20. joulukuuta 2015

Suomenjuntti ja hobunen

Vihdoin tuntuu että elämä alkaa normalisoitua täällä meilläkin (tosin nyt kun sen kirjoitin/ajattelin "ääneen" tapahtuu taas varmaan jotain. *kopkopkop*). Kelit alkaa olla mukavia ja eilen saatiin viimein kenttäkin auki! Tosin kentän paikka vaihdettiin viime talvesta, ei siis ole enään ihanat järvi maisemat taustalla, mutta kenttä on tasasempi ja isompi. Sehän se on tärkeintä, mahtuu kunnolla Taakekin ravamaan jopa suoraa uraa, mikä ei viime talven pienellä kentällä ollut mahdollista. 


Jospa tässä alkais saamaan taas tästä harrastamisesta kiinni. Ratsastuksen saloihinkin olisi mukava taas pyörähtää pitemmäksi aikaa. Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen on ollut motivaatio niin hukassa, niin hukassa. Mutta jos sen nyt taas löytäisi, kun on taas kenttäkin missä mennä. Voi alkaa taas opettelemaan kaiken alusta.



Palataanpa tähän postauksen otsikkoon. Suomenjunttihan kertoo tottakai suomenhevosesta, Tanelihan meillä jo on. Eilen meille tuli kuitenkin vieraita Muhokselta. Vanhempi suomenhevosruuna ja vähän nuorempi eestinhevonen. Nämä ihanat kaverit jatkavat matkaansa uuteen kotiin kun omistaja saa sinne paikat kuntoon hevosia varten. Ovat siis vain hetken vieraita meillä.


Ruunat pääsivät Miran ja Taaken kanssa pihattoon. Koko sakki tulikin alusta asti heti juttuun ja olivat parin tunnin jälkeen jo samoilla heinillä jokainen. Pihatossa heinät on jaettu kuuteen eri verkkoon eri puolille tarhaa. Hevoset kuitenkin näkevät toisensa melkein jokaiselta verkolta, mutta tilaa on sen verran ettei tarvi kenenkään tapella heinistään vaan saa rauhassa syödä.


Tänään olisi nyt tarkoitus lähteä kokeilemaan tuota meidän "uutta" kenttää. Toivottavasti se on yhtä hyvä miltä se eilen näytti rattorista käsin. Potilaat tarhaavat rauhssa omissa pikku tarhoissaan. Välillä Tanelikin koettaa poukkoilla sen näkösenä että virtaa olisi mutta malttaa sitten kuitenkin mielensä ja rauhoittuu syömään.





Mailerilla kävi muuten tunnistajakin torstaina! Olin aivan unohtaa mainita. Herra käyttäyty oikein mallikkaasti käytävällä kahta puolta kiinni seisoen. Oli mulla riimunnaru varoiksi kuitenkin itsellä kädessä, mutta sitä ei tarvittu. Ensin ajeltiin karvoja vähän kaulasta kahdesta kohtaa. Sitten tökättiin piikkiä ja veret oli otettu putkeen ennenkö itekkään sitä edes tajusin ja kohta oli sirukin jo kaulassa. Hirveän kiva poika kun hommat onnistuu ilman tappeluja (ainakin vielä). Keskiviikkona oli kengittäjän päiväkin ja Mailerihan vuoltiin ja hoidettiin kuten muutkin. Otin pojan käytävälle ja silloinkin laitoin heti kahta puolta kiinni, kengittäjämme vain katsoi ja kysyi olinko tosissaan että varsa seisoo tässä kahtapuolta kiinni. Viimeksi kun seisottiin vielä riimun narun kanssa pelkästään. Naurahdin että tottakai se seisoo, sehän seisoo jatkuvasti ko mie yksin täällä touhuilen näitten kanssa. Siinä se sitten kiltisti seiso ja anto vuolla hyvin. On se niin fiksu ja reipas jätkä.





Näihin tunnelmiin on hyvä jatkaa, jospa alkais postauksiakin putoamaan taas vähän useammin kun on parempi mieli itselläkin näiden kanssa touhutessa. Kun ei nyt ihan joka päivä ole nuita vastustuksia. Rauhaisaa joulun odotusta jokaiselle!




