdistää vaikka jokainen oma persoona onkin, sillä ex ravureitahan ne ovat jokainen. Enemmän tai vähemmän juosseita. Eli nimeen täytyisi jotenkin saaha liitettyä tuo ex-ravuri/ravurit/entinen tms. Toinen asia sitten mikä yhdistää näitä kolmea on se että niistä jokaisen voi luokitella nykyisin harraste hevoseksi. Jokaisella voi ajaa, ratsastaa, juoksuttaa yms. mitä ikinä keksiikään.  Ensin ajattelin että laitetaan nimeksi Nykyiset Harraste exät, Nykyiset monitoimi exät ja monta muuta, mutta päädyin sitten kuitenkin kotoisammin kirjottaa exät Eksänä ja jättää tuon Nykyiset pois. Niinpä nimeksi tuli sitten Harraste - Eksät.

Saas nähhä kuinka kauan jaksan tuota nimeä kattella, mutta jotenkin minun "aivotyöskentelyjen" jälkeen se kuulostaa kaikkein parhaimmalta ja sopivimmalta. Kommenttia nimestä saa heittää sekä uusia nimi ehdotuksia, mikäli se on ihan kamala rehellisesti :)

Pihaton toiselta ovelta, edustus poni.

17. marraskuuta 2014

Päivän myöhässä.

Eilen meillä oli taas tunti päivä. Laura siis ajeli jälleen meille. Nyt tuntilaisia olikin ennätys määrä yhdelle päivää, kyllä tässä tuntuu jo että hevosia tarvihtee lissää. Onhan se yksi pian kuun vaihteessa jo meillä, mutta siinä onkin rojektia hetkeksi ennen kuin tunnille passaa ottaa mukaan. Sitä siis innolla odotelhaan!


Väkersin ennen tunteja Antille meksikolaiset pitkästä aikaa käyttöön. Niitä sovittelin sitten ennen tuntien alkua ja näytti istuvan hyvin, poskiremmit ja kaikki tuntui olevan ihan hyvin. Jostain syystä ensimmäisellä tunnilla jo Antti oli hirmu herkkä ohjista otettaessa ja pää nousi salamana taivaisiin. Mietin että eihän sillä nyt viime ratsastus kerran laukkapätkät mettässä voinut jäähä tuollai päähän, ei ennenkään ole jäänyt. Tuntien edetessä sen käytös vain paheni ja se tyylilleen uskollisena tarjoutui jatkuvasti vaan loikkimaan takasilleen.
Oman tunnin jälkeen lähinki sitte käppäilemään kotia hakemaan Antille hackamoret.




Kesken tunnin menin ja vaihdoin sille sitten päävehkeet. Kummasti alko ruunan ilme muuttua ja hevonen rauhoittui silmissä. Jokin siellä suussa sitten mättäsi, kuolaimetkin olin kyllä vääntänyt oikein päin suitsiin kiinni, mutta liekö sitten hampaisiin tullut jo jotain piikkiä.
Olen venyttäny ruunien raspaus väliä nyt kuukauden jo pitempään normaalista kun ajattelin että ne menis tammikuulle asti niin sais kaikki hevoset ja koirat hoidattaa kerralla. Raspaillaan hampaat ja laitellaan rokotukset. Täytyy huomenna kopeloida Antin suuta ens hätään ite että tietää tartteeko soitella jo nyt eläinlääkärille vai meniskö se tammikuulle asti vielä. Hyvin se kuitenkin syö, ettei sen puolesta hammaskalustossa pitäs isoa vikkaa olla.


 Eilen tunnilla reenailtiin Taaken kans taas väistöjä mikkä meni selvästi paremmin kuin viime kerralla. Opiskelin uudelleen avotaivutuksen salatkin, onhan se joskus pitänyt osata mutta minun "kouluratsastajan" uralla ne tietyt asiat on tässä jonkun vuoden aikana päässyt jo unohtumaan. Hetki meni että ymmärsin taas mitkä avut pitää antaa ja mitä minun pitikhän tehhä mutta niin se vain muistu ja pieniä pätkiä se sujukin ihan hyvin. Taake tuntui homman osaavan paremmin ko mie ;) Kyllähän se osaa, kun on kesällä reenaillu. Kyllä meillä tuntuu kuitenkin olevan tämä yhteistyö jo parempaa joka tunnilla. Olen vissiin oppinu taas Ratsastaan Oikein enkä vain matkustele kyyissä niinkö jonku vuojen tässä rehellisesti olen jo tehnykki vain. Mutta tästä on hyvä jatkaa!









