29. kesäkuuta 2015

Tyhjää höpinää


Minusta tuntuu etten millään saa uudesta päivä rytmistä kiinni. Kun hevoset on poissa on jotenki hankala suunnitella tekevänsä yhtään mitään kun puolet päivän askareista uupuu. Vaikka eikös se suunnittelu pitäis nyt olla nimenomaan helppoa, kun ei ole kaviokkaita hoidettavana ja ruokittavana. Pihattoa ja tallia siivottavana. Voi että...


Tämä postaus on tälläinen turhanpäiväinen postaus jossa ei ole oikein päätä eikä häntää. Juhannuksena kuvailin naapurissa käydessä niiden lintusia. Vastapainoksi hevoskuviin parit sorsat kehiin. Miksi ukot on aina komeampia ko akat? Meän naapuristahan tosiaan löytyy fasaaneja, viiriäisiä, näitä sorsia/ankkoja, kanoja (eri rotuisia), kalkkunoita yms..


Nämä ne vasta rumia otuksia on. Kalkkunat...

Huomenna olis jälleen ekstempore reissu tiedossa. Lauran ja koirien kanssa suunnataan Kemiin aksailemaan epiksiin. Tämähän tietää sitä että mie vain yritän saada kuvia tai videota aikaseksi ja kannustan, kun Laura juoksee hikipäässä koirien kanssa. Reilupeli. Agility on minun mielessä verrattavissa esteratsastukseen. Mielelläni sitä katson ja kuvailen ja annan oman koiran/hevosen käyttöön jos niistä siihen on ja jollekkin kelpaa, mutta on ihan liian teknistä itselle. Esteillä itsellä ei kestä pää ja agility on tosiaan liika tekninen laji mulle. Mie pysyn siinä paimennuksessa ja sen rauhallisuudessa mieluummin.

Suunnitelin tuossa että hakasen huomenna töiden jälkeen Kätkän kotoa ja ajelen Ruotsiin tallille Taakeilemaan. Hyvin kerkiäis Taaken kans touhuilla ja tehä vähän tallihommia ennenkuin startataan auto Kemiä kohti. Mutta jospa näistä sitten huomenna, tai myöhemmin lisää kuvien ja tekstien kera.


Osallistukaapa muuten arvontaan, ihania poneja Nohkuan Ponitiimillä!
Ja kivat palkinnot tottakai!


Koirien kuulumisia


Eilen kuvailin pitkästä aikaa koiruuksia kun käytiin lenkillä. Olis kyllä ollu viisaampaa jättää kamera tälläkin kertaa kotiin, heti kun pysähtyi kuvaamaan oli miljoona pientä ja ei niin pientä inisijää kimpussa. Eipähän tarvinu lenkkeillä yksinään.

Lihkku, Lumo ja Miehta oli ihan touhussa niinkö aina. Nuoremmilla tytöillä oli korvat päässä muutenkin kuin koristeena tosi kivasti, toisin kuin Lumolla. Bikinisankari mummeli oli tasan sitä mieltä että " Ei minun nyt ole kyllä pakko kuunnella, mutta nakin vuoksi saatan hiippailla tykö siinä kohtaa ko yks karjuu nimeä jo naamapunasena. "

Lihkku

Miehta

Miehta ja Lihkku. Mitä lie sieltä löytyy.

Jokin, tosi ihana tuoksu!




Huomaa että vettä on tullut pitkään, joka päivä aivan kauheita määriä. Tien päällekin jää tuollaiset koko tien yli venyvät lammikot. Koskahan se kesä oikeasti alkaa? Tämä aamu on kyllä edeltäjiänsä lämpimämpi. Seiskalta herätessä paisteli aurinko jo suhteellisen korkealta. Hyvä lenkkeily keli jos vaan pysyy poutaisena.


