29. syyskuuta 2015

Elämä jatkuu

Vaikka Antin poismenosta on vasta vähän aikaa, olen yrittänyt jatkaa jokapäiväistä arkea niinkuin ennenkin. Perjantai oli hirvittävän raskas päivä mutta silti olo oli jollain asteella helpottunutkin. Kun tietää että toisella on kaikki hyvin eikä kipuja ole. Ikävä ja kaipuu on sanattoman suuri. Puoli sydäntä on poissa, yhdessä koettiin niin paljon. Liikutun joka päivä uudelleen kun ruunaa mietin. Olen surullinen, mutta samalla yllättynyt siitä kuinka Antti oli oikeasti niin monelle ihmiselle hyvin tärkeä. Selvästi me tehtiin joitain asioita oikein, eihän se muuten vois niin tärkeäksi tulla niin monelle, lyhyessäkin ajassa.


Lauantaille oli suunniteltu harjoitus koulukisoihin lähtöä ja sinnehän lähdettiin. Se oli hyvää, pakollista 'pakkotoimintaa' etten jäänyt sänkyyn makaamaan. Taake ja Forkku autoon ja menoksi. Menomatkalla vierähti muutama kyynel, kun mietin tämän matkan olevan ensimmäinen ratsastuskisa matka kotoa missä Antti ei ole mukana. Kauniin aurinkoisen syyspäivän ja mahtavien hevosten ansiosta kuitenkin selvisin siitä.

Tytöt ratsasti mahtavat radat 'kylmiltään'. Aurorakin oli viimeksi Taaken selässä ollut kaksi viikkoa sitten ja kelit on olleet niin huonot ettei missään pellollakaan ole pystynyt treenaamaan. Tämähän näkyi Taakesta, se selvästi testasi Auroraa. Tästä huolimatta (ja lävistäjällä vedetystä pukkisarjasta) ratsukko nappasi 52,73% prosenttia, mikä oli minun mielestäni tällä treeni määrällä aivan kelpo suoritus ekoiksi kisoiksi koskaan. Raviohjelmasta siis tosiaan.




Pahoittelut 'puhelin kuvista'. Tietokone sanoi työsopimuksen irti joten näpyttelen tätäkin postausta kännykällä enkä saa kuvia kamerasta ulos. Alemmat kuvat ottanut Elina Tryyki.



Elämä jatkuu. Lauma on hieman muuttunut turbopapan pois menon jälkeen. Eniten tässä on mulle opettelemista olemaan ilman sitä tärkeintä ystävää, joka oli kanssani 7,5vuotta. Hevonen suurella H:lla. Hevonen jonka ei pitänyt elää sitä ensimmäistäkään yhteistä kesää, kun oli niin huono kuntoinen.


P.S. Lukijoille, yritän saada tietokoneen lainaksi jotta saan arvonnan piettyä kaikesta huolimatta ajallaan. Muistathan käydä osallistumassa!

25. syyskuuta 2015

Ei Hyvästi vaan Näkemiin

Me nähdään vielä, siellä missä kaikilla on hyvä olla. 
Hyvää matkaa rakas, kiitos kaikesta. 
Ilman sinua en olisi täällä.


Me hymyiltiin ja tiedettiin,
kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti.
Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin,
sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.


Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan, 
vaikken oikeesti henkeä saa. 
Mä kyllä reipas tänään oon 
vaikka melkein luovutan jo.


Kiitos näistä vuosista. 
En voi kyllin sinua koskaan kiittää tarpeeksi.
Tämä oli vähintä mitä voin, 
anna anteeksi.

Giant Condis 
24.4.1995 - 25.9.2015
Lepää rauhassa rakkaani.

KIITOS.

22. syyskuuta 2015

Sata rikki, arvonta!

Wau, enpä ois koskaan uskonu että minun blogin lukija määrä joskus ylittää satasen rajan. Mukavasti yllätitte meikäläisen tänään! Kiitos kaikille jotka jaksavat meän touhuja seurailla.

Laitellaanpa pikapikaa arvonta käyntiin juhlan kunniaksi!
Samat säännöt kuin aiemminkin;

* Yhden arvan saat kommentoimalla tähän postaukseen sähköposti osoitteesi
* Kaksi arpaa saat kommentoimalla ja olemalla rekisteröitynyt lukija
* Kolme arpaa saat kun kommentoit, olet rekisteröitynyt lukija sekä mainostat arvontaa omassa blogissasi


Palkintoina tällä kertaa HV Polon ihana kassi TAI Golden Crown by Glööckler riimu.

Muistathan laittaa kommenttiin monellako arvalla olet mukana ja kumman palkinnoista haluaisit väri ja koko (riimussa) toiveen kera.