Poniki pääsi eilen tyttöjen kanssa kärryilemään. Paikka paikoin oli ollu vähän liukasta mutta poni oli ollu reipas ja liikkunu hyvin koko lenkin.




16. marraskuuta 2014

Haastepostaus; Harrasteanalyysi

Blogitallin ensimmäinen blogihaaste; Mitä, Miksi ja Kuinka?


Pikku likkana mie jostain syystä olen ihastunu hevosiin vaikka niitä ei meän lähettyvillä missään "elävänä" ollutkhan. Ensimmäisestä pimeässä hohtavasta leluponista kaikki on lähtenyt. Sen olen joltain saanut lahjaksi, en yhtään kyllä muista että keltä tai mikä lahja se on ollut, mutta pienen Kristan elämän se Leluponi kuitenkin muutti. Ilman ponia ei lähdetty mihinkään ja nukkumaan mennessä se oli kainalossa, olihan se hehkuvana eräänlainen "yövalo". Se poni on varmasti kulkenut mukanani joka paikassa, enemmän ja vähemmän sottasena, mutta vielä se on 20 vuoden jälkheenki hengissä ja täällä kotona asustaa hyllyllä. Ponin tultua minun elähmään ei muut lelut enää kelvanneet ja sen jälkeen täytyi saada lisää leluhevosia. Siitä kai se heppahulluus on on tullut ja jäänyt.


Leluponin löydettyä tiensä leluista "arvotavaroiden" joukkoon löytyi myös ensimmäiset oikeat hevoset minun elähmään. Mummolan naapurista (matkaa 2-3km) löytyi 12 hevosen talli täynnä ravihevosia, tammoja ja pari varsaa. Nämä ravihevoset olivat minun tie hevosten maailmaan. Siellä opittiin ihan ensimmäiseksi siivoamaan karsinoita, harjaamaan hevosia, valjastamaan, ajamaan ja jopa päästiin kipuahmaan hevosen selkäänkin asti!

Tämän tallin hevosista jäi muutama palavasti mieleen, joita en tule koskhan unohtahman. Nykyisin googlen ihmeellisen maailman avulla olen löytänyt muutamia näistä ja ne elävät nykyisin Ruotsissa, osa on menehtynytkin tietenkin. Olishan net muuten jo ihan super iäkkäitä. Ensimmäinen varsa jota pääsin opettamaan "Peace" maailman ihanin, pienin ja kiltein tamma. Opetti mulle ja serkulleni paljon tärkeitä asioita hevosten käsittelystä sekä niiden elekielestä ja sen "lukemisesta". Peaceä met saima omistajan avulla opettaa ravivarsojen ensimmäisiin askeliin valjaiden totuttamisesta ajamisen saloihin asti. Se oli hienoa aikaa.
Toinen todella tärkeä hevonen oli ori, iso ja musta mutta kiltti. "Ego" oli minun lemppari. Ego oli myös minun Ensimmäinen "ylläpito" hevonen. Jokin loma koulusta oli kahden viikon mittainen ja muutin tottakai mummohlaan koko ajaksi, jotta saisin joka päivä käydä tallilla. Kaikkein parasta siinä lomassa oli kun pappa teki autotalliin karsinan ja Ego muutti mummolaan koko loman ajaksi. Muistan kuinka olin ylpeä kun ajelin Egon koppakärryillä mummolaan pari heinäpaalua kyydissä. Kuinka ihanaa, "oma" hevonen omassa hoidossa "kotona". Ego sai parin viikon kärryttelytkin kun huristeltiin päivittäin mummolasta tallille hoitamaan muutkin hevoset ja takaisin mummolaan yöpymään orin kanssa.


