27. toukokuuta 2015

Jottei elämä käy tylsäksi

 Maanantai aamun ulkoilua


Meän pieni juniori se kasvaa kohisten. Tänään tein aamulla Hippokseen ilmoituksen varsan syntymästä, nimiehdotuksen kera tottakai. Ylheensähän näitäkhän ei huuella julki ennenkuin ne on varmaski päätetty Hippoksen toimesta, mutta meän oria kututhan nyt nimellä Maileri. Häätyyhän tulevaisuuen juoksijalla juoksijan nimi olla, vai mitä? Näin ainaski minun mielestä.


Meillä kun on nämä ilman niin ihanat ja lämpimät, ei Mira ja Maileri pääse oikein nauttimaan tästä ulkoelämästä. Päivällä käydään minun töistä riippuen kaksi-kolme kertaa pihalla oleskelemassa sen ajan mitä varsa jaksaa siellä touhuilla. Kun näyttää että väsy iskee täytyy ne viedä sisälle. Tulee pian pieni kipeäksi kun antaa oikein makoilla kylmässä ja märässä maassa.


Tänää oli taas tälläinen päivä että vettä joko tulee kaatamalla, tai sitten sitä tihuttaa vähän väliä. Mietin miten saan "turvallisesti" käytettyä Mailerinkin ulkoilemassa ilman että muutamat sadepisarat varsaa kovin kastelee. Hetken sisällä pyörittyä muistinki että miehän olen ostanu koiralle toppamanttelin joskus aikanaan, oikein WeatherBeeta merkkisenkin ja päätin sitä kokeilla varsalle päälle. Sehän passasiki pojalle ko nenä päähän =D Eikä haitannut menoa yhtään! Tallissa ei moittinut ollenkaan, tarhassa se pari kertaa piehtaroi ja ihmetteli mikä hällä päällä on, mutta kyllä kaikki muu mielenkiintoinen rallittaminen vei voiton "loimen" häirinnästä.


On äidissä ja pojassa jotain samaa, vaan on siinä isän näköäkin kyllä!


Ihanasta varsa-ajasta huolimatta aiheutti Antti mulle tänään sydämen tykytyksiä aamulla. Talliin mentäessä kaikki kolme ruunaa seisoi portilla odottamassa aamuruokia, porisin niille että hetken jaksatta ootella kun hoidan ponit ensin sisälle. Ponit hoidettua tulin takasin ulos ja portilla seisoskelikin enään kaksi ruunaa. Antti oli menny johonki. Minun anoppi tuli samaan aikaan käyhmään ja porisi että Antti oli menny maate tarhassa. Mulle iski olo että nyt ei ole kaikki hyvin kun toiset oottelee sapuskoja ja Anttia ei näy. Lähin kattomaan mihinkä se on oikein jääny ja siellähän se raasu makasi kintut melkein kohtisuoraan taivasta kohti ojan pohjalla. Pikku paniikki pääle ja kattomaan miten se siellä makaa. Samantien hakemaan riimunnaruja tallista kun anoppi lähti hakemaan apua naapurista.

Luojan kiitos äijät ei olhee vielä lähtenee töihin ja ne tuli rattorin ja liinojen kanssa tarhan päätyyn. Saima liina ujutettua Antin alle ja kiskoima kaikki siittä sitä kääntymään toiseen suuntaan. Onneksi se kääntymisen jälkeen sai takaset alle ja ponnisti itte ylös, ettei tarvinu alkaa rattorilla kiskohmaan. Huhhuh, loppu hyvin kaikki hyvin. Selvithiin säikähyksellä ja pappa muutamalla pintanaarmulla.

Käytin ruunan tallissa, hoitelin naarmut, juotin melassia ja käytin kävely lenkillä ettei rassukka ihan veä itteänsä tönkhiin. Kyllä se vain taas säikhäytti, huijakkaa.


Asiasta taas toiseen on ponit saahneet pihan parhaimman paikan tarhalleen. Etupihan järvenranta maiseman, ihan kaksistaan saavat pitää "poni" aitana. Ei ole isoilla pojilla asiaa näiden tarhaan, hihi.


Mira ja Maileri tänään 27.5.