 Onnea arvontaan!
Arvonta suoritetaan 1.10.2015

21. syyskuuta 2015

Sateiden oheistoimintaa

Erittäin sateisen viikonlopun jälkeen yrittää tälle aamua aurinkokin paistaa. Mie yritän jälleen näprätä postausta puhelimella, joten nähtäväksi jää kuinka paljon tulee kirjoitus virheitä yms.


Perjantain tuli kaatamalla vettä koko päivän. Tarhan toinen pää on kuin tulvan alle jäänyt, toinen pää onkin korkeammalla ja näin ollen kuivempi vaikkakin seki hyvin märkä vielä. Ponit on olleet hetkittäin käymässä ulkona mutta suurimman ajan ovat viettäneet karsinassa. Mailerille kun löydän jostain sadeloimen niin saavat oleskella sateellakin enemmän ulkona.

Sateesta kuitenkin jotain hyvääkin. Maileri opiskeli ensin karsinan ovella kiinni kahtapuolen seisomista. Tylsistyessä kuoputteli vähän lattiaa etusella mutta muuten seisoi nätisti. Kyllä se osaa käyttäytyä, myöhemmin käytiin käytävälläkin seisoskelemassa ja pyyhkäisin jokaisen kavion raspilla läpi. Mira seisoskeli tämän toimen piteen ajan karsinassa, kyllä se fiksu poika on.


Lauantaina olikin sitten vuorossa kokeilla ensimmäistä kertaa Miran yksin lenkillä käynti. Maileri jäi siis karsinaan ihmettelemään elämää. Olin ihan varma että Mira ei suostu pihasta pois ilman tappeluja mutta sepä yllättiki minut ja lähti korvat tötteröllä lenkille. Maileri hirnahteli pari kertaa ihmetellen mihin mamma hävisi. Se söi heiniä ja vähän käveli karsinassa, ei kuitenkaan yrittänyt karsinasta ulos tai muuta tyhmää. Homma alkaa vaikuttaa hyvältä. Mira on jonkin verran jo vierotellu poikaa pois tissiltä. Ei enään läheskään joka kerta pääse maitobaarille kun haluaa, vaan välillä on tyydyttävä pelkkään vesibaariin. Sain muuten tämän hetkisen säkäkorkeuden omalla mitalla 86cm. Takaa en hoksinut edes mittoa, hyvä kun kaikki tulee mieleen aina näin viiveellä.


Sunnuntai piti sisällään ruunien kuvailua. Sopivasti vesisateen tauotessa hetkeksi kerittiin molemmat lämpöspojat puunata ja kiikuttaa metsään kuvattavaksi. Antti oli taas elementissään ja Saima kivoja yhteiskuviakin aikaiseksi.







Aurora ja Taakekin kehtasi poseerata kameralle vähän. On ne ihana pari, ainakin omasta mielestä. Tykkään hirveästi.





Olisko pian aika blogin toiselle arvonnalle?
Mikäli 100 lukijaa saadaan täyteen pistetään arvonta käyntiin. Seuraavassa postauksessa säännöt ja palkinto vaihtoehdot!

17. syyskuuta 2015

Syksy


Syksy, ihana pimeä, kaunis, värikäs, rakastan. Mie olen aina ollut syksy ihminen. Syksyssä vain on sitä jotain. Jälleen se on täällä. Olen sitä ootellu koko kesän jo. Varsinkin näin sateisen kesän jälkeen sitä toivoo kuivaa ja rapsakkaa syksyä. Sitä se nyt toistaiseksi on ollut. Yöt on välillä käyneet vähän pakkasella, silti päivät on vielä lämpimiä. Ruskaa ei oikein ole kunnolla tullutkaan, mutta kohta senkin aika on jo mennyttä kun lehdet putoilevat puista jo. Revontuliakin on näkynyt jo useampana iltana. Yhtenä kävin vähän kuvailemassakin rannassa, mutta parhaat hetket oli menneet jo ikkunasta tuijottaessa.


Tämä syksy tullee olemaan erilainen syksy kaikkiin aikaisempiin. Vähän joka saralla. Muutoksien tulemista ei voi tietenkään estää, vaikka välillä sitä toivois että aika vois vain pysähtyä hetkeksi. Mutta eihän sen niin kuulu mennä, vaikka kuinka niin toivoo.


Viikko takaperin räpsittyjä tarhamöllöjä aamu usvassa.



Liekö kulomusta tullee, silmän ympärys ja turpa menneet rusehtavaksi.