Tyttöjen kans lenkkeilyn jälkeen koukkasin tallin kautta sisälle. Tallissa kävin niitä harjaileen, karvanlähtö on vieläkin aika olennainen asia joka päivä. Tuntuu ettei se lopukkaan vaan lisää lähtee. Tätähän se on, joka kevät sama juttu. Ei passaa turhaa valittaa. Ja hyvähän se on tallissa jotain tehä, ettei jää käyttämättä kun heposet on poissa. :)

Harjailun jälkheen suihkuttelin jokaiseen vähän hevosten ötökkämyrkkyä. Sisällä kaivelin kaapista matolääkkeet ja kaikille ruan sekhan. Tytöt mussutti sapuskansa tyytyväisinä ja jäivät sisälle köllimään kun mie lähin ulos uusinta kierrokselle napaten pojat hihnaan.

Edustavat jätkät...
Kätkä ja Ukko on alkaneet tulla aika hyvin jo toimeen. Edelleenkään en tosin löysää niitä keskenään irti valvomatta, ettei Kätkä keksi mitään kuningasideoita. Tien vierrellä hihnassa pojat kulki tosi nätisti rinnakkain, ei ollut mitään ongelmia missään kohtaa. Kätkä sai olla enempi irti, myös tien vierellä. Se kun toimii tuolla niin kivasti. Korvat on päässä koko ajan ja ne on tällä herralla käytössäkin toimivina.



Ukkokin sai hetken korvien testailun jälkeen olla irti. Tai jätin mie sille hihnan perään jotta tarvittaessa saan napattua kiinni. Se kun on välistä tehnyt temppuja jotta korvat katoaa päästä ja painattaa vaan edelle menemään. On se joka kerta takasin tullut ettei kokonaan ole näkyvistä kadonnut. Hyvä son kuitenki varmistella ja hakea varmuutta luokse tuloon. Palkkaa aina kun se itsekin jo kääntyy tykö, eikä vain huudettaessa. 



Kätkä on tosiaan reenaillut Lauran kanssa agilityä nyt parin kuukauden ajan. Hienosti se on kehittynyt ja tykkää hommasta ko hullu puurosta. Parivaljakon työskentelyä on ihan mahtavaa seurata. Kun homma toimii, niin se toimii. Mahtia. Lauran blogin sivuilla on enemmän tekstiä myös Kätkän epiksien availusta. Ensimmäiset möllit ja kolmanneksi, ei huono! :)


Kätkän terveystarkkeja on muuten tullut tehtyä vähän lisää. Kumpikin pojista kävi verinäytteiden otossa ja ne lähetettiin saksaan Labogen:lle. Testejä tehtiin Prcd-Pra:n ja Pompen taudin osalta. Kätkä sekä Ukko olivat molemmat  Prcd-Pra A ja Pompen terve. Hienot poijjaat.




Ukko kävi jalostustarkastuksessa, minkä mainitsin pikaisesti eräässä postauksessa. Ukkeli vähän ressasi jälleen uutta paikkaa ja sen menoa, mutta käyttäytyi kuitenkin asiallisesti. Tarkastuksen teki Ulkomuototuomari Marja Talvitie. Hän tuntui tykkäävän Ukosta kovinkin, harmitteli vain herran luppakorvia ja pihtiasentoisia takajalkoja. Muuten olisi ollut melko priima poika. Eiköhän näiden kanssa tohdi mennä käymään nyt siellä näyttelyissä, kun vaan antaa talous periksi noihin näyttelymaksuihin. Järkytyin kun olin ilmottamassa Kätkää ja ilmo hinnat olikin hieman pompsahtaneet edelliskerrasta ylöspäin. Joten muutamat lähellä olevat näyttelyt nyt jäi välistä. Kyllä me vielä johonkin mennään silti.