14. joulukuuta 2015

Klinikalla kontrollissa


Mailerin kontrolli aika Oulussa klinikalla oli siis torstaina. Keskiviikkona saatiin kuin saatiinkin Tanelille soiteltua ja sovittua aika samaiselle torstaille. Aika oli tosin aiemmin kuin Mailerilla, mutta siitä huolimatta se otettiin kun tarjottiin.

Aamulla alettiin pakkailemaan hevosia autoon pikkusta vaille kahdeksan ja kasilta oltiin jo liikenteessä. Maileri käveli kuin isompikin hevonen suoraan autoon vaikka äiti huusi suoraa huutoa tarhan portilla. Tanelikin tuli kiltisti kyytiin, kerran vain kokeili josko kävelisi vaan ohitse, mutta sitten tulikin suoraan kyytille. Hienot poijaat.


Tanelin aika oli 11.30 ja klinikalla oltiin perillä 11.20 aikoihin. Keli oli jotaki ihan hirveää ajella, joten matka kesti normaalia kauemmin. Perille kuitenkin siis päästiin. Kävästiin ilmottautumassa ja alettiin purkaan poikia autosta. Mailerin vein klinikan ulkokarsinaan odottelemaan vuoroaan ja Taneli pääsi suoraan klinikan sisätiloihin tutkittavaksi.

Ensin käytiin läpi ruunan tämän hetkistä elämää samalla kun eläinlääkäri kopeloi ruunaa läpi. Sitten suunnattiin pihan kautta maneesiin juoksuttamaan ruunaa. Juoksutukset sujui oikein kivasti taivutusosioon pääsyyn asti. Takajalkojen taivutusta alotellessa Taneli oli sitä mieltä että minuahan ei taivutella joten monotan lekuria päin ennenkö se koskee. Takajalka viuhahteli semmosella drivella sivulle ja ell kohti että lähdettiin käyttämään Tane sisällä. Taneli "huumattiin", jonka vaikutuksen alottamista odoteltiin hetki. En nyt kuolemaksenikaan muista mitä ainetta lekuri käytti, mutta se kuitenkin vaikuttu hevosen mieleen rauhoittavasti ilman että vie kuitenkaan unten maille ja kivut pysyvät mikäli niitä on. Aine tuntui toimivan ja taivutukset ja juoksutukset pystyttiin jatkamaan normaalisti loppuun. Jonkin asteisia reaktioita taivutuksiin tuli. Sisälle mentäessä Taneli sitten kännättiin ja sen matka jatkui otj röngteniin ja ultraukseen.


Tanelin mennessä kuvattavaksi, minua pyydettiin hakemaan Maileri sisälle. Sen eläinlääkäri olikin tullut aiemmin töihin joten päästiin siis suhteellisen nopsaan tutkittavaksi. Ell sanoi jo heti Mailerin kävelyn nähdessään että jalka on mennyt parempaan. Pikku ipanassa oli tottakai virtaa kuin pienessä kylässä, minkä voi olettaa 4 viikon karsinassa olon jälkeen joten Maileri sai kokea ensimmäiset känninsä. Rankkaa tuossa iässä jo alottaa! Ipana siis rauhoitettiin ja vietiin kuvattavaksi. Kuvat kertoivat minun pahimman painajaisen olleen ohitse, luojalle kiitos. Nivelpinta oli parantunut todella hyvin, mitä pelättiin ettei lähde paranemaan. Murtuma kuvissa näkyi vielä, mutta eläinlääkärin mukaan sekin on mennyt paljon paremmaksi kun Maileri ei onnu jalkaansa enään.
Näillä puheilla kotiutus ohjeiksi saatiin;

  Kaksi viikkoa tarhailua pienessä tarhassa, edelleen teippi/kipsinalusvanu tuen kera. Kahden viikon jälkeen isonnetaan tarhaa, edelleen tarhaa tuen kans toiset kaksi viikkoa. Mikäli neljän viikon jälkeen ei edelleenkään onnu saadaan jättää tuki pois.