24. toukokuuta 2015

Elämän Ihme


Nyt on tälle päivää hetki istahtaa koneelle ja näpytellä eilis illan tapahtumat. Ja laittaa Junnusta ihan järkkärillä räpsittyjä räpsyjä.

Eilen klo 17.30 aikaan tallissa huomasin Miran nisissä maitotipat. Tai "kristallitipoiksi" kutsutut tipat. Arvelin että tänä yönä luultavasti jotain voisi jo tapahtua. Vesien lisäilyä Antille ja Miralle, ne kun joutuivat koko päivän olemaan sisällä karmean "syysmyrskyn" vuoksi. Ilma oli kylmä ja vettä tuli vaakatasossa koko päivän. Jätin kaksikon sisään kun Miran uusi sadeloimi ei ole tullut postissa ja ilman loimea en tuohon keliin viitsinyt heittää ulos, niin Antti jäi muorin kaveriksi sisälle.



n. 21.00 iltaheiniä ja rehujen anto, vesien lisäily. A ja M söit sisällä rehunsa tyytyväisinä ja Taake ja Taneli mutustelivat ulkona omansa. Pojilla on pihalla heinää tällä hetkellä jatkuvasti, joten sinne ei erikseen niitä tarvinnut käydä laittelemassa. Ponin tipat muuttuneet vielä vaaleammiksi.

n.23.00 aikaan menin lisäilemään sisälle vielä heiniä ja vesiä tarvittaessa. Samalla iltatarkistus ponin tilaan, hengitti hieman puuskuttaen pieni hiki kupeilla havaittavissa. Me kun ei netti yhteyksien vuoksi saatu kameraa toimimaan, täytyi kurkkia talon portailla penkin päällä ja yrittää kurkkia tallin ikkunasta sisään jotta näkisi mitä siellä tapahtuu häirittemättä kuitenkhan ponia.



 n. 23.15 Tallissa oli käynnissä mahoton piehtaroiminen ja paikan vaihto. Kyljet näkyi kohoilevan melkosta tahtia, tästä saatto arvata supistuksen olevan jo käynnissä. Hiippailin tallin oven ikkunan taakse katsomaan kuinka hommat sujuu. Itsellä oli levoton olo sen suhteen menisikö kaikki hyvin joten menin talliin sisälle jotta näkisin paremmin. Mira ei noteerannut minua mitenkään vaan jatkoi omia töitään, joten jäin paikoilleni katsomaan.

23.30 Varsa syntynyt. Kaunis, pieni, tumma ihme makoili heinien päällä, takapää osaksi vielä Miran jalkojen välissä. Varsa liikehti ja päästi pienen äänen, Mira aloitti lempeän hörinän ja nuoli varsaa otsasta. Voih, olin myyty.


  
23.45 Ori oli jo omilla jaloillaan ja haparoivin askelin käveli ympäri karsinaa, kunnes alkoi hamuilemaan maitobaaria. Aluksi Mira ei millään olisi halunnut olla paikoillaan varsan mennessä nisille vaan kääntyi aina suoraan varsaa päin sitä puhdistaakseen. Jossain kohtaa varsan kanssa saima kuitenkin homman toimimaan ja Miran pysymään paikallaan ja maitobaarin käyttö alkoi sujua.

00.35 Tuli varsapihka ja maitobaarin käyttö jatkui. Varsa on koko ajan ollut oikein pirteä ja reipas, terveen oloinen kaveri. Miran jälkeiset irtosivat hyvin ja kaikki meni hyvin. Kun olin vielä varmistanut varsan maidon saannin lähdin itsekin sisälle hetkeksi lepäämään, jotta Mirakin saisi rauhassa levättyä pojan kanssa.



On tämä kyllä liikuttavaa, ensimmäinen oma kasvatti varsa saapui onnellisesti maailmaan. Miran ollessa ensi synnyttäjä 17v oli meillä paljon riskejä ilmassa, mutta kaikki meni hyvin, onnellisesti. Olen väsynyt mutta Onnellinen. Kaksikolle tein oman tarhankin tänään aamutuimaan, jotta saavat ulkoilla enemmän kun ilmat lämpiää. Tänään olivat about 10min tarhassa sillä aikaa kun siivoilin karsinan. Samalla tuli otettua muutama kuvakin niistä kun oikein intoutuivat vähän ravailemaan. Luojalle Kiitos että kaikki meni hyvin. Kyllä se on Elämän pieni Ihme.