Tunnistajallekin tälle aamulle soiteltu. Meän alueen tunnistaja olikin itsekin mamma lomalla, joten alkuvuesta lähtee varsojen tunnistus reissuille. Sinne asti siis odotellaan ja kasvatellaan vaan tätä jätkää niinkuin osataan. Matolääkekin on tuikattu jälleen turpaan. Ilosesti se sinne menee, mutta maku on selvästi pienen mielestä hyvin ällöttävä. Suu käy ja kieli lipoo kun pahalta maistuu.


Eilen käytiin kenttäilemässä illalla Iitan ja Tanelin kanssa. Pistin Taakelle ekaa kertaa hackamoret kentälle, maastossa ne on jonkun kerran sillä ollu käytössä. Se toimi niillä ihan hyvin, tuntu aluksi tosi herkkikseltä mutta niin se meni kuitenkin paremmin. Taake tuntu ravissa kulmiin jumiselta, alkuun heitti kulmissa ravin peitsimillelie sekotukselle. Pitkällä ohjalla niinkin pysy hyvin ravilla ja oli kiva, mutta kun otti ohjia käteen ja vähän kokosi niin sitten kulmat meni ihan plörinäksi. Otettiinkin sitten jumpan kannalta ja venyteltiin eteen alas. Loppu ravit olikin jo huomattavasti letkeämmät.



Taputapu hieno ruuna. Nyt on lähettävä käymään kylillä kurssilla, josko sitä ois kotia  tullessa joko entistä fiksumpi tai vain hullumpi, kun mielenterveydestä on kyse.



14. syyskuuta 2015

Tunteilua


Kulunut viikko meni kirjaimellisesti koiraillessa ja töitä tehdessä. Hevoset viettivät "ylimääräisen" viikon vapaata. Taneli liikkui omistajan puolesta joinain päivinä, mikä on hyvä juttu niin sen jalkakin on pysynyt oireettomana. Säännöllinen liikunta on hyvästä.




Lauantaina pidettiin ensimmäiset tunnit tälle syksyä. S tuli torniosta pitämään tunnit ja kyllä oli porukalla hauskaa taas. Päivä meni suhteellisen nopeaan ja nämä hommat vaatii taas hetken totuttelun omasta puolesta. Ensimmäisellä tunnilla menivät Antti ja Mira. Maileri tottakai hyöri menossa mukana ja hetken alkuravailujen jälkeen otin Mailerin kiinni aidan ulkopuolelle jotta se ei koko ajan hyörisi Miran edessä.






Olen kyllä yllättynyt Miran toimivuudesta. Viime syksynä jokusella tunnilla olleena se pukitti tyttöjä alas selästä heti kun siltä vaadittiin jotain enemmän. Nyt ei ollut puhettakaan pukitteluista tai muusta pelleilystä, mamma toimi tosi hyvin ja nosti loppu tunnista laukatkin molempiin suuntiin. On se kyllä kiva ponski. :)




Maileri toimi aluksi hyvänä apuopena, kunnes ravatessa se juoksenteli ensin Miran takana hoputtaen tätä, mutta lopuksi se tunki aina Miran eteen hidastamaan. Kiinni oton jälkeen se tyytyi tyytyväisenä vain mussuttamaan ruohoa ja mamma sai tehdä kunnolla töitä.



Toisella tunnilla oli Taake, Taneli ja Forkku. Könysin ite viimein huudon alle Taaken kyytiin. Alkukäyntien aikana alettiin jumppaamaan hevosia takaosan väistöllä. Etupää pysyi uralla ja takapäätä pyydettiin astumaan ristiin. Aluksi meni taas vähän kaikkia omia käsiä ja jalkoja hakiessa, mutta kun ne löytyi löyty samalla hevonenkin oikein apujen alle. Samaa tehtävää otettiin myös toiseen suuntaan. Tehtävään lisättiin myös ravi kolmelle muulle sivulle kulmavolttien kera. Minusta tuntu että Taake on kankea ko rautakanki, mutta niin se pikkuhiljaa alkoi tulla oikein päin alle ja saatiin ihan hyviä ravipätkiä mihin ite olin tyytyväinen.




Treenattiin myös avoa mikä sujuikin jo paljon paremmin ko viimeksi. Taake on kyllä ihan huippu, se ei anna piiruakaan ilmaseksi vaan ratsastajan pitää tosissaan tehdä asiat oikein jotta sekin ne tekee. Hiemankin sekavat avut ja turpa nousee vain taivasta kohen. Mutta hyvä niin, tietää ainakin ite milloin tekee hommat oikein. Tässä olis jollekki mahtava vuokrapolle, ei vain tunnu vuokraajia olevan liikenteessä tällä suunnalla :/ Sähköpostilla saa lisätietoja jos joku kiinnostuis.




303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...