12. marraskuuta 2011

Peltorallia kauramopolla.

Peltoralleiluapa hyvinkin ja kauramopolla vielä.

Tänään yritin jotain työstää Antin kanssa pitkästä aikaa "sileällä" eli meillä näin pellolla. Aikani jaksoin sitä vääntää ja kääntää ja ravissa meni välillä oikein kivastikkin, kun ekaa kertaa siis "väännettiin" näillä hackiksilla.
Mutta oli paljon mukavampi, rauhallisempi ja herkempi ratsastaa näillä kuin mitä on kuin mitä on nivelkuolaimet suussa.

Kuviakin saatiin kun Roopen omistajan kaveri tuli J & Ruuperttia kuvvaamaan niin kehtasi sitten meistäkin jonkun räpsyn ottaa :)

Antti ja Ruupertti (Roope)   
 Siinä vaiheessa kun J ja Ruupertti pyyhälsivät pellolle, en jaksanu enään keskittyä meidän työskentelyyn sen kummemmin. Vähän jotain laukkaa ja ravailua, toki oltiin jo hyvän aikaa tehty töitä ennen kuin nämä tuli.




 Antti käyttää suutansa kuin sillä olis kuolaimet suussa. Vaikkei olekaan :D Hassu ruunuli se on.


Oli meillä jotain erimielisyyksiäkin tänään. Kun tällehän on siis tuo pystyyn nousu opetettu joskus ennen mulle tuloa peruutusavuista, niin tänään ei olis millään voinu peruuttaa vaan piti vaan nousta pystyyn. Muutaman kokeilun jälkeen herra sitten kuitenkin peruutti ja lopetettiinkin se harjoitus siihen, jotta molemmille jäi hyvä mieli :)


Mutta kerrassaan mukava päivä kyllä!


10. marraskuuta 2011

Hackamoren testausta

Wautsi vau, olen jälleen niiin ylpeä Antista.
Tänään tuli postissa ihan uudet hackamoret suitsineen ja lampaankarvoineen.

Pitihän niitä käydä kokeilemassa tottakai maastossa.
Mukavan yöpakkasen jälkeen päivä on vieläkin suhteellisen viileä, mutta lämpimän puolella.


Mullahan oli kamera mukana jotta saadaan uusia kuvatuksia. Mutta sehän ei kanssa onnistu hevosesta ottaa hyviä, jos et tuu alas selästä. Onneksi Antti seisoskelee paikallaan vaikkei sen suitsissa roikkuskaan, haha :D


 Käytiin Antin kanssa järven rannalla katselemassa "maisemia". Kaikki askellajit testattiin, kuinka äijä rauhottuu näillä hakkiksilla, ja hyvinhän se pelitti. Oikeastaan paremmin kuin kuolainten kanssa. Niiden kanssa jää laukan jälkeen "painamaan" kättä vasten kun hiljentää. Nyt EI! :) Olen niin tyytyväinen kyllä. Hypättiin uimarannan "puominkin" ylitte, heh mainiota! :D Toimii näköjään maasto"esteelläkin".

Harmi kun tuo ohja on vähän miten sattuu näissä kuvissa -.-
Kaikihan pitää aina kokeilla ;) Mutta mukava reissu oli!
Ja lopuksi äijälle leipää!




9. marraskuuta 2011

Käyntimaasto ilta

Tänään oli oikea tapahtuma päivä tallilla, huhhuh. 
Antille kävi kengittäjä lyömässä etuseen kengän takasin ja myöhemmin tuli eläinlääkäri tallille rokottamaan hevoset ja toi matolääkkeet samalla.


Hetken lekurin kans keskusteltuamme ja antin rokotuskorttia tutkiskeltuamme tuli lekuri siihen tulokseen että äijä rokotetaan vasta parin kolmen kk kuluttua. 

Jotenka, suunnistimme Julian kanssa hakemaan pojat tarhasta ja lähdimme maastoon.
Jälleen kerran ilman satulaa tottakai köpöttelylenkille, niinpä ajattelin testata Antin kaverin kanssa maastossa ILMAN kuolaimia. Laitoin vain heijastinriimun ja siihen ohjat. 
Olen kyllä ylpeä siitä kuin hienosti ja nätisti se meni niillä vaikka ravattiinkin rinnatusten kaverin kanssa. Hieno äijä! :)


Lähes  kaikki kuvat oli tänään yhtä ilosen näkösiä kuin tässäkin.