Terve, reipas Juniori


Tässä hän nyt on. Kauan odotettu ja toivottu Ori poika. Rautiasta en toiveista huolimatta saanut, mutta jätkä on kyllä hyvin persoonallisen näköinen kaveri valkean kylki pilkkunsa kanssa. Reipas, terveen oloinen, komea varsa. Pahoittelen puhelinlaatu kuvia, mutta parempia tulossa jossain kohtaa ja selvitystä synnytyksen kulkuun. Kaikki tapahtui kuitenkin nopeasti ja meni hyvin. Emä ja varsa voivay hyvin <3
 




23. toukokuuta 2015

323 vuorokautta

Kirkkaana pysynyt neste on tänään muuttunut läpikuultavaksi valkeaksi maidoksi, kuvat otettu klo 18 aikaan.
21 aikaan väri muuttunut enemmän valkeaksi.

Hätähousun piti jo soittaa paikalliselle eläinlääkärillekkin varmuuden vuoksi ja varmistaa missä on päivystys jos hätä tulee. Nimen kuultuaan ell naurahti puhelimeen "Eikai sinun poni jo varso?". Naureskelin takaisin että voi hyvinkin olla, jos ei tänä yönä niin todella lähellä ollaan jo.

Mira makoilee karsinassa paljon, häntää pitää koholla ja hännän ympärystä on (jos se vain vielä voi olla) entistä löysempi ja pehmeämpi. On siis hyvin epätavallinen Mira. Jännäthään nyt sitten koko porukka!

19. toukokuuta 2015

Elämä voittaa

Söppänä ruuna.

Viimein on sellainen olo ollut aamusta asti että tauti on selätetty.
Eilen iltasella käythin ukon kanssa ilta-ajelulla viemässä lännensatula ja vaihdossa tulikin kotiin saksalainen koulusatula Dirlenbach. Tänhään sitä piti tietekki heti päästä Taakelle kokeilemaan. Suhteellisen hyvin se selkään sopikin, takapaneelit saisivat vaan olla loivempaa mallia. Ne jää ehkä liian jyrkiksi, hitusen se myös oli ehkä leveä mutta ei kipannut kuitenkaan eteen vaan istu paikallaan heilumatta mihinkään suuntaan.


Kenttää kun ei ole niin kävimä maastossa sitä kokeilemassa. Ihanan syvä penkki, pehmeä ja isoilla polvituilla, ihan super istua. Taakekin liikkui tosi hyvin eikä vastustellut liikettä missään askellajissa ja väistötkin onnistui mukisematta käynnissä. Ei se ainakaan siis ahistanut mistään. Kokeillaan tätä nyt hetki ja jos tuntuu että  huonommaksi menee niin sitten taas jatketaan sopivamman etsimistä.

Mie niin halvan sen kentän... Kaikki jokka on kotia kentän tehneet, rakennuttahneet tms, niin kommentoikaapa mikä oli paras ja toimivin ratkaisu!

Aurora ratsasteli sunnuntaina Antin. Pappa oli mielissään kun sai pitkästä aikaa ottaa laukkaa. Vauhtia meinasi aluksi olla liikaa kun se niin mielissään tohotti mennä, mutta malttoi sitten rauhoittuakki. Alko näyttän taas hevosen menolta, eikä joltain piirretyn sankarilta jolla jalkoja rullaa miljoona mahan alla. Hassu pappa.



Mie juoksuttelin Taaken liinassa samana päivänä ja sekin sai pitkästä aikaa nostaa laukkaa. Kuvia ei tietekhän ole ko kamerassa oli pitkä putki niin ei tullu samalla kuvattua liina työskentelyä. Joku päivä taas, kunhan vaan nuo pellot ja muut kuivais että päästään jossain työskentelemään taas ihan tosissaan. Alkaa jo tuntua että toistan vaan itteäni näissä postauksissa. Kentästä haaveillen. Koettakaa jaksaa, ne jokka jaksaa lukea muutenki, ainaki välillä!


Mailerin kauden avaus

Maileri pääsi viimein avaamaan kautensa ja millä tyylillä. Mailin matkalla hitaasti kiihyttäen maaliin toisena nipistäen sekunnin ennätykses...