31. tammikuuta 2016

Uusia asioita


Pienen ponin elämässä tapahtuu lähes joka päivä jotain uutta ja jännää, joskus vähemmän jännää. Aurora osti ponilleen turkoosit pintelit yhdellä oulun reissulla ja viikolla päätin että joskos niitä testattaisiin.

Karsinassa pyörittelin pintelit ekaa kertaa jalkaan, Maileri vain seisoskeli kaikessa rauhassa. Ei välittänyt näistä hömpötyksistä tuon taivaallista. Mie ajattelin että kyllä se viimeistään liikkeelle lähtiessä nostelee jalkojaan pinteleitä ihmetellen mutta ei. Pintelit ei saaneet orissa mitään reaktiota aikaan. Oloonsa tyytyväisenä poika käveleskeli löysällä narulla kentälle. Nyt kun on päässyt säännöllisesti liikkumaan (riehumaan) on kaikki ylimääräinen nypläys ja näykkimis yritykset jääneet pois. Mikä on tietenkin hyvä asia, tietää että ylimääräinen energia puretaan muuhun kuin taluttajan hihaan. Ei Maileri ole koskaan ketään purrut, mutta sitä orille tyypillistä nypläämistä se välillä harrasti vähän turhankin useasti.


Tanelin jäädessä karsina lepoon Maileri sai tarhakaverikseen Taaken. Taake viettää päivät varsan kanssa riekkuen. Aluksi ruuna oli sitä mieltä että mene kakara matkoihisi, mutta nyt se innostuu ite leikittään varsaa. Hyvä juttu että ne keskenäänkin painivat.


Tanelilla todettiin tosiaan se pehmytkudos vaurio jota on nyt hoidettu koppilevon lisäksi aamua iltaa kylmäämällä, 4 päivänä Penetrol kaks kertaa päivässä, nyt pietään 4 päivän tauko penetrolin kans ja sitten jatketaan viikon verran kerran päivässä. Ja kylmäystä jatketaan seuraavaan klinikka reissuuna asti. Eläinlääkärin mukaan vaurion pitäisi alkaa paranemaan tässä neljän viikon aikana. Mikäli se lähtee parantumaan, ell mukaan Taneli tulisi kestämään harraste käytön, mutta mikäli ei niin sitten mietitään taas läheneekö se viimeinen matka ruunalla.


Taaken kans olen hömpötelly maastossa ilman satulaa menemään, Prestige tuntuu niin hyvälle itelle, mutta se nyt on sitten kuitenkin juuri sen sentin liian pitkä ja ahdas edestä. Että minua korpeaa tämä satuloitten vaihtaminen. Olis niin paljon helpompaa jos sattuis olemaan rahaa pikkusenkaan enempi, millä vaihella. Tympeää. Pääsis varmaan helpommalla kun vaihtais hevosen... Eipä se auta kuin jatkaa etsintöjä.






Hulmuharja.. ja -parta.


<3



Tästä tuli tälläinen "kuvaoksennuspostaus".



Hiki tuli pintaan, parempi ottaa lumikylpy samantien.


Jo helpotti.

Joissain kuvissa sitä näyttää jo niin isolle :)






27. tammikuuta 2016

Mira osaa yllättää


Totuushan meillä Miran suhteen on ratsastus hommissa että siltä ei ole koskaan vaadittu yhtään mitään "oikeaa". Ratsastajan se pitää selässä, nostaa ravit-laukat ja jarrut toimii. Siinä on ollut kaikki tarpeellinen.

Sunnuntaina tytöt oli lähdössä ratsastamaan Taakea ja Leimua, pikku Laura oli myös meillä joten kysyin haluaisko hän ottaa Miran kentälle. "Miksei", oli vastaus. Niinpä Miralle viriteltiin juoksutusvyö (mikä solmuista huolimatta oli kuitenkin liikkeessä liian löysällä :D) ja huopa siinä samalla kun toiset satuloitiin. Ratsukot lähtivät kulkemaan kohti kenttää, kun mie jäin vielä hifistelemään kameraa matkaan.