Yleisvaikutelma: Erinomainen koko ja tyyppi
Koko: 50cm
Purenta: Ok
Hampaat: Kaikki hampaat
Kivekset: Ok
Tyyppi: Erinomainen
Mittasuhteet: Erinomaiset
Sukupuolileima: Selvä
Kallo: Hyvä, leveä
Ilme: Hyvä
Kuono: Vahva, erittäin hyvän mallinen
Kirsu: Iso, musta
Otsapenger: Riittävä
Korvat: Luppakorvat, hyvänkokoiset
Silmät: Hyvät, keskiruskeat
Luusto: Keskivahva
Ylälinja: Hieman laskeva
Alalinja: Hyvä
Rintakehä: Hyvä, riittävän tilava
Eturaajat: Todella löysät kyynärpäät sekä hieman löysät ranteet
Eturaajojen kulmaukset: Hyvät
Lanne: Vahva
Lantio: Hieman luisu
Takaraajat: Pihtikinttuiset, kannukset
Takaraajojen kulmaukset: Hieman liian voimakkaat
Liikunta: Kovin ahtaat takaliikkeet ja kapeat, löysät etuliikkeet
Käpälät: Pienet, tiiviit
Häntä: Hieman alaskiinnittynyt, liikkeessä oikein kannettu
Karvapeite: Erinomainen
Väri: Musta vaalein merkein
Yleiskunto: Kovin löysä, muuten hyvä
Luonne: Hieman levoton
Hyväksytty varauksin; Huomioitava takaraajat ja korvat


27. kesäkuuta 2015

Hevoseton


On huoleton.. Vaan voikohan sitäkään sanontaa niin ottaa tosissaan. Tänään oli oikea hevosten kuskailu päivä, meni siinä samalla muutama lammaskin paikasta A paikkaan B. Seura oli huippua niinkuin monesti ja hauskaa oli. Antti ja Taneli pääsivät laitumelle ja Taake treenipaikkaansa. Kaikki ehjinä perillä.

Nyt täällä kotona on tyhjä tarha, portitkin auki kuin jotain odottaen. Kauhean outoa kun ei tarvitte iltaruokkoon lähteä tai tehä muutakaan. Jotain hyvääkin tässä tottakai kun kaviokkaat ovat poissa, alkaa tarha remontin aika. Langat menee uusiksi ja pari kerrosta niitä tulee lisääkin. Myös tarhan pohjalle porttien kohalle vähintäänkin ollaan tekemässä jotain, maanajoa ainakin. Helpompihan tämä kaikki on tehä rauhassa kun ei tarvitte hevosia siirrellä pois tieltä.


Taakea kerkisin tänään kuvaillakin Ruotsin tallilla. Meni siis samaan paikkaan missä ollaan ennenkin asusteltu. Oonan Pablon kaveriksi heinäkuun ajaksi, jottei Pablo jää yksinään sinne kun muut hevoset tallista lähtevät laitumelle. Oona saa nyt ratsuilla ruunaa siellä. Treeneihin ois tarkotus alkaa lisäilemään hieman esteitä, Taakehan ei niitä ole mennyt kuin irtona lumien aikaan viimeksi. Saa nähä mitä herra tuumaa tulevasta kuukaudesta. Hyvät pohjat on käytettävä tottakai viimisen päälle "hyväksi" :) Otettava ilo irti reenailuista.






22. kesäkuuta 2015

Aina ei vain onnistu



Läheskään aina. Meillä ei taas ihan ole menny putkeen nämä hommat. Poni lähti astutuksille kun esitteli ruunille ihan jäätävää kiimaa kun karkasi menneellä viikolla niiden tarhaan mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Noo, niinhän siinä kävi että me myöhästyttiin oriin tykö menossa päivällä parilla, joten nyt ponit ovat sitten orin luona seuraavaan kiimaan asti.


