25. kesäkuuta 2016

Maastohyppelyä ja kärryilyä


Kulunut viikko piti sisällään jos jonkinmoista toimintaa. Maisan reeneihin on kuulunut kärryilyä sekä uimista. Isommat hevoset laitumella ovat harrastaneet maastoilua rennosti sekä paria pientä 'risuestettä' tytöt pääsivät kokeilemaan Taaken ja Leimun kanssa.

Sopivan paikan löydyttyä kyhäilin risuista pari estettä, joskin tunsin niskassa katseen ennenkuin hevoset olivat tulleet paikalle. Käännyin ympäri ja mietin mistä tuollainen olo mahtoi johtua kunnes pongasin 100m päässä pienen vuotiaan hirven vasan. Vasa ei kauas liikkunut vaikka hevoset ilmestyivät samaan paikkaan. Vasta kun alettiin ottamaan ravia ja laukkaa alle vasa totesi että on parempi siirtyä sivummalle. 


Taake innostui ensimmäisestä esteestä kovin kun siihen sai ekan kerran laukalla tulla. Aluksi mentiin siis vain ravissa yli. Laukatessa sen yli Taake otti pienen ponnun jonka jälkeen se jatkoi huvittavaa kenguru laukkaa muutaman metrin. Olihan se niin hubaisan näköinen että kameran takana vaan nauraa rätkätin kuin mielipuoli.


kenkuruloikkaa


Leimu mietti ensinnä että mitähän ihmettä me oikein touhutaan, mutta niin se tuntui innostuvan esteistä myös. Alkuun se vain asteli ravissa könyten niiden yli, mutta kun laukkaa nosteltiin alkoi tamman olemukseenkin löytyä ryhtiä ja jaksoi se muutaman kivan hypynkin ottaa. Kunhan kenttä saadaan valmiiksi niin eiköhän nämä meidän estereenitkin pääse ihan uuteen elämään. Ja hevosille muutenkin säännöllisempää puomi työskentelyä. En malta odottaa!



Maisa on esitellyt kivaa ravia koppakärryjen kanssa ja se on kyllä mahdottoman kiva poni muutenkin. Kaikki jotka on käyneet katsomassa ovat kovasti tammasta tykänneet. Ja miksipä ei, onhan se mahdottoman suloinen ja porisee kun sitä puhuttaa. Nimeltä kun huutelee se tulee tarhan toisesta päästä tykö, ihanuus ponski :)



22. kesäkuuta 2016

Tervetuloa Maisa

Tytöt ja Tuima. Postauksen kaikki kuvat Jessica Ruponen

Mira ja Tuima saivat kesävieraaksi monille KavioillaKoparoilla-blogista tutun shettistamma Maisan. Maisa tulee olemaan ponien kanssa suhteellisen usein postauksien parrasvaloissa. Tammojen pään menoksi on suunnitelmia, mutta tärkein niistä tietenkin jatkuva 24/7/ laihis, jota allekirjoittanut harrastaa myös siinä sivussa.

Mikä voi olla mukavampaa kun laiduntaa laihduttaa kesä kaverin kans? 


Maisa ajeltiin eilen hakemaan kotoaan ja tammuska käveli tyytyväisenä mitään kyselemättä vieraan ponityttösen perässä autoon. Aivanko he ois aina sinne kulkeneet yhdessä. Matka meni hyvin ja kotia päästyä otima Mira ja Tuima ja vietiin kolmikko tutustumaan laitumelle. Tasaselle pohjalle jos joku sattuu jotain keksimään. Alku näytti oikein lupaavalta, Maisuli tutustui hieman Tuimaan ja Mira reakoi vain ruokaan. Kunnes Maisa lähti kävelemään Miran takaa toiselle puolen syömään ja mamma hokasikin että hitto täällähän oliki joku muu varsan lähellä. Välillä melko keveästi persustaan nakellen Mira teki Maisalle selväksi kuka määrää ja että varsaa ei katota, eikä ainakaan kosketa.

