29. marraskuuta 2015

Ponipoika puoli vuotta


Tämäkin postaus tulee nyt vähän myöhässä, mutta eikö se oo parempi myöhässä kuin ei ollenkaan? Maileri täytti siis puolivuotta 23.päivä. Jätkä on kasvanut ihan mahottomasti ja on jo melkein Miran korkuinen.

Eilen kokeiltiin räpsiä kuvia tallissa, huonolla menestyksellä kun kameran kapasiteetti ei ihan paras noihin sisäkuviin ole ja Maileria kun ei ulos saa viedä. Jokunen kuva kuitenkin saatiin aikaiseksi. Mittojakin yritettiin epätoivoisesti saada ja säältä näytti 92cm ja lautasilta 94-95cm. Iso poika.


Vieroituskin on aloteltu pikku hiljaa rauhassa. Mira on käynyt päiväs aikaan (kun olen tullut töistä kotiin) tarhailemassa ruunien kanssa. Aluksi Maileri vähän hätäänty mamman kadotessa ja pari kertaa nousi karsinan ovea vasten seisomaan, huuteli ja käveli karsinassa rinkiä. Nyt kun Mira lähtee ulos jää poika tyytyväisenä syömään heiniään. Muutaman kerran on välilä hirnahdellut kun Mira on hirnunut ulkona, muuten on ollut oikein rauhassa. Fiksu poika, äkkiä se hoksaa homman. Mailerista on tullut ihan hirmuinen pusuttelija nyt kun on ollut sisällä. Karsinasta ei ole "lupaa" lähteä ulos jos ei jätkä saa isoa, äänekästä muiskausta turvalle. Joka päivä meillä siis pusutellaan äänekkäästi tallissa, hihhi.



Aurora tuli mulle apukäsiksi taas perjantaina. Hauskaa on ollut, eilen Mira pääsi ajolenkille pitämään hauskaa ja tänään lähdetään tonttuilemaan pikkujoulumyyjäisiin Taaken ja Miran voimin. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee hauska päivä. Jospa kerkeäisin heti huomenna päivittämään tonttuilu kuvatkin.






25. marraskuuta 2015

Ei paista aurinko risukasaan

Vitsit mulla olis ollu tässä jo aikaisemmin ilostakin asiaa tänne kirjoteltavaksi mutta niin tuo viime viikko veti taas mielen niin matalaksi kuin vaan voi, että katosi se hyväntuulisuuskin jonnekkin hyvin kauas.


Toissaviikolla käytiin kuitenkin kokeilemassa pellolla ratsastamista mikä oli virhe sekin, lumi määrä oli tosi kiva mutta pohja olikin liian pehmeä. Pari kuvaa saatiin kuitenkin lumisateessa aikaiseksi, kun Taaken kanssa räpiköitiin hetki pellolla kunnes tultiin pois. Hevosten liikuttelut on olleet siis todella vähällä mikä ärsyttää ihan suunnattomasti.



Viime tiistaina olin ensiapu kurssilla ja olisi pitänyt ymmärtää jo lähtiessä että tänään taas tapahtuu kun olen päivän pois ja vielä ilman omaa autoa, ettei varmasti pääse kotiin kun tarvisi. Kesken kurssin iltapäivällä puhelin soi ja katoin että Iita soittaa. Heti nappasi päässä hälytyskellot soimaan, Tallilla on varmasti joku hätänä kun se soittaa, normaalisti vaan viestitellään. Niinhän siellä oli nimittäin "Maileri on kolmijalkainen, otetaanko sisälle". Jep, sisälle vaan, soitan eläinlääkärille ja kysyn saadaanko antaa kipulääkettä heti. Onneksi tässä ei vielä ole ollu tätä eläinlääkäri rumbaa muutenkaan niin meän paikalllinenkin arvasi heti että joku on vialla kun soitan, totesikin että "sulla on ollu kyllä yhtä maanantaita kohta pari kuukautta." Jep, siltä minustakin tuntuu. Kipulääkettä sai siis antaa.