Huomenna kokeillaan sitten hackamoreja, jos ne ovat tulleet postiin.

7. marraskuuta 2011

Takapakki ja Jessin haaste, millainen hevosenomistaja olen..?

Takapakkia, takapakkia, ensimmäistä kertaa minun ja Antin yhteistaipaleen aikana, johan tämä olikin kai aika kokea. Onhan tätä yhteiseloa kohta jo 4v. takana :)


Tämä marraskuu alkoki hienosti. Ensin lenkillä pieni kompurointi ja vas. etusen kanta auki. Sitä seuraavana aamuna hiukan onnuttu, mutta nyt oikein hyvässä kunnossa. Vielähän se auki on, mutta ei enään kipeä.

Tänään kävimä reipas maasto Roopen ja Julian kanssa, Antti oli niin vauhdissa kun en päästänyt menemään täysiä, niin muuttu kiva laukka sellaseksi kengurupomppuloikkalaukaksi kun olisi vain pitänyt saada päästää menemään.
Siinä pomppiessa äijän on häätynyt polkasta vasemman etusen kenkä irti, ja se kenkähän on nyt sitten jossain tuolla metsätiellä missä lie.
No, mutta ei se mitään, matka jatkui mukavasti ilman kenkääkin kotia päin, kunnes kotimatkaa oli vajaa kilometri jäljellä alkoi Antti onnahtelemaan oikeaa etusta.

Ajattelin tottakai heti sitä pahinta mahdollista, jalasta kun on joskus nuoruuden raviaikoina ruotsissa joku jänne tai hankkari mennyt, niin ajattelin heti että nyt on pamahtanut vanha vaiva uudelleen.
Niinpä tulin selästä alas ja talutin äijän kotia. 


Tallilla tottakai kauhea tutkiminen heti missä on vika ja mikä on kipeä. Onko joku turvoksissa ja hitusenkaan lämpimämpi kuin normaalisti/toinen jalka.
Mistään ei löytynyt mitään. Mitä ihmettelenkin suuresti, kun ei joka askeleella onnu, vaan aina välillä vaan.
Huomenna aamusta sitten tarkempaa syynäystä sitten, kun menen äijän ite laittamaan pihalle. Toivotaan että menis levolla ohitte, mikä sitten ikinä nyt vaivaakaan prkl :/


Ja siihen Jessin antamaan Haasteeseen;

MILLAINEN HEVOSENOMISTAJA OLEN?

Haasteen tarkoitus on kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä. Kirjoittajan täytyy olla rehellinen, ettei haaste menetä merkitystään. Jokainen kirjoittanut voi halutessaan haastaa 3 henkilöä tekemään tämän. 

Haastan Oonan, Nooran ja Hennan.

Oivoi, inhoan tämmösiä missä hääty ittestä kertoa, olen niiiiin huono siinä :D
No mutta joka tapauksessa asiaan;
Omasta mielestä olen aina päivästä riippuen sekä tooosi hyvä omistaja mutta joskus taas maailman surkein omistaja. Luulen että jokaisella hevosenomistajalla on näitä päiviä?

Niin kauan kun toimintani hevosen kanssa pelittää ja säästymme kaikilta ylimääräisiltä konflikteilta ja muilta surkeilta sattumilta (mitä ei kovin paljoa ole onneksi edes ollut), niin olen tyytyväinen itseeni.
Huolestun heti jos ruuna käyttäytyy jotenkin poikkeavasti normaali käyttäytymisestä, mikä on sekin varmaan ihan normaalia jokaiselta omistajalta, hah! 

Kuten tänään, tuo em. tapaus kun ruuna alkoi ontumaan, sitä ajattelee heti kaikkein pahinta, nyt on kintut poikki ja oma vika kun mentiin reippaasti yms. No, ehkä se nyt ei kuitenkaan sen kummemin siitä johdu kun on kestänyt kovempaakin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!
Vannomatta paras, vai miten se sanottiin?

Hevoseni hyvinvointi on tietenkin kaikkein tärkeintä. Olen suht ylpeä itsestäni, kun olen saanut Antin näinkin hienoon kuntoon missä se on nyt, kun muistelee millainen se oli keväällä -08 kun minulle tuli. (Eikä unohdeta tietenkään Oonaa joka Anttia vei eteenpäin melkein vuoden verran, suuri kiitos oonalle kun piti huolen äijästä!)