Alku meni vähän paikkoja etsien mutta hyvin nopeaan rantatarhassa tammat löysivät paikkansa ja Tuimakin sai jo rauhassa nukkua ilman että äiti koko ajan hyppää toiseen suuntaan. Ilta meni rauhallisesti. Tammat otettiin sisään yöksi ja Mira osoitti Maisalle mieltä aluksi vähän potkien seinää. Nopeasti tästäkin rauhoituttiin. Seurailin kamerasta jonkun tovin että tunteet alkavat viilentyä Miralta jotta aamullakin vielä olisi tallin seinät pystyssä. Ainoa mistä Mira Maisaa komensi oli kun tammuska katsoi varsaa muutaman sekuntin liian pitkään. Vilkasta sai, mutta jos Maisa jäi katselemaan kertoi Mira seiniä pitkin ettei se ole sallittua. Ties vaikka toinen kokeilis Tuiman hältä viiä?



Tunteet on kuitenkin yön aikana viilenneet ja aamun uloslaitto sujui ilman suurempia juttuja. Mira ihan varmuuden vuoksi ajatti Maisan kauemmalle heinäsutille syömään, mutta ei potkimalla ja juoksemalla vaan vaan käveleskeli kohti korvat luimussa ja Maisuli siirtyi paremmille heinille. Tuima on ollut vähän ihmeissään äidin karseasta käytöksestä. Varsasta olisi niin mukava tutustella uuden hoitotätin kanssa. Vaan eiköhän sekin onnistu kun mami tottuu uuteen ystäväänsä.


Aurora pääsi aloittamaan Maisan kuntokuurin jo eilen. Voiko ponityttö enempää toivoa; Ihana kärryttely poni koko kesäksi joka vielä kirsikkana kakun päällä rakastaa uimista! Oispa itelläkin silloin nuorena likkana ollut mahdollisuus tälläisiin kesälomiin. Vaan ei ihan arpaonni suosinut silloin. Nyt on mukava kun voi toiselle tarjota mahdollisuuksia niihin mitä ei ite koskaan saanut ja kattella naama vihreänä niien menoa, hihi.

Villitin hoitotäti lomailee.

Tuima täyttää huomenna 3 viikkoa. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee?



16. kesäkuuta 2016

Mäntylahen Tuimaepeli



14 vuorokautta täyttävä oripoika sai "lahjaksi" nimensä. Hippokseen ilmestyi kuin tilauksesta Tuiman oma sivu ja samanlainen löytyy myös Sukupostista. Tuittumaiseen mutta huumorilla varustettuun luonteeseensa viitaten varsomisilmoitus nimiehdotuksen kera Hippokseen meni jo 6.6. nimellä Mäntylahen Tuimaepeli. Tämä hyväksyttiin ja kasvattajaa naurattaa. Mielensäpahoittaja oli nimi ehdotuksien ehdoton ykkönen, mutta sehän oli Mäntylahen -etuliitteen kera ihan liian pitkä. Tuimaepeli on juuri niin osuva tälläiselle varsalle.





Tuima kyllä keksii kaiken. Isoveli Maileri keksi vasta puolivuotiaana että vesiämpärin kaato tarhassa on tosi hauska juttu, kun Tuima keksi sen jo 13 vuorokauden ikäisenä. Tänään sitten suosiolla kuskasin vesiämpärille auton renkaan kaveriksi jotta se pysyy pystyssä. 


Kaksi päivää hoideltiin hevosiakin kengityksistä hierontojen ja laserhoidon merkein. Taake sai etusiin alle rollerit jotta etujalat kerkeäis vähän paremmin alta pois kun tuntuu välillä jäävän vähän hitaaksi. Kokeillaan näitä ainakin yksi väli. Kenkäyksen jälkeen ruuna sai nauttia vielä hieronnan ja laserin, joista se nauttii täysin siemauksin. Jumeja oli siellä missä niitä kuvittelin olevan joten eiköhän näistä päästä taas treenin makuun. 