Pihattoon Maileri ei kuitenkaan tälle talvelle enään mene vaan se tarhailee yksinään, tai Tanelin paranemisen mukaan Tanelin kanssa pienemmässä tarhassa ja saavat yöpyä sisällä. Taneli ei tosiaan saanut niin kivoja uutisia klinikalta. Jalasta löytyi jännekanavan seinämästä voimakaskaikuinen muutos, mineralisaatio. Lähes luun tiheyden omaava kalkkeuma. Jalalle ei voi oikein tehdä mitään, mikään kylmäys tms hoito ei siihen auta. Taneli viettää seuraavat 4-6 viikkoa sairastarhassa ja sen touhuja seuraillaan. Paranemisennuste harrastekäyttöön hyvin varauksellinen.


Onneksi kotia tullessa oli jotain hyviäkin uutisia tuomisina, mutta Tanen löydökset järkytti meitä kaikkia. Päätöksien kanssa omistjaa ei kuitenkaan hätäile vaan otetaan iisisti ja katsellaan miksikä homma menee. Taneli ei kuitenkaan vaikuta kipuisalta, liikkuukin oikein mielellään pienessä tarhassaan. Loppuun vielä pari video pätkää Mailerin pukki-ilottelusta tarhaan päästessään ja potilaiden "Ei Saa Riehua"- käskyn uskomisesta.






9. joulukuuta 2015

Edessä

198 vuorokautta, takana 137. 


Miran tiineyden päivittelyt on olleet hyvinkin hiljaiselossa koko syksyn. Varsinkin tämän viimeisen parin kuukauden aikana kun on sattunut ja tapahtunut jatkuvasti jotain "pahaa". Enkä rehellisesti sanottuna ollut enää varma, onko pieni kyytiläinen enään edes kyydillä. Viikko sitten eläinlääkäri soitteli olevansa maisemissa, joten tulisi käymään. Oli nimittäin Mailerin ensimmäisen rokotuksen aika! Rokotuksen aikana kyselin onko eläinlääkärillä ultrakone mukana ja olihan se. Niinpä tuumasta toimeen, varsa karsinaan ja mamma käytävälle. Hetken päästä jännityksen sijasta olikin ilo ylimillään. Siellähän se pieni potki niin että napanuora heilu! Missähän lie tulevaisuuden raveissa se mennä porskutti. Ultraushan oli lähinnä minun oman mielenterveyden vuoksi, moni muu olisi ehkä jättänyt ultraamatta. Jotain hyvääkin näihin päiviin!



Maileri ei tosiaan porkkanan syömisen lomassa kerinnyt edes huomata koko rokote piikkiä, mikä tietenkin oli hyvä asia. Jätkän jalka on omaan silmään parempi, ainakin sillä pystyy pukitteleen ja muuten loikkimaan karsinassa. Tosin on se pahimpien pukki sekoilujen aikana kyllä ottanut ilmasta tulevan painon terveelle jalalle vastaan eikä tälle kipeälle. Huomenna lähdetäänkin kontrolliin klinikalle. Pitäkää peukkuja jotta jalka olisi alkanut paranemaan kuten kuuluu.

Kuvassa näkyy pieni hiusmurtuma vasemmalla puolella.

Mailerin karsina elämän aikana on ollut tosi helppo järjestää vierotusta hiljakseen. Aluksi Mira kävi vain pari tuntia oleskelemassa tarhassa ja Maileri oli yksin tallissa. Kaikki on mennyt kyllä suhteellisen hyvin, välillä vaan vähän hirnahdellaan mutta Maileri ei ole missään kohtaa yrittänyt "tappaa karsinaa" ja tulla ulos sieltä. Nyt Mira käy vaan aamulla, päivällä ja illalla tisujen tyhjennyksellä karsinassa, muuten asustaa Taaken kanssa ulkona. Taneli taas viettää toistaiseksi karsina levossa Mailerin kaverina. Sama jalka oireilee kuin Mailerillakin, tosin kintereestä. Sitä se ontui sunnuntaina. Nyt saa kipulääkettä ja kävelytystä narun jatkeena. Taneli lähtee Mailerin kanssa klinikalle tutkittavaksi, kun samainen kinner on sillä oireillut joskus raviaikanakin, niin käydään tutkimassa mikä siinä on. Ainaki oletus on että se selviää.