Tytöt oli jo kerenneet vähän alkulämppäillä ennenkö menin kentälle jossa sitten Taakea ja Leimua työstettiin vähän ravissa ja Lauralle huutelin vain että ravailee Mirankin kanssa. Ja niinhän se teki. Jossain kohtaa kentällä isompia ratsukoita neuvoessa ja tuijottaessa tajusin yhtäkkiä että meän ponimammaki painaa duunia tukkaputkella. Hetrsilee, en ole koskaan vielä nähny Mirasta tuommosta liikettä, toki sen raviravi on upeaa, mutta ei tuo sen ratsun liikekään huono ollu! Kaula kaarella, selkä ylhäällä muori teki töitä korvat pystyssä niinkö isommatkin konsanaan. Naureskelin Katille joka seisoskeli minun kanssa kentällä, että mikäli muori ei olis tiineenä meillä ois kohta huippu kouluponi nokan eessä. Hehe, ei nyt ehkä kuitenkaan ihan niin, mutta selvästi ponskikin osaa jos se haluaa ja viittii. Kuvissa vähän häirittee kun huopa ja vyö valu koko ajan vain eteenpäin ravissa, mutta ei anneta sen häiritä. Vitsit, mamma osaa yllättää!








Kuinka paljon voi pienen ponin kunto kohentua? Maileria odotellessa Miran "työnteko" eli kärryily ja ratsastus lopetettiin tammikuun alussa kun mamma ei yksin kertaisesti halunnu liikkua. Se teki sen hyvin selväksi. Nyt on ihan eri meininki, vauhtia piisaa edelleen. Laukannostot tuli ihan kivasti ja laukka ympyrällä joutaa ihan huoletta vielä pukittelemaankin huvikseen. On se kyllä hassu mamma.




Kamat valahti eteen, vuorokausia 183!

Taneli kävi eilen klinikalla. Matkaan ei tarttunut tappotuomiota, vaan; 4 viikkoa koppilepoa, penetrol kuuri, kylmäystä kylmäystä ja uusi kontrolli aika. Diagnoosi oli pehmytkudosvaurio jota nyt hoidellaan.

25. tammikuuta 2016

Lauantain ratsutusta


Pitkästä aikaa saatiin "tilattua" Sussu meille. Pitkän aikaa ootin että voin soitella jotta tulis ratsuttamaan Taakea, mutta en sitten yhden hevosen vuoksi kehdannut ajattaa meille asti. Nyt kun Leimukin on porukassa saatiin S heti seuraavalle viikolle tulemaan kun otettiin puheeksi.

Tuota on niin kiva kattoa kun joku taitavampi kaivelee siitä asioita taas irti ja pistää "ruotuun". Taaken kans piiitkä koko syksyn kestävä loma on tottakai tehnyt tepposensa ruunaankin. Vaikka se nyt jonkun kerran on tuntunu super kivalle, on meitä häiriköiny jumit ja meikäläisen oma osaamattomuus kaivaa siitä tiettyjä asioita. Senkin takia on hyvä käyttää itseään osaavampia oman kopun selässä. Tietääpähän taas missä kohtaa oltiinki oikeasti menossa ja mitä meän tarvii taas oikeasti enemmän reenata. Hyvät vinkit on niin tarpeen!




Taaken jännittäessä päätä ylös tarvitaan vaan kädeet pysymään paikallaan ja pyytämään jalalla lisää. Toistoja, toistoja, mulle itelle ainakin. Pienen alku "kankeuden" jälkeen Taake olikin ihan kiva. Laukannostot ja laukka itessään on vasempaan kierrokseen suhteellisen vaikeaa vieläkin. Mutta oikeaan kierrokseen laukka on jo pätkittäin tosi hyvää. Aina sieltä muutama askel ilmavaa laukkaa tulee. Eihän sitä kierros kaupalla voi vaatiakkaan kun on niin vähän reenattu. Mutta paremmaksi se tuntuu hiljalleen menevän.





Myös uutukainen tamma Leimu sai osansa Sussun käynnistä. Tämä olikin tosi hyvä juttu näin koeajalla olevalle hevoselle. S sai käytyä vähän läpi mitä tamma osaa ja miten se toimii. Ihan hyvin se pelittikin alun hitaan reagointien jälkeen. Apuihin vastaaminen nopeutui koko ajan, välillä tamma oli aika passiivinen suustaan mutta sekin parani koko ajan.




Pätkittäin Leimu kulki jo tosi kivasti. Ei näyttänyt yhtään pöllömmältä. Laukannostot näkyi olevan tamman pravuurit, ne nousi heti melkein paikaltaan pyydettäessä. Ainoastaan laukka on vielä aika raakaa, mutta sehän paranee harjoittelemalla. Reeniä ja voimaa lisää niin siitä tulee tosi kiva. Lihaksisto kun pääsee kehittymään niin alkaa mamma näyttääkin paremmalta. On se sitten mukavan oloinen mamma.




Nyt kun päästään taas reenaamaan ja on loisto vinkit taas taskussa niin eiköhän nämä polletkin ala tästä kulkemaan taas :) Seuraavassa postauksessa tulossa Miran ja Mailerin viikonlopun hulluttelut, sekä Tanelin klinikka kuulumiset.

303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...