Jonkun vuoden kuljin siis mummolan naapurissa missä opin ravihevosten salat. Tallin omistajan muutettua ruotsiin ja vietyään hevoset mukanaan löysin mieki tieni ruotsin puolelle ratsastuskoululle. Tästä tallista on moni blogin lukija lukenut aiemminkin kun Antti ja Taake on asuhneet siellä vielä alkuvuodenkin. Tosin siihen aikaan kun kävin itse siellä tunneilla oli sen tallin meno paljon parempaa kuin mitä se nykyisin on. Siellä olen kuitenkin ensimmäiset kosketukset ratsuihin ottanut ja oikean ratsastuksen alkeet oppinut. Olihan siinä oppiminen ravihevosten mettässä päästelyjen jälkhen.

Siellä reenathin istuntaa.
Disan kans maastosta tulossa.

Siihen aikaan löysin tieni myös vaellus-ja työkäytössä olevien suomenhevosten maailmaan. Sain alkaa viikonloppuisin käyhmän meidän kylällä asustelevan hevosmetsurin työhevosia hoitamassa ja ratsastamassa. Siellä olen oppinut eniten miten hevosen kanssa oikeasti toimitaan maanläheisesti, rauhassa mutta määrätietoisesti.


suomenhevosruuna Pirokki

Pääsin ajamaan parivaljakolla vankkureilla, heinäharava konhella heiniä pellolla, reellä ajettiin talvella ja puita haettiin metsästä. Mikä parasta näissä hevosissa oli, olin kylän ainoa heppatyttö joka näitä sai käydä hoitamassa ja ratsastamassa tietyn ajan jälkeen ihan yksinkin jos omistaja oli jonkun hevosen kanssa töissä.

Suomenhevos ori Tuhokas, minun luottopolle.
Jos nyt hypäthän tähän nykyaikhan ettei postaus veny kymmenien tuhansien kilometrien mittaseksi eikä kukhan jaksa edes yrittää lukea sitä sitten. Tänä päivänä omistan siis kaksi lv ruunaa ja shettis tammuskan. Nämä asustellee mulla kotona pihatossa. Minun mielestä pihatto on hevoselle paras ratkaisu, jotenkin se vain on lähinnä sitä hevosen luonnollista elämää. Olen itse kokenut sen myös hevosille stressittömämmäksi kuin karsina-tarha- elämä. Hevosten ei tartte ressata ruoka-aikojen takia, mitä molemmat hevoseni tekivät ruotsin tallilla. Silloinhan ruunia ei mennyt pitää edes samassa tarhassa sillä iltatallin aikaan ne hutkivat toisinsa hokeilla reikiä täythen kun kinastelivat kumpi pääsee aiemmin tarhasta sisälle syömään.
Nyt pihatto eläiminä ne kumpikin viihtyy jopa toistensa seurassa eivät tappele, kinastelevat leikillään kyllä välillä, mikä on normaalia hevosen elämää.







Itseäni en koe isommasti koulu tai este ratsastajaksi, jälkimmäiseksi varsinkaan. Harrastan monipuolisesti, ainaki kovasti yritän. Ajelen kärryillä oman ja hevosten iloksi, ratsastelen paljon maastossa ettien uusia mettäreittejä mutta muistetaan myös työskennellä kentällä niin maasta kuin selästäkin käsin.
Taaken kanssa haaveilen joskus näyttäytyväni kouluradoilla, mutta se jää nähtäväksi. Olen nähnyt ravi-, ratsu- ja vaellushevosten maailman, jokaisen "alan" tallilla olen työskennellytkin. Jokaisessa on oma puolensa mikä kiehtoo minua valtavasti, on niissä ne risunsakin kyllä, mutta jokaisesta olen oppinut ihan mielettömän paljon ja näistä saan kiittää niitä ihmisiä jotka on malttaneet opettaa ja antaa oppia ja opetella.

En tiä kyllä vastasisko tämä minun skriivailu nyt postauksen kysymyksiin, mutta luulisin että jotenkin. Vanhojen muisteleminen on ihanaa ja tästä postauksesta olisi voinut tulla paljon pitempikin mutta täytyy lopetella että edes joku lukijoista jaksaa lukea loppuun asti. :)

Leikkisät ruunat.
Osallistu sieki haasteeseen blogissasi näin:
  • Kopioi haasteen banneri postaukseesi.
  • Linkitä tämä haaste (osoite: http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html ) omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen ja osallistumiskaavakkeen.
  • Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuttaa, sovella ja somista postausta kuvilla.
  • Linkitä postauksesi tämän tekstin loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta ja osallistut samalla kilpailuun!
  • Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan!

303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...