Tuimankin kavioita raspailtiin jo vähän suoremmiksi. Melko suorat jalat kakrulla onkin, mutta pikkusen otettiin sisäkantoja alemmaksi jotta kaviot suoristui. Kiltisti muksu antoi jalkoja hoitaa, ollaanhan me niitä päivittäin jo koetettu nostella. Pienestä se on vitsa väännettävä.


P.S. On muuten bloggaaminen tuntunut ihan eriltä kuin tuossa aiemmin, kiitos siitä lukijoille joita onkin tullut melkein kymmenkunta lisää! Sekä eritoten heille jotka on innostuneet kommentoimaankin, mukavaa kun täällä on vähän eloa! :)

Tyypit matkalla laitumelle

13. kesäkuuta 2016

Hetken lämpö


Niin taas tälle iltaa saatiin pieni myrskyn poikanen, tuulee kuin siperiassa ja vettä tulee taas vaihteeksi taivaan täydeltä. Eilispäivä ja tämä päivä on olleet todella kivoja keliltään. Taivas on ollut puolipilvinen ja ilma lämmin. Tuima ja Mira ovat saaneet viettää molemmat päivät ulkosalla. Tuima on ottanut nokosia pitkää pituuttaan ja Mira on hyvän äidin malliin puoli nuokkunut vahtia pitäen. Varsa kävi eilen ekaa kertaa pois omalta tontilta vähän käppäileen ja tänään käytiin sitten oleskelemassa miehen mummolan pihalla. Mira sai siivota portaiden edustalta piiiitkän ja herkullisen heinän ja Tuima sai töhötellä omiansa.



11 Tuimaa Vuorokautta



Olihan varsalla hauskaa! Ekaa kertaa kunnolla sai päästellä tasasella pohjalla, niin lujaa kuin kintuistansa pääsi. Miralla välillä vähän huoletti mutta hyvin jätkä nyt pysyi mamin mukana kuitenkin. Hih, varsa on niin hauska. Se on nyt parina aamuna opetellut hörähtämään mamman kanssa aamu terveiset kun talliin menen. Ihanat pienet kimeät hörinät, niihin ei kyllä kyllästy koskaan.



Eilen Aurora kävi uimassa Taaken kanssa. Ruunahan ei ihan uimaanuimaan asti veteen mennyt, mutta tähän asti pidemmälle kuin aiemmin. Taake on sitä mieltä ollut aina että järveen varmasti hukkuu jos ei jalat yllä maahan. Vaan eiköhän se tälle kesää saada uimaan asti jos vain kelit sen sallii. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ottaa vene mukaan tähän uittamiseen. Tosin eilinenki suunnitelma oli ensin vain kahlailla, mutta niin ne innostu kulkeen syvemmälle ja taas syvemmälle.






Huomenna ja keskiviikkona olisi tiedossa kengitystä, hierontaa ja laserointia. Niistä ja hepoista sitten niiden jälkeen lisää. 

11. kesäkuuta 2016

Tulevan kesän myrskyjä


Muutaman saepäivän tuoman pakollisen karsinassa asumisen jälkeen on mukavaa päästä tarhaan rallittaan. Meillehän tuo kesä myrsky toi mukanaa lumisateet. Lunta oli maassa reilu viitisen senttiä ja sitä tippui tallin katoltakin läjiin jotka eivät ole vieläkään sulaneet pois.

Voi Tuiman riemua kun ulos pääsi. Kyllä sai taas kivet ja kannot kyytiä kun jätkä esitteli juoksukoikkaloikkiansa. Hulvatonta seurata sen rallittelua, hih.