Miran laihutuskuuri on jokseenkin onnistunut kun on ollut Mailerin "toimesta" karsinassa säännöstetyllä heinällä. Heinämaha on pienentynyt kivasti, vaikka karvaa on varmasti saman verran kuin vuosi sitten, on maha tuplasti pienempi. Jalatkin on niin kevyet että eilen mamma veti pukkikiitoa tarhassa yksinään monta kierrosta, Taakekin tuijotteli tammaa silmät pyöreinä; "Mikähän tuolle tuli!" - ilmeellä. Kunnes sitten hetken tuijottelujen jälkeen otti itsekin pientä spurttia mamman kanssa. Kyllä ne on hauskoja tyyppejä kun ne sille päälle sattuvat.





2. joulukuuta 2015

Pienissä jouluisissa myyjäisissä

Rakkaat

Sunnuntai aamu alkoi kirkkaana pikku pakkasen ollessa ilmassa. Aamu oli täynnä touhua mitä ei keritty lauantai iltana tehdä. Miralle kulkussetolkan testausta, valjaiden, satulan ym. öljyämistä. Hevosten puunausta ja joulu kamppeiden testausta. Pulkankin testaaminen jäi paikan päälle.

Mira ja Taake köpsyttelivät kiltisti autoon, autossa ollessa Mira hirnahteli muutaman kerran Mailerin perään joka jäi talliin yksinään odottelemaan mamman paluuta. Matka ei onneksi ollut pitkä, selvittiin liukkaalla tiellä kunniakkaasti perille ilman takapakkeja. Ainoa mikä huomattiin kotia lähtiessä oli pulkan unohtuminen tallin nurkalle, mutta naapuri onneksi kipaisi sen meiltä matkaan kun hän ei ollut vielä kerinnyt lähteä samaisiin myyjäisiin.



Perillä purettiin pollet autosta ja Auroran kanssa kahdestaan varusteltiin ne vanhan kaupan pihalla. Koulun mäki oli niin jäinen ja jyrkkä, vaikka se hiekoitettu olikin, en lähtenyt yhdistelmällä edes kokeilemaan sinne nousua. Joten parkitettiin vanhan kaupan pihalla jossa varusteltiin hevoset.

Ei ole mukavampaa fiilistä kuin se kun hevoset toimivat moitteetta vieraassakin paikassa. Taake oli kiinni traikun perässä missä se satuloitiin ja puettiin tontuksi. Mira taas oli traikun etuosassa ja sekin seisoskeli kiltisti paikallaan. On ne kyllä loistavia kamuja.




Päivä oli kerrassaan mukava vaikka väkeä ei ollutkaan niin paljon kuin oli odotettu. Hevosia käytiin katselemassa ja pienimmät kävivät pulkan kyydillä. Muutama asiakas riitti kuitenkin Taakenkin kyytiin iloisin mielin. Mukavinta oli kyllä tuon vanhan setolkan ääni Miran liikkuessa. En tiedä kuinka vanha se on, mutta pitkän pennin sain siitä vuosi sitten velottaa kun sen löysin. Mukava helinä siitä lähtee, tuli enemmän vain joulufiilis sitä kuunnellessa. Tässä teillekin kuultavaksi.










Oli tässä päivässä itsellä vähän surukin puserossa. Oli nimittäin seitsemään vuoteen ensimmäinen joulutapahtuma missä Antti ei ollut mukana. Mulla on niin kova ikävä sitä ruunaa, että se on jotain aivan käsittämätöntä. Se on niin kaikessa ollut mukana ja varsinkin nyt joulun alla sitä ikävöi vain enemmän. Seitsemän joulua yhdessä on pitkä aika minun mittapuulla kaviokkaan kanssa. Ja aina käytiin joulumaastossa ja viime aikoina riitti jotain tapahtumaa mihin ruunan sai pukea tonttuilemaan. Ehkä tämä ikävä joskus laantuu.



303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...