Ihan hullu ikävä poneja jo. Kyllä se sotkee omat päivä rutiinit kun ponit puuttuu tontilta. Mitenhän mie selviän tulevasta heinäkuusta kun näillä näkymin tosiaan jokainen ruunakin vaihtaa heinäkuuksi pitäjää. Huhhuh, kaikkea sitä mennee lupailemaan. Vaan toisaalta, pieni loma itselle hevosista ei varmaan ole pahitteeksi. Vaikka tosi outoa on ajatella tulevaa kuuta, hevoseton kuukausi. Apua.


Jotta tämä meän " aina ei onnistu " ei jäis kovin lyhyeksi niin ei meillä eilen menny hevosten uittaminenkaan ihan putkeen. Taakea en viime vuonna saanut veteen millään ilveellä, nyt ensimmäisen kerran lauantai iltana. Harmittavaa kun kukaan ei ollut tontilla kameran kans, olis tullu kyllä niin loistavaa kuvamateriaalia että oksat pois. Käyntimaaston jälkeen mulla oli tarkoitus saada Taake vietyä veteen sen verran että se kastelisi edes kaikki neljä kaviotansa.


Antti ja Forkku menivät eeltä ja Taake mietti rannassa tohtiiko perässä mennä. Aikansa mietittyään se otti lyhyitä, hiippailevia askeleita veden rajaa kohti. Mie istuin satulassa ja kehuin kovasti joka askeleesta, pitkät ohjatki oli tottakai jotta se sai rauhassa tutkiskella rantaa ja vettä. Parin hiippailevan askeleen jälkeen se vähän nosti ryhtiä ja aattelin että noniin, nyt se rohkeentu astumaan veteen. Haha, kyllä meni meikäläisen pasmat sekasin kun ruuna otti ihan hirvittävän kokoisen loikan rannasta paikaltaan veteen ja jatko muutamalla laukka askeleella niin pitkälle kun maata veden alla riitti kunnes humpsahti melkein korvia myöten vetteen. Forkku raukka oli juuri tulossa rantaa päin ja jäi melkein hirviloikkia tekevän Taaken alle. Mie keikuin satulassa ko mikäkin perunasäkki ja nappasin etukaaresta kiinni että pysyin kyydissä, nauroin ja kehuin hevosta kun se meni veteen! Huikeaa! En osannut yhtään varautua tuollaisiin loikkiin. Ensimmäinen ajatus kuitenki oli ettei passaa puota kyytistä, kastuu puhelin ja hajoaa. Toinen ajatus oli että Taake on ihan super ja kolmas oli että Ei jumankauta, herra hevonen kasteli satulaa myöten kaikki. Ihan kaikki. Kiva, laadukas nahkapenkki ihan veden alla. No, ei siinä muuta voinu ko nauraa, kehua ja taputtaa hevosta ja ohjata se vedestä pois jotta saadaan satula pikapikaa kuivumaan.


Pari päivää on satula ollut kuivamassa, eikä onneksi näytä että se olisi kovin itseensä tuosta kohtelusta ottanu. Toivottavasti. Näistä hömpötyksistä on taas hyvä jatkaa sateita lupaavaa viikkoa tekemättä yhtään mitään. Hevoset viettävät epävirallisen virallista lomakautta taas saepäivien ajan kun missään ei voi ratsastaa kun joka paikka on niin tuhannen turkasen märkää että oksat pois... Parempia kelejä odotellessa. :)


21. kesäkuuta 2015

Rauhallinen Juhannus


Juhannuksen aikaan alettiin valmistautumaan jo vähän torstaina. Työpäivän jälkeen pakkasin oman suomenlapinkoira uroksen Ukon autoon ja lähdin hakemaan naapuri kylästä Tilhkua kyydille. Osa ehkä muistaakin että meidän Kätkä teki pennut Tilhkun kanssa joulukuussa -14, joista täällä on esiintynyt välillä narttupentu Kaihti. Ukolla oli siis aika Torniossa Jalostustarkastukseen ja Tilhku lähti rotuunotto tarkastukseen.