Ensisijaista on että hevonen saa tarhata mahdollisimman paljon ja mielellään kaverin/kavereiden kanssa. Meillä nuiden surkeiden sattumusten takia Antti on tarhannut yksin nyt pari päivää. Ja luultavasti tarhaa pitempäänkin mikäli ei tuo kinttu parane.
Liikuttaminen mahdollisimman monipuolista, johan se yksitoikkoinen kentällä pyöriskely kyllästyttää itteäki, joten maastoillaan mahd. paljon eri maastoissa sekä kärrytelläänkin välillä. Esteitä molempien virkistyksesi koitellaan myös välistä.
Mitään kummempia liikutussuunnitelmia ei ole, välillä on viikkoja kun liikkuu enemmän ja välillä taas vähemmän. Pyrin kuitenkin pitämään suht säännöllistä liikuntaa joka tapauksessa.


Laiskuutta löytyy tältäkin omistajalta tiettyjen asioiden suhteen, missä sais kyllä oikeasti ottaa itteä niskasta kiinni ja laittaa hommat kuntoon. Varusteiden huolto on niin tylsää hommaa, että se pesu ja rasvaus tahtoo aina vähän jäädä. Pitäs ehkäpä hiukkasen säännöllisemmin sitäkin harrastaa, hehe.

Nämä minun sepustukset on varmaan huvittavaa luettavaa kun pitää väsyneenä yrittää selvittää, ja taidan hypätä asiasta toiseen? Ja jotain jää varmasti kertomattaki..


Joka päivä keksin uusia asioita hevosista ja niiden hoidosta mitä haluan oppia ja missä haluaisin olla hyvä. Nyt näiden Antin jalkojen kanssa sitä haluais oppia koko ajan lisää niiden hoidosta, ja uskokaa pois, Jalkojen hoidosta oppii koko ajan uutta. Ikinä et voi olla varma että tiedät tasan tarkkaan miten tuokin vaiva hoidetaan, ehei! Aina on jotain uutta ja ihmeellistä ;) Voi kun sitä olisikin kaikki tietävä, olis elämä helppoa mutta hirmu tylsää jos ei mistään voisi mitään enään oppia!

Mutta niin, kaippa mie kuitenki omasta mielestäni ihan asiallinen maalaisjärjen omaava hevosen omistaja olen. "Perus" haavojen ja vammojen hoidot on hyppysissä ja ehkä vähän niitä vakavampiaki osaa hoitaa kun on joskus niitäkin tullut vastaan.

Jokainen taaplaa tyylillään ja rapatessa roiskuu!


4. marraskuuta 2011

Muutoksen tuulet vie muutto hommiin.

Tosiaan, kuten tuossa pari päivää sitten kirjottelin, niin nyt on asiat varmistuneet joka taholta ja meidän matkamme kulkee tästä Lahdesta n.20km Vääksyyn päin, Asikkalan Urajärvelle. Oikein mukavaa maaseutua :)

Menen itse töihin Maaseututallille missä panostetaan laadukkaaseen kilparatsastukseen aluetasolla. Enkä vaan pelkäksi hevosenhoitajaksi, vaan Tallimestariksi sinne siis.
Tilan sivuja voi käydä katsomassa täällä.

Antille järjestyy tallipaikka samasta tallista, niin ei tarvitse sitten minnekkään kauas ajella heppaa hoitelemaan. :)

Ruunuli siirretään viimeistään kuun vaihteessa uuteen talliin.

Villähteellä tuhlaillaan päiviä tämän kuun loppuun vielä välillä töitä tehden "kenttä" työskentelynä, sekä sitten painellaan vaihtelun vuoksi Roope-ruunan ja Julian kanssa maastossa. :)

Eilettäin Antti saikin monot jalkaansa ja sain ostettua toissapäivänä uudet takasuojatkin, niin saa pappa taas päästellä, ja mikäs sen mukavampaa kun on vauhtikirikaverikin juoksemassa rinnalla :)


1. marraskuuta 2011

Muutoksen tuulia.

Muutoksen tuulia olis puhaltelemassa meidän elämään. (Taas).
Mutta niistä lähipäivinä lisätietoja, kunhan selviävät meillekkin paremmin ;)

Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...