Radalla part 2

Mailerin kanssa käytiin pitkästä aikaa radalla. Viimeksi käytiin maaliskuussa hiihtoloma viikolla. Liian pitkä aika on vierähtänyt edellis kerrasta, mutta ei vain yksin kertaisesti ole keritty sinne asti. 

Pikku pullero. 

Nyt lähdettiin käymään ja oli sovittu Mailerin isän (Jokimäen Banaanin) omistajien kanssa rehvit Mäntyvaaraan. Banskun omistaja Riikka oltiin valtuutettu ajamaan Maileri kellon kanssa. 

Ensin käytiin vähän lämppäilemässä ja utelin miltä poni tuntuu. Riikkahan on päässyt jo Banaanin kanssa starttailemaan ja kokemusta ponikuskina/valmentajana löytyy jo muutenkin. Vastaus oli että hyvältä tuntuu, joten katsomaan miten se poika hölkkii. 

Ensimmäisen hiitin Maileri meni yksinään, omaa tahtiaan. Riikan timerin kellottaessa 3.10, nopein pätkä 2.58. Käveleen tullessa mietin hetken että ai mitä aikaa, öö, okei. Riikka kysyi meneekö toisen hiitin ja totesin että mikäli poni hyvältä tuntuu voi mennäkin, väsynyt se ei ollut. Kävelylle ja hetken päästä uudelleen radalle.

Toiselle hiitille tuli kaveriksi maaliskuun ratakeissiltä tuttu Misa tamma. Misalla mentiin hiitti selästä. Alkulähdössö Misa otti laukan eikä meinannut antaa alas, Maileri otti eka kurvissa muutaman askeleen laukkaa. Oli kuin kysellyt eikö odotella toista kun se jäi taa. Riikan vastaus oli että ei odotella ja ori jatko kivaa ravia.

Toiseen hiittiin timeri näytti aikaa 3.02 ja nopein pätkä 2.48. Juu, niin että mitäkä. Mietiskelin toimiko Riikan kello varmasti, mutta ilmeisesti se on ihan toimiva vekotin. Nyt mietitään missä on jäbiskän eka startti, olisko ehkä Tornion poniravit heinäkuussa vai vasta sen jälkeen. Nyt kuitenkin suunnistetaan kerran viikossa radalle, vaikka yöllä jos ei meinaa muuten tunnit riittää vuorokaudessa.

Poika on kasvanu vähän isästä ohi. Maileri ja Banaani. 

Isäori Jokimäen Banaani. 

Monta rautaa tulessa

Niin monta rautaa tulessa ettei tiiä mistä alottaa, joten kaikki on tungettu hiiliin ja yritetään yks kerrallaan saada ne tehtyä loppuun.

Me haettiin keväällä rahotusta harrastustoiminnan tukemiseen Outokaira Tuottamhan ry:ltä sekä meidän oma kyläyhdistys (Mellakairan Kyläyhdistys) rupesi hankkeeseen kaveriksi. En ensin uskonut että ne tämmöstä pientä heppa porukkaa tukisi rahallisesti, mutta niin siinä vaan kävi että hanke onnistui ja nyt meillä on komea este paketti pihassa!
Suuret, suuret kiitokset varsinkin Outokairalle, mutta myös meidän Kyläyhdistykselle sekä 'omille' heppatytsyille joiden kanssa talkoiltiin omavastuu rahat kasaan. Nyt on ehkä pakko ruveta ittekki reenaamaan esteitä!

Mailerin ravi uraa on alettu pikku hiljaa suunnitella ensimmäisen startin muotoon. Ensin muutaman kerran ratalle kellottelemaan ja sitten ilmoa liikkeelle. Hipposkin on nyt ajantasalla valmentajan ja kaiken muun suhteen.

Kärryttelyistä ei kuvia saa ennenkö päästään sinne radalle. Tällä viikolla oli tarkoitus mennä mutta yllättäen, varmaan jotaki karmaa, minun auto levisi valtatielle eilen töiden jälkeen. Joten rata keissi tais siirtyä ens viikkoon.

Maileri on vähän päässy kasvattaan mahaansa, vaan muuten se on kivassa kunnossa ja se ravaa hyvin. Tosi hyvin. Liikunta on nuorelle ponille monipuolista, aisojen välissä välillä, irtojuoksutusta, nyt taas kahlailua/uimista sekä käsihevosena hölkkäilyä. Ja mikä parasta, orille käy kaikki.

Omistaja-valmentaja :) 

On me muistettu valmentautuakki viikonloppuna. Taaken kans tuntuu yhteistyö meillä vaan paranevan ja nyt koetetaan saada minun istunta parsittua kasaan. Hattivatti sentään ittepäisiä kantapäitä ja tiukkaa etukenoa. Vai mitä?

Aurora ja Simppakin väläytteli taas oikein kivaa pätkää. Kyllä se siitä kun suomenruuna saa voimaa lisää niin nousee etuosakin hiljalleen tasapainoon eikä makaa etupainoisena koko aikaa.

Kuka muistaa vielä Tuimaepelin? Kasvatti numero kaksi joka viime kesän hengaili meillä ja syksyllä ruunattiin. Epeli on siirtynyt täksi kesäksi isä orin Jokimäen Banaanin talliin, jossa piti pikku äijää käyä kuvaamassa.

Epeli on kyllä niin äitinsä näköinen, edelleenkin! Kameran asetukset oli unohtunu sisäkäyttöön enkä tohinoissani tajunnu niitä säätää ja sen kyllä huomaa, mutta pakko silti laittaa pari kuvaa kaksi vuotiaasta.