24. maaliskuuta 2016

Admiral


Testausta, testausta, niistä on Taaken päivät tehty. Satuloiden testaus on sitten maailman ärsyttävintä ja karseinta, en tykkää yhtään. Varsinkin kun rahaa ei oo tonneja laittaa ja kun omistaa niin tyhmän rakenteisen hevosen, jos niin voi sanoa. Lyhyt selkäinen, iso ja voimakas lapainen, takakorkea...

Prestige Hippos Appaloosa haudattiin siis hyvin nopeasti varustehuoneeseen kun se oli liian pitkä. Prestige lähti satula sepälle ja sieltä tuli tilalle joustorunkoinen Admiral Dressage. Tämä satula on kyllä ihan huippu penkki istua, aivan superpehmeä ja hyvillä tuilla varusteltu. Alkuun se oli testissä puolitoista viikkoa ja lähetin sen takaisin, sitä tarvi vähän toppailla Taaken selän malliin uudelleen. Nyt testailin toppauksesta palannutta admiralia eilen. Satula tuntui taas paremmalta ja Taake liikkui tosi kivasti, ainoa vaan että satula pukkaa valumaan koko ajan lavoille. Tänään pitänee kokeilla pysyisikö se paremmin paikallaan perhosgeelin kanssa. Taaken lapakuopat kun aiheuttaa vielä harmaita hiuksia. Mutta ehkä se tästä. Toivottavasti


Eiliseen satulan testaus ratsastukseen kuului myös piiiiitkästä aikaa pieni este. Kuvia mulla ei ole tästäkään, mutta naapurin issikka oli kentällä hyppäämässä niin päätin sitten että mekin voidaan tässä ravitreenin ohella mennä pientä ristikkoa. Hauskaahan se oli, Taake ei onneksi viittii liiotella nuin pienille vaan meni ne ihan nätisti. Välillä vähän hypäten, välillä vaan askeltaen yli. Vasen laukka alkaa nousta jo tosi hyvin kun ollaan otettu vain nostoja parin laukka askeleen kera ja alas. Näyttää tuottavan tulosta, pikku hiljaa tätäkin eteenpäin. Me kun ei koskaan olla oikein ressattu tuota laukkaamista. Reenataan sitten enemmän kun sen aika on.


Huomenna meillä on pitkästä aikaa Sussun treenit. Sieltä sitten ainakin kuvia tulossa, sata varmasti. Saapahan taas kommentia Taakesta, kun S läpiratsastaa sen. Ollaanko edistytty vai otettu takapakkia edellis kerrasta.

Tuli vähän hiki =D

21. maaliskuuta 2016

Kymmenen ponimaista kuukautta


Ponipoika täyttää ihan muutaman päivän päästä tasan kymmenen kuukautta. Kuinka äkkiä tämä aika oikein menee? Paljon on pienen pojan elämässä ehtiny jo tapahtua ja se on meille osottanu kuinka hyvä luonteinen poitsu meillä onkaan. On matkustettu vinkalla emän ja kaverin kanssa, on käyty mamin kanssa tapahtumassa missä musiikki pauhasi ja ihmisiä oli enemmän ja vähemmän. On rällätelty kavereiden kanssa ja opeteltu tarhaamaan yksinään. Myös klinikka vierailut ja eläinlääkärit on tulleet hyvin tutuiksi niin ikävällä kuin positiivisellakin tavalla. Kaikki uusi on kuitenkin otettu positiivisesti vastaan. Mikä ihana poni poika.



Viime viikolla koetettiin ottaa rakenne kuvaa jätkästä kun mulla oli täällä ylimääräisiä käsipareja touhuilemassa. Alkuun kuvat oli tätä luokkaa "en seiso, enkä varmasti kato eteen enkä kameraan", mutta loppujen lopuksi jokunen kuva oli suht onnistunut. Ihan ennen kuvia piti tietenki käyä vähän urheilemassa, kyseisenä päivänä se tarkoitti liinassa juoksuttamista jotta ylipäätään mikään kuvaaminen olisi mahdollista.