Ukko sai ihan mukavan arvostelun ja hyväksyttiin jalostukseen. Huomioita oli mahd. morsiamen kohdalle parempiasentoiset takajalat ja korvat. Ukolla korvat ovat aika lupat ja takaraajat pihtiasentoiset. Muuten aika jees jätkä. Tilhkustakin tuli virallisesti lapinporokoira, joten nyt voidaan alkaa järjestämään pentuja rekisteriin. Koirista myöhemmin jossain postauksessa lisää.

Suopunkitytön Ukkoherra. Kuva: Satu Valo

Koirahommista kotiuduttua olikin ponien taksi tullut juuri samaan aikaan pihaan. Mira ja Maileri lähtivät ensimmäiselle yhteiselle reissulleen, Mailerin ensimmäiselle traikku kyydille. Reippaasti jätkä tallusteli mamman perässä suoraan autoon eikä kauhistellut mitään. Lastaussiltakin oli kuin olisi aina siinä ollut. Välillä oli pysähdytty useamman kerran katsomaan onko kyytiläisillä kaikki hyvin ja joka kerralla Maileri oli ollut maitobaarin kimpussa, ihmetellyt vaan miksi joku taas käy kurkkimassa.



Ja näin nousee jalka!

Ja kuten moni jo arvata saattaa miksi ponit autoilee, on syy tietenkin selvä. Mira lähti astutettavaksi ja Maileri meni tottakai mukaan. Onneksi paikassa hoito on vähintäänkin maailman parasta ja ponit viihtyy. Tästä reissusta voin kertoa myöhemmin sitten lisää, mikäli tästä on jotain kerrottavaa.




Mira karkasi yks päivä ruunien tykö pihattoon, varsa tietenkin perässä. Taneli oli sitä mieltä että "ihanaa, minun oma poni tuli takaisin" ja käveli koko sen ajan mitä Mira kerkesi tarhassa olemaan sen perässä. Varsa ei ollutkaan niin kiinnostava, mutta OMA poni tottakai!


Taakea taas kiinnosti varsan nuuskuttelu enemmän, vaan kun sai vähän nuuskittua lähti ruuna tyytyväisenä takasin syömään. Antti oli taas asenteella " nuoret, ihanko noita ei olis ennenkin nähty. Tuttu juttu ja sitä rataa. ", eli katseli vain kauempaa tätä tapahtumaa ja maisteli heiniänsä.

"Kukas se tämä mini on?"

Juhannusaaton sää suosi meitä täällä kotopuolessa alunperin huonoista säätiedotteista huolimatta. Päivä oli lämmin, taisi olla tämän "kesän" lämpimin. Tytöt kävivät järvessä uimassa ja käyntimaaston jälkeen pääsivät myös hevoset uimaan. Voi sitä naurua ja riemua kun Antti, Forkku ja Miska räpiköivät tyttöjen kanssa tuossa. Olihan niillä kaikilla hauskaa. Antti porskutti oikein tyytyväisenä vedessä, ponit perässä.






Taake ja Taneli nautti lämmöstä tarhassa, Taneli sai kyllä juhannuksen kunniaksi omistajaltaan pesupäivän ja Taake pääsi vain narussa kävely lenkille. Keskiviikon kiropraktikon hoidon jälkeen määrättiin kaksi kävelytyspäivää, jonka jälkeen kaksi kävelytyspäivää selästä ja sen jälkeen saa palata normaaliin. Hommat alkaa olla aika hyvällä mallilla ruunan kanssa. Paljonhan siinä oli aukomista taas, mutta nyt on kuitenkin saatu sellainen satula että sen ei pitäisi enään aiheuttaa ruunalle ongelmia, eli seuraavat ongelmat tulevat johtumaan jostain muusta, jos niitä tulee.

Tähän loppuun vielä Mailerin ravi esittelyä. Alkaa näyttää aika kivalle, vai mitä?


303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...