Tytöt otti ponit sisälle ja tutkineet oikean takasen vaan ei siitä mitään löytynyt. Ei haavoja, turvotusta, lämpöilyä tms. Mutta silti sille ei varata painoa. Voi perhana sentään. Kun pääsin viimein illalla itsekin kotia juoksin suorilta talliin Maileria tutkimaan. Enkä löytänyt minäkään jalasta yhtään mitään. Kaviotakin puristelin ja naputtelin, mutta ei mitään tiettyä kipupistettä, ei mistään.

Keskiviikko aamuna varsa oli kolmijalkanen edelleen, kipulääkkeestäkin huolimatta. Ensin soittelin paikalliselle, sen jälkeen rovaniemelle josko päästäisiin kuvattavaksi. Rovaniemen lekuri oli tietenkin juuri silloin ruotsissa, joten sinne ei päästy. Seuraavaksi soitin taas paikalliselle, sitten Ouluun, taas paikalliselle ja lähdin lätkimään poneja autoon ja auton keula kohti oulun Animagi Hevosklinikkaa.


Perillä saatiin jonkun aikaa ootella kun kerittiin hyvissä ajoin huonosta säästä huolimatta paikalle. Ponit ei paljon tilanteesta ressanneet, Mailerikin kerkisi ottaa päikkärit karsinassa ootellessa. Eläinlääkäri kävi ensin tutkiskelemassa karsinassa varsaa, jonka jälkeen suunnattiin röngten puolelle kun selvää vikaa ei heti löytynyt. Maileri käyttäyi kuin unelma, se oli ihan viilipitty jätkä. Mamma höristeli huoneen toisella puolen mutta ei poju siitä välittänyt. Hoitajat ja varsinkin sen kuvauslaite joka liikkui ja hurisi, oli paljon kiinnostavampi kohde! Mie rapsuttelin jätkää vain välillä säästä tai kaulalta ja pietin narusta kiinni sillä aikaa kun toinen hoitaja nosteli ja käänteli jalkaa asettaen kuvauslevyä oikein ja toinen siirteli sitä Hurisija konetta ja räpsytteli kuvat, pimeässä vielä. Eikä Maileri ollut moksiskaan koko hommasta. Ei tarvittu rauhotuksia tai mitään muutakaan. Vain vähän rapsutuksia. Jotakin hyvää tämän kaiken surkeuden keskelle, varsa osaa käyttäytyä!

Kuvia tutkittiin jonkin aikaa, ennenkö syy selvisi. Kavioluussa pieni hiusmurtuma ja nivelpinta hieman vaurioitunut. Voihan pirulainen. Tätä en osannut kyllä yhtään odottaa. Se on voinut tullakkin ihan mistä vain. Kysyessä sain vastauksen " Riittää jos se on potkassu vaikka seinää, aitatolppaa, puuta tai astunut kiven päälle huonosti tms, näillä on tässä iässä vielä niin ohut kavio jotta sen saa aikaan melkein mikä vain".

Painokin mitattiin lähtiessä pihalla, kun oli unohtua ;)

Noh, näillä sitten mennään taas vaihteeksi. Ensin jalka meinattiin kipsata, mutta kun meillä on tuota matkaa klinikalle kiitettävästi niin siellä olisi pitänyt kerran viikossa ajella vaihtamaan kipsiä. Ell kuitenkin päättikin laittaa kipsin alusvanun alle ja vetää jesarilla kavion "kiinni" niin lujaan kun sen vaan saa. Ja tätä vaihdetaan kerran viikkoon kotona. Karsinassa elellään ainakin seuraavat neljä viikkoa, kontrolliin mennään 10.12. Ollaan sitten taas viisaampia.