10kk


Kyllä se tietyssä valossa näyttää omaankin silmään ruunikolta, valkean täplänsä kera. Saapa nähdä millainen täyssisar syntyy kesäkuulle. En millään malttaisi odottaa!




On se sellainen kultapoika, omineen pienineen jekkuineen. Kaikinpuolin näppärä jäbä, mikäli vaan kaikki menee tulevassa hyvin niin miksei siitä ihan näppärä monikäyttöponi tule.


15. maaliskuuta 2016

Hiihtolomaviikon Taakeilut


Taake on klinikka reissun jälkeen saanut työskennellä säännöllisemmin. Meillä on ollut nyt hyvän tovin joustorunkoinen Admiral Dressage koulusatula testissä. Taake on liikkunut sen kans tosi hyvin ja se tuntuu olevan oikein hyvä, ainakin ihan sikapehmeä istua. Tänään vien satulan kuitenkin postiin takaisin satulan myyjälle, sitä toppaillaan vähän uusiksi Taaken selälle sopivammaksi ja sen jälkeen se tulee takaisin. Jos se sitten istuu takaakin vielä paremmin kuin nyt niin tämä satula varmaan jää meille.


Auroran kanssa viikonloppuna kuvailtiin. Kävin ensin itse Taaken selässä "läpiratsastamassa" sen jonka jälkeen Aurora kiipesi kyytiin taas hetken tauolta. Paremminhan Taake Auroran kanssa kulkee kuin minun, omasta mielestä, hihi.


Mulla on ihan järkky etukenokin joka kuvassa. Miten olis niien tuntien laita taas? Kyllä kiitos, huudon alle olisi aivan loistavaa päästä taas säännöllisesti. Tälle talvelle kun on ollut vaikka mitä koko ajan ettei ole oikein päästy tunteilemaan. Mutta joskos se siitä. Ehkä taas ensi vuonna? Jos sitä lähiajoille odottaa kovasti tapahtuvaksi, on varmaa että tulee taas takapakkia jostaki ja mitään ei tapahdu. Mutta kaikella on aikansa, eiköhän nämä joskus saada taas lutviutuun.




Taake on kuitenkin parantanut työskentelyään kovasti tässä viimisen parin viikon aikana. Laukka on alkanut taas vähän kehittyä oikeaan suuntaan (aina ollut helpompi suunta) ja vasempaan on alkanut laukannostot sujumaan tosi hyvin ja muutama askel tulee aina hyvää laukkaa joka otetaankin sitten jo alas. Alas ennenkuin hevonen lösähtää. Huomattava parannus tuntuisi tulevan tämän joustorunkoiseen vaihdon jälkeen varsinkin tässä laukka-asiassa.


Aurorasta ja Taakesta on tottakai miljoona kuvaa, niistähän ei saa kuin hyviä kuvia. Neitillä oli tosiaan ratsastuksessa pieni tauko taas, mutta hyvin se meni silti siihen nähen. Edellis kerran tauon jäljiltä selästä kuului vain kommenttia "En mie ennää ossaa", "Ei tästä tule mitään", "En mie osaa!". Tällä kertaa selässä oli oikein hiljasta ja ratsukko kulki tosi kivasti. Ohjien käsissä pysyminen meillä on vissiin sukuvika kun jatkuvasti on liian pitkät ohjat. Eiköhän me neki opita joskus pitämään, Taake ainakin opettaa kun se on ohjan tuesta hyvin tarkka.







Eilen kävin Taaken ja naapurin ratsukon kanssa laukkamaastossa. Olipa hauskaa pitkästä aikaa. Taake oli ihan tohkeissaan kun se sai puottaa menemään niin lujaa kun tahtoi. Kotia tullessa se intoutui jopa vetämään ihan tosissaan raviravia. Forkku puotteli perässä minkä jaloistaan pääsi. Käytiin pariin otteeseen ylämäki ottamassa laukalla ja käveltiin takasin. Mäki on ihan suhteellisen pitkä, mutta kovin loiva, hyvää reeniä.


Touhukkaalla viime viikolla Taaken liinauksen jälkeen se pääsi ottamaan pientä jumppa estettäkin pitkästä aikaa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ruunan kanssa kahdella ohjalla juoksutusta. Leimun kanssa ollaan tätä harrasteltu jo jonkin aikaa. Hyvinhän se sujui ruunaltakin. Tässä tuolta päivältä pari kuvaa.





11.32016

13. maaliskuuta 2016

Mailerin touhuja


Maileri on pian 10 kuukautta. Kyllä on tähän kymmeneen kuukauteen sopinut vaikka ja mitä, niin hyvää kuin pahaakin. Eniten itseä ihmetyttää että mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Päivä toisensa perään ja tuntuu ettei mitään ole saanut aikaseksi, vaikka jotain kuitenkin on. Omituista. Jokainen päivä menee tohinalla. Kotona on tietyt rutiinit hevosten ja koirien osalta jotka vievät tietyn ajan jokaisesta päivästä. Ei sillä, aikaa mulla kyllä töiden jälkeen on ettei se ole mitenkään ongelma nykyisin. Nautin kun saan tehdä kotona asioita ja omaa tahtia. Kaikki siis hyvin.



Mailerin kans on koetettu touhuilla uusia asioita. Aurora on käsitellyt sitä nyt paljon itte täällä ollessaan ja olen luottanut sille ponin talutuksen kotoa kentälle (täytyy mennä jonkin matkaa meidän ja naapurien pihatietä). Ei Maileri koskaan ole paha ollut, eikä ole harrastanut mitään tyhmyyksiä. Lähinnä koettanut näykkiä taluttajaa hihaan. Silloin kun se on oikein virtanen jäbä se ravaa koko välin taluttajan rinnalla löysällä narulla kentälle. Muiden käsittely Mailerin kohdalla tekee sille kuitenkin tosi hyvää, se ymmärtää että myös muita ihmisiä täytyy uskoa ja kunnioittaa kuin minua. Jopa näitä pienempiä ihmisiä.

Auroralla oli hiihtoloma nyt viikolla ja me innostuttiin kokeilemaan Mailerille ekoja puomeja. Jätkä joutui kuitenkin olemaan vain liinassa jottei se yksinään kentältä painele kotia jos irti päästetään, mutta sehän ei puomi työskentelyä haittaa. Työskentely ja "työskentely", lähinnähän se oli vaan puomeihin tutustumista.





Ensi reaktio oli puomeihin vain normaali yli kävely, aivanko ne olisi aina siinä maassa maaneet. Kumpaankin suuntaan, ei mitään reaktiota. Ravissa puomeille tullessa jätkä vaan lompsutti ne samanlaisella "eimillään"-reaktiolla. Ensin laiteltiin pieni ristikko mikä vaan aluksi käveltiin yli, sitten ravissakin pysähdyttiin ja käveltiin yli, kunnes Aurora sai pieneen poniin vähän vauhtia ja loikkasihan se. Niin se hoksasi että vitsit, tässä hommassahan täytyy olla vähän vauhtia jotta saapi ponnistettua yli. Lopuksi ponipoika päästeli vielä pienen pystyesteen ylitse. Taisi olla hauskaa.





Ainiin, Mailerin rekisteröinti on nyt saatettu päätökseen. Hetken aikaa meni kun mie vain oottelin päätöstä hippoksesta ja ne odottelivat Miran dna:ta josta eivät kuitenkaan soittaneet että sitä tarvitsevat. Pojan väriksi tuli siis mustanruunikko ja selässä oikealla valkeatäplä, lyhenteet menee siis näin mrn, selässä oik. vtpl .


303 vrk ja 270 vrk

 Kauheaa vauhtia kulkee tämä aika. Kevät tuli rytinällä ja mammojen mahat kasvaa vauhdilla, sekä asukkailla vauhdit kiihtyy. Liikkeet tuntuu...