Tuimasta sain eilen myös ensimmäiset EiniinTuimat kuvat. Ehkä elämä ei olekkaan Tuimiksen mielestä niin kamlaa miltä sen ilmeet näyttivät viikko takaperin. Tämä varsa on ihan täynnä omia mielipiteitään, Maileri on tuntunut niin helpolta jotta tuntuu että tässä kaverissa riittää työtä. Ei se mikään paha päinen ole, sillä on vaan oma pää. Ainakin kovempi sellainen kuin veljellään.

 
Ensimmäinen einiinTuima kuva.



Tuima on saanut facebookissa paljon kehuja jo rakenteestaan. Meitä on myös heti alettu houkuttelemaan Sotkamon näyttelyyn syksylle. Uskaltaakohan sitä mennä. Tosin, näyttelyistä puheenollen, Mailerin ensimmäinen kehässä pyörähdys tapahtuu ihan muutaman viikon päästä! Minua ihan pelottaa lähteä näyttely reissulle, en tiedä semmosista yhtään mitään. Hauskaahan se varmasti on. Tiä sitten siitä kuinka kannattavaa on viiä varsa suoraan laitumelta kehään, haha. Sittenpä sen näkee millaiset haukut sieltä saa mukaansa.









Riimussa kävelykin alkaa jo sujua oikein mallikelpoisesti. Mitä nyt talliin meno on ihan kuraa. Paljon kivempaa olis olla vaan pihalla, jottei sisälle tarttis mennä lainkaan. Vaan ymmärtäähän sen, ulkona on kivempaa. Vielä vaan ei ole meillä niin lämmintä että viittisin jättää tammaa ja varsaa yöksi ulos. Tänään on oleskeltu melkein koko päivä ulkona, pari tuntia kävivät päivällä lepäämässä sisällä ja mentiin takasin ulos. Mainio keli ja rantatarha ilman hyttysiä, onko juuri parempaa aikaa olla pihalla?




Tiistai aamuna Oona kävi ratsastelemassa Taakea. Siitähän ei olekkaan kuin kohta vuosi, kun O on ratsastanu Taakea viimeksi. Ihan piikkusen oli homma hakusessa mutta ruuna kulki kuitenkin kivasti. Laukannostotkin sujuivat hyvin ja Oonan mukaan vasen laukka on saanut voimaa hyvin lisää. Mikä on tietenkin oikein positiivinen asia meille! Kyllä se vaan kannattaa, se hiljalleen eteneminen turhan hoppuilun sijaan.

Ens viikolla meille tulee kengittäjä niin saadaan varmaan sitten hevosia hieroskeltuakin samalla reissulla. Taakelle tuo vasen tuntuu taas hankalammalta mutta en ihmettele, kun se sitä jalkaansa varoi suhteellisen pitkään niin varmaan on lihasjumia aiheuttanutkin. Taakekin on saanut nyt lomailla vähän enempi ja saa nauttia laitumesta kengittäjän tuloon asti.










Mie yritin kovasti ottaa videotaki Taakesta ja Oonasta mutta jotenkin kummasti onnistuin ne kamerasta vissiin poistamaan kun en niitä enään kortilta löytänyt. Olisi saanut vähän päivitettyä herran liikettä. Mutta jospa sitä kokeilee hieronnan jälkeen ottaa videota, voi liikkeetki ruunalla olla paremmat. 

Alla olevassa kuvassa Maileri on päivä nokosilla poikien kera. Vuotikkaat nukkuu ja vähän vanhemmat pitävät huolellisesti vahtia pojista.

Maileri ja pojat. Kuva: Päivi V.

Aijoo, mikä tärkeintä tällä hetkellä! Me on vihdoin päästy kentän rakentamisen makuun! Puut on kaatunu, kivet ja kannot lähteneet. Ojat on kaivettu ja nyt odotetaan pohjan kuivahtamista jotta päästään maan ajoon! Ihan huippua, kyllä sitä on kauan odotettukin! Ja nyt viimein se alkaa jo näyttää joltain. Uusia kuvia sitten seuraavaan postaukseen tämän hetkisestä tilanteesta.



303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...