Eihän tämä vastustaminen tietenkään tähän loppunu, viikonloppuna meillä hajosi kotoa liesituuletin ja sen perään pyykkikone. Maanantaina kerkisin toivoa että tämä viikko alkais yhtään paremmin, mutta ei tapahtunu sitäkään. Töihin lähtiessä auto hajosi 200m päähän, onneksi naapurissa sattu olleen kaks autoa kotona että sai toisen lainaksi. Nyt en enää edes uskalla ajatella että nämä tilanteet joskus loppuis. Ehkä ensi vuonna? Tai sitä seuraavana? Tuskin ainakaan lähiaikoina.

12. marraskuuta 2015

Harmaasta sumusta, valkeaksi maisemaksi


Muutaman harmaan, sumuisen vesisadepäivän jälkeen meillä on viimein sateet muuttuneet lumeksi. Maanantai iltana sateet muuttui rännäksi jota sato koko tiistain. Tiistai iltana kuitenkin räntä muuttui lumeksi ja sitä on tullut tähän päivään asti  ja sataa edelleen. Viimein! Kyllä mie olen sitä oottanukki että pääsis kunnolla ratsastaan taas, pitkästä aikaa. Tänään olis töiden jälkeen tarkoitus lähteä katsastamaan kenttä, missä kunnossa se on. Lunta on tullut jo melko reilusti, uskoisin että jotain voisi jo tehdä.

Masille posti toi eilen satulan kokeiluun. Pitäkää peukkuja jotta se sille sopis, ei tarvis Tanelin penkkiä lainailla. Maileri oli eilen ihan tohkeissaan lumesta, se vain rallatti ympäri tarhaa. Yllättäen en pysynyt kameran kanssa mukana vähääkään. Täytyis palkata kuvaaja sen perään, ei tässä ittellä onnistu nämä sitten vähääkään. Mutta pakkohan niitä on julkasta!







Herrajee, mihin tämä aika menee? Maileri täyttää pian 6kk, puoli vuotta jo! Vastahan se eilen syntyi :) Jätkä alkaa olla jo iso herra, 85cm loimet alkaa olla soppeleita muuten mutta kaula osasta on vähän leveät vielä. Sade- ja fleece loimet olen ottanu parilla ompeleella kaulalta kapeammaksi. Ei tarvi tehä mitään solmuja tai muita epätoivoisia virityksiä loimen kaventamiseksi. Näin ne on sopivat ja kun poni kasvaa ei tarvi ko aukoa ompeleet ja taas pelittää. Kohta on ensimmäisen rokotuksenkin aika, samalla ajattelin tilailla ultraakin ja katsoa vieläkö Miran mahamatkaaja on kyydissä. Mamman lääkityksistä huolimatta. Jälkiä en ole nähnyt että olisi luonut tms, joten toiveet on korkealla että pieni on pysynyt kyydissä. Oman mielenrauhan vuoksi täytyy kuitenkin tarkistaa.




Mammakin venyyyyy. Pakko laittaa julki vaikka tarkennus onkin hukassa ;)

Tällä viikolla ja viikonloppuna mulla on ystävä taas kylässä täällä, joten voidaan kuvitella että saataisiin jonkinlaisia kuviakin aikaiseksi. Toivottavasti, hevosista ja liikuttelusta. Jos minun kamera ei vaan sano työsopparia irti niin kaikki on hyvin. Pitäs alkaa vissiin sitäkin uutta jo miettimään.

Olen kyllä niin tohkeissani tästä lumesta, aivanko pikkulapsi joka näkee ensi lumen. Olen sitä kuukauen päivät jo oottanu ko kuuta nousevaa ja nyt kun sitä tuli kerralla sopivasti ja lupasi vielä pakkastakin päälle niin ei pitäs sulaa poiskaan!



Miran pään menoksi on taas suunniteltu tämän kuun lopulle menoa, olen mietiskelly otanko Taakenkin mukaan tonttuilemaan. Ehkä otan, ehkä en. Poninpallero ainakin lähtee vähän töihin, katteleen maisemia ja ihmisiä oman tontin ulkopuolelle.

Kattikin tohti näyttäytyä ;)

9. marraskuuta 2015

Sumuisia päiviä


Sumusten perään. Monta päivää on mennyt jo ihan sumussa ja vesisateissa. Missä on se talvi? Missä on se lumi? Voi kun sitä jo tulis niin valostuis tämä pimeys. Tarha on taas ihan lällyllä kun viikonlopun on satanut vettä.

Lauantaina Aurora ratsasti Miran. Kotoa otettiin suunnaksi laidunpelto jossa kuvittelin olevan ponin pitävä pohja. Soratie sinne oli peili jäässä, Mailerin kanssa tallusteltiin sinne pientareen ja ojan kautta kun Mira tyytyväisenä lompsi keskellä tietä hokkakenkineen. Mukava kattella tamman askellusta kun se niin reippaana liikkuu. Maileri tuntui hieman ihmettelevän miksikä jalat eivät pysyneetkään siinä mihin ne laittoi, onneksi se nopeasti hoksasi että parempi seurata tuota narun viejää kun siellä ei liukastele.


Mie muka otin kamerankin mukaan reissulle, kun sumusta huolimatta oli suht kirkasta. Vaan niinpä sekin muuttu kun pellolle päästiin, harmaus vaan syventyi ja alkoi satamaan vettä. Ei siinä sitten paljon kuvailtu tai pitkään liikuteltu. Maileri hölkytteli jonkun kierroksen pellolla omaa tahtiaan, Mira otti jonkun verran ravia ja pienen laukka pätkän. Sen jälkeen käveltiinkin samaa reittiä takaisin kotia.


Perjantaina meillä oli ensimmäinen Hevoskerhon käytännössä touhuamis päivä. Ainiovaaran koulun ja Ylitornion 4H-kerhon järjestämän hevoskerhon toinen kerta. Eka kerralla kävin Mellakosken koululla pitämässä teoriaa hevosen hoidosta ja nyt koululaiset tulivat meille sitten toteuttamaan opittua käytännössä.


Ensin oppilaat saivat hoitaa ponit sekä Taaken. Lauman rauhallisimmat jotta näkisin miten homma toimii jokaisen kohdalla ja että tietäisin hoidettaisiinko Masia ja Tanelia lasten kanssa lainkaan. Jutut sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin joten välipalan jälkeen hoidettaviksi pääsivät myös Taneli ja Masi. Ruunat seisoivat molemmat kiltisti paikallaan lasten häärätessä ympärillä. Taneli oli ihan onnensa kukkuloilla kun se tykkää pienistä ihmisistä ihan hirveästi ja nyt sitä harjasi ainakin viisi lasta yhtäaikaa! Ai että suomenruuna nautti. Masi oli vähän ihmeissään olevan näköinen, ei ole tainnut ruunan ympärillä tuollaista laumaa lapsia ennen ollakkaan, tai mistäs sen tietää, veikkaisin näin. Kiltisti se kuitenkin oli kun pienimmätkin yrittivät isoa ruunaa harjata.


Ihanaa kun on tälläisiä luotettavia hevosia, aivan mahtavaa kyllä. Lasten lähdettyä käytiin vielä pimeän tullen käynti maastossa koko hevosköörin kera. Ponit jäivät tarhaan ja isoimmat kolme lähtivät sekä naapurin issikka. Mukava "pään nollaus", rauhallinen maasto. Tämmösiä sitä kaipailee enempiki täällä mettässä asustaessa :) P.S. Pahoittelut jälleen puhelinlaadusta ;)


4. marraskuuta 2015

Tekemisen meininkiä?


Vihdoin meillä alkaa olla pientä tekemisen meininkiä. Tämä loputon tekemättömyyshän johtuu näistä keleistä. Kentällä ei voi tehdä mitään, on märkää ja liukasta tai paikat ihan jäässä jatkuvalla syötöllä vuoron perään. Tai sitten mie olen töissä siihen asti että on jo säkkipimeää, eikä silloinkaan enään voi tehdä yhtään mitään. Tähän on nyt kuitenkin tulossa muutosta, olen ollut niinkin törkeä kuin vaan voi ja pyysin pomoa vähentämään tunteja jotta kerkeän oikeasti perehtyä taas näihin kotitöihin ja omiin eläimiin. Koiriin ja hevosiin vaan yksinkertaisesti menee aikaa, ja haluan käyttää sitä myös niihin. Muutenkin kuin vaan ruokkimalla. Suomennettunahan asia menee niin että jätän päivistäni toisen asiakkaan pois ja hälle tulee uusi avustaja minun tilalleni. Homma miellyttää kaikkia ja mieki saan taas pysyä omissa päivä rutiineissa ja rytmeissä vaikka töissä käynkin.


Tänään mulla oli lyhyempi päivä töissä muutenkin joten olin hyvissä ajoin ennen puolta päivää jo kotona. Sehän tiesi mahotonta touhuilua tallin puolella! Kyselin ensin saanko lainailla Masille Tanelin satulaa ja luvan saatua touhusin hevosen tallissa satulaa myöten valmiiksi.

Masilla on suorastaan raivostuttava tapa kuopia lattiaa jos hetkenkin joutuu olemaan ilman että siihen kosketaan. Eiköhän tämä tapa kuitenkin jossain vaiheessa saada kitkettyä pois, saatiinhan se Taneliltakin. Jokatapauksessa kun sain ruunan varustettua laitoin vielä suitsiin liinan deltan kanssa ja näin lähdettiin suuntaamaan kenttää päin, ensimmäistä kertaa Masin kanssa. Selkään en ollut ajatellut kiivetä, enkä kyllä kiivennytkään. Ajatuksena oli mennä kentälle katsomaan pystyykö siellä yhtään mitään tekemäänkään ja katsoa mitä Masi tykkää ympyrällä työskentelystä.


Alku oli vähän hakusessa ennenkuin ruuna ymmärsi mitä siltä pyysin. Ei ole taiettu tätäkään ruunaa koskaan liinata. Mutta äkkiähän se opitaan. Aluksi jännitettiin muutenkin tätä "uutta maisemaa" ja koetettiin sitten poseeratakkin kameralle. Käveleskeltiin kentällä ja pyysin ruunaa aina väistämään kauemmaksi ja löysäsin liinaa samalla. Pikku hiljaa ruunan rentoutuessa se hoksasi idean ja homma alko toimia. Jarrut toimi tosi kivasti pelkällä äänellä ja käyntiin siirtyminen onnistui myös oikein kivasti. Lopuksi otettiin vielä maasta käsin myötäämistä mikä sekin hetken hapuilun jälkeen tuli kivoina pätkinä. Niihin oli hyvä lopettaa. Kyllä tästä kaverista varmasti kiva harraste kamu saadaan, kun vain parantuisi nämä kelit että voisi oikeasti "reenata". Jos meillä koskaan voi oikeasti reenata.




Se on sellainen, Masi. Turpapappa Antti kakkonen. On niissä jollain tavalla niin paljon samaa. Miten voikin olla että ostat näkemättä hevosen (tosi fiksua, tosin luotettava, tuttu myyjä) ja se muistuttaa tavalla ja toisella niin paljon sitä sen edeltäjää...


Masin kans touhuilun jälkeen satuloin pitkästkä aikaa Taakenkin ja suuntasimma pikku Lauran ja Forkun kanssa maastoon kävely reissulle. Pahoittelut jo valmiiksi puhelin räpsyistä reissulta :)

Pojat ;)
Isot ja pieni :D



Sh ja Lv, Tupla T